Ero! Täydellinen epäonnistuminen elämässä.Häpeää..
Vaimo ilmoitti eroavansa, ottaa lapset(3) mukaansa (on kuulema yhtä suuri oikeus lapsiin).
Mä saan lapsia silloin kun se ei hänelle sovi(yhtäsuuri??). Ei suostunut mihinkään terapeutille eikä yrittää korjata asioita. Minä muka pettänyt??? En pysty mitenkään todistaa syyttömyyttäni.Apua!
Olen luullu olevani hyvä isä ja mies. En juo en polta ja aina kotona; enkä ole pettänyt.
Tarjonnut joka päivä haleja ja pusuja lapsille ja vaimolle.
Nyt on kaikki pois..hiljasta..minä yksin ei edes kavereita.
Jäljellä yksi ajatus
Lainaus
”Onko jalompaa kärsiä sielussaan kovan kohtalon iskut ja nuolet. Vai tarttua miekkaan tuskain merta vastaan lopettaa kaikki…kuolla…nukkua…ei muuta ja unessa sanoa että päättyy sydämen tuskat ja tuhannet vaivat jotka lihamme perii. Se olisi täyttymys, hartaasti haluttu..kuolla…nukkua..kenties uneksia. Siinäpä este! Kuolleen unet mitä ne lienevät, kun meiltä on poissa maalisen elämän ahdistus. Tuo ajatus, joka kurjan elämän niin pitkäksi saattaa. Kuka kestäisin ajan ruoskaa ja pilkkaa, sortajan valtaa, ylimysten ivaa, hyljätyn lemmen tuskaa, lain hitautta, virkamiesten kopeutta, kolhuja, jotka kärsivällinen saa kestää kelvottomilta. Kun itse lopettaa voi kaiken vain tikarilla. Kuka kantaisi taakkaa, voihkisi ja hikoilisi läpi raskaan elämän jos ei pelko että jotakin on kuolon jälkeen tuossa salatussa maassa jonka rajalta ei matkaaja koskaan palaa. Ahdistaisi hänen mieltään ja saisi mieluimmin kestämään nämä vaivat kuin pakenemaan uusiin joista emme mitään tiedä. Näin omatunto meidän pelkureiksi tekee ja päättäväisyyden raikas iho kelmenee paljosta miettimisestä. Ja suuret ylevät hankkeet kaatuvat tähän harkintaan ja menettävät luonteensa….”
😭
Heidelberg,
Koeta sinnitellä. Siinä vaiheessa kun kohdalla jysähtää, niin hetken (?) aikaa kaikki on ihan pirunmoisessa myllerryksessä. Jotenkin pitää antaa aaltojen laskea - ei välttämättä sinun ja vaimon välillä, vaan mielessäsi. Se voi kestää kauankin.
Tarvitset aikaa ja tilaa käydä läpi tapahtumia. Olisi hyvä, jos olisi ystäv(i)ä, mutta järjestä joku, jonka kanssa purkaa; jos se on joku muu kuin ammattikuuntelija, niin yritä olla heittämättä kerralla liian isoa vuorta niskaan... mutta käy asiat läpi. Täällä tukinetissä, kirjoittamalla vaikka päiväkirjaa tai muuten purkamalla sumaa.
Ja muista: Hamletin monologia on tulkittu myös elämänmyönteisesti, haluksi taistella: jalompaa ois kärsiä iskut julman kohtalon kuin nukkua. Tanskan prinssi ei antanut periksi tarinassa, muistaakseni.
Voimaa,
Yrmy
Hei!
Juuri niin, nyt vaan sinnittelet. Asiat järjestyy, usko tai älä. Minulle ilmoitettiin noin kuukausi sitten, että eroamme (mies petti, jäi kiinni ja muutaman päivän kuluttua oli laittanut eron vireille) Ensimmäiset viikot olivat olemista sumussa, yritti vaan tarttua johonkin, ihan mihin vaan. Tunteet seilasivat laidasta laistaan, niin kuin vieläkin.
Nuo lastentapaamiset sovitaan lastenvalvojan luona sosiaalitoimessa, kannattaa tehdä ihan kirjallinen sopimus. Ei se ihan noin mene, että lasten äiti sanelee milloin tapaat lapsiasi. Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta ja lapsilla on oikeus isäänsä.
Voimia sinulle!
Kiitokset teille. Olisin kuvitellut et 13 vuodesta olis jäänyt käteen ennemmän.
Vaimo ilmoitti ettei ole koskaa mua rakastanut ja hän ajattelee vain lasten parasta.
Miten tämä voi olla lasten parasta.
Niin miten nuo kolme lasta sai alkuunsa niin yhtään niistä ei suunniteltu,
vaimo vain jätti kertomatta ettei käytä mitään. Ei siin mitään mut mietin vain, olisihan tämä ollut helpompaa ennen lapsia tietää. Toiseksi pari kaveriani väittivät olleensa vaimoni kanssa en tiedä oliko tarkoitus vain loukata verisesti vai oliko se totuus, sit epäilen että onko kolmas edes minun.
Näin menetin kaverit ja vaimon.
En ota enään yhtään mies kaveria! ja kaiken tämän jälkeen mulla on ikävä vaimoani😭
Vaikka kaikki tuntuu nyt raskaalta varmasti, eivät nuo 13 vuotta ole olleet turhia. Ei voida sanoa epäonnistumiseksi 3 lasta ja elettyä elämää.
Sinulla on ollut onnellisia hetkiä, lasten syntymät, kiintymys heihin ja paljon muuta.
Olet kasvanut henkisesti ja tulet ymmärtämään elämää tämän ansiosta paremmin kuin moni muu sinun ikäisesi.
Kärsimys ei tietenkään jalosta ja se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Mutta olisitko valmis elämään tietämättäsi vaimosi rakkaudettomuudesta hänen kanssaan loppuelämäsi? Se olisi pahimman luokan petos. Ja jos taas tietäen suostuu siihen, on jo itsekin vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Etkö olisi ansainnut parempaa? Että kumppanisi rakastaisi sinua niin täydesti kuin se olisi mahdollista ja saisit antaa ansaittua vastarakkautta. Saada rakastaa ja olla rakastettu on jokaisen ihmisen suurin toive.
Ei se, että vain itse rakastaa, tee onnelliseksi, jos toinen ei vain pysty rakastamaan.
Kaiken tämän kärsimyksen jälkeen sinulla on vielä uusi alku.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parempaa elämää.
E.R. 🙂🌻
Kyllä mä haluaisin uskoa vaimoani enemmän kuin entisiä kavereita, jotka suurella todennäköisyydellä halusivat vain loukata minua verisesti.
Mä tekisin iham mitä vain saadakseni vaimoni takaisin. Uskon siihen että aina pitää yrittää vielä kerran ja hänen kanssaan jaksaisin yrittää.
Rakastan häntä hyvin paljon.
Taistelen perheestäni ihan viimeiseen sekunttiin. Ja kun se on ohi niin..luovutan.
En usko että löydän enään ketään jonka kanssa elää, enkä edes jaksa etsiä.
Hitto! olen poikki kuka arvaa koska olen viimeksi nukkunut edes kohtalaisesti.
Maanantaina tapaan kallonkutistajan, pahinta on että en edes odota mitään siltä.
Tiedän että ketään ei hyväksy suunnitelmia joita olen tehnyt. Mutta kuka pystyy estämäänkään sitä.
Olen 34v ja niin hiton poikki. Anteeksi en osaa tehdä nyt muuta kuin
😭
En jaksa enään. Tahdon uskoa vaimoani enemmän kun entisiä kavereitani.
Mutta en jaksa enään...olen niin väsynyt. En ole nukkunut siit lähtien kun tää kaikki alko.
Vaimo asuu edelleen kanssani ja nukkuu vieressäni. ...yritän halata häntä, hän ei vastaa.
Hän tekee lomasuunnitelmia ja minä mietin et olemmeko edes yhdessä silloin..haluaisin olla.
Lapset eivät tiedä vielä mitään luullisin. Pelkään että lapset eivät tahdo edes tulla luokseni, he eivät ole koskaan joutuneet nukkumaan iniin että äiti olisi poissa kotoa.
Ilman minua ne ovat jo tottuneet, koska käyn koulua ja silloin en ole kotona. Jonka joudun varmaan lopettaa.
Niin kerroinko etten jaksa enään....mun piti kertoa jotain unohdin.
Jos perhe ei riitä syyksi taistella niin mikä sit?
Miksi taistelisin vain lapsista.
Vaimoni sanoi ettei jaksa välittää siitä että mitä tapahtuu minulle, alan olla samaa mieltä.
Miten ihmeessä tämä sai alkuunsa, puhumattomuus , mökötys.
Herran tähden puhukaa toisillenne ja kertokaa rakastavanne ettei teille käy niinkun minulle.
Huokaus....