Minä olen henkisesti ihan lopussa,en enää tiedä miten selviän.meidän tarina alkoi jo 12v sitten.Ihastuimme toisiimme mutta asuimme eri paikkakunnilla joten aina kun törmäsimme olimme yhdessä.kumpikin oli hyvin ihastunut toiseen.kymmenen vuotta myöhemmin olimme kumpikin vapaana ja ajattelimme että nyt oli tilaisuutemme.olin seurustellut 3v miehen kanssa joka nöyryytti minua ja oli aivan…

Hei… Minulla on takana jo neljä vuotta suhdetta, jossa henkinen väkivalta on kolmas osapuoli. Mieheni on käynyt terapiassa, olen itse käynyt terapiassa, muutaman kerran olemme päässeet yhdessäkin (Turussa tosin ei näitä tilaisuuksia tule juuri vastaan, paitsi jos on varaa maksaa yksityisestä). Jotenkin koen, että mies ei ota terapiaa edes vakavissaan.…

noin puolitoistavuotta sitten minulla todetiin kaksisuuntainen miel.alahäiriö. vantaan psyk.polilla oli sitä ennen ”hoidettu” vuosi masennuksen takia vaikka kaikki merkit ed. mainitusta sairaudesta oli selvät. yritin itsemurhaa monesti ja aina minut lähetettiin kotiin seuraavana päivänä. kerran lääkäri kysyi ”miten masennukseni näkyy? katsonko esim. tv:tä? vastasin että katson johon lääkäri että kotiin…

Miehelläni ja minulla on yhteistä taivalta 16 vuotta 😋 Meillä on 14-vuotias tyttö, omakotitalo ja taloudellinen tilanne ihan ok. Nyt tämän vuoden ajan olemme kamppaileet suhteemme kanssa. Välillä on mennyt hyvin ja sitten taas huonosti ja välillä tosi huonosti. Alkoholi on ollut vahvasti kuvioissa mukana. Syksyn aikana sitten sain tietää,…

Otsikko on provosoiva. Olisin voinut laittaa kysymysmerkin perään. Vähän taustaa. Tämä on ensimmäinen viestini tänne. Olen 30 vuotias kahden lapsen isä. Elän ”asumuserossa”, monta kuukautta jo näin. Takana on pitkä työuupumus, syvä masennus ja perheen hajoaminen. Ei alkoholia, ei väkivaltaa, ei kolmatta osapuolta. Nyt alan olla jo jaloillani terapian, lääkityksen…

Olen viime viikkoina mennyt kymmenen kertaa huonompaan suuntaan kuin olen viime aikoina ollut. Itken joka asiasta, joka vähänkään muistuttaa surullista (mm. ohjelmalle, jossa näytettiin ihmisten ARPIA! 😟) ja ilmankin. Itken yksin ollessani lähes koko ajan, V:lle en vain sitä tunnusta, en halua että hän näkee miten paljon tämä ero minuun…

kirjoittelin reilu vuosi sitten tänne tilanteestani. Juttuni löytyy arkistosta saman nimimerkin takaa. Ajattelin nyt vähän päivittää tilannetta ja kertoilla kuulumisia, vaikka kukaan tuskin muistaa mitään 😀 Eli siis vuosi on taas kulunut ja tilanteeseen ei ole tullut muutosta. Mies ei edelleenkään halua lasta – vielä, ja oma ”vauvakuumeeni” senkun oireilee…

Tapahtuipa tässä taannoin, että toinen lapsistani piti taloutta, kun uusioperhe (äitipuoleke ja ex-mieheni) olivat lomilla. Kun äitipuoleke saapui takaisin kotiin (ex-mies jatkoi lomaa vielä), hän suuttui talouden siivosta ja komensi lapseni lähetämään muutamaksi päiväksi luokseni koskematta mihinkään kotonaan. Yritin puhua ex-miehelleni tilanteen järjettömyydestä, mutta hän ei sitä tajunnut. Pitää tiukasti…

Hei kaikille! Minulle tapahtui tuossa taannoin jotain aivan ihmeellistä, jotain mitä en ole koskaan tuntenut… Olen ihmeissäni ja hukassa 😐 Onko muille tapahtunut jotain tällaistä?? Olen 22v nainen, olen elänyt yli viisi vuotta onnellisessa parisuhteessa, mieheni kanssa. Olemme olleet kihloissa 4v, ostimme vuosi sitten omakotitalon ja lapsia on suunniteltu hankittavan…

mun elämä on nykyää ihan päin v*ttuu.. ennen se oli hauksaa ja kivaa.. nykyisin melkeen itken joka päivä.. :S miehet on sellasia.. miehin takia itkenkin.. :s olisiko missään luotettavaa, ihanaa, söpöä, kuuntelevaista ja rakastettavaa poikaa olemassa?? jos on niin se saattaa olla jossain todella kaukaa.. mutta olisikohan tässä missään lähellä…