Moi! Olen reilu parikymppinen mies, seurustelematon ja neitsyt. Yksi pää syy lienee se että kun ajattelenkin asiaa että tapailisin jotain tyttöä tai alkaisin seurustelemaan, jos asia paljastuisi porukoille tai kertoisin, se saisi minussa käsittämättömän VALTAVAN häpeäntunteen aikaan, aivan kuin seurustelu olisi hävettävä tai kielletty asia… Olen pohtinut ja pohtinut lukemattomia…

Eli itsellä hankala tilanne äitipuolen rooliin sopeutumisessa, vaikka avomieheni kanssa oltu yhdessä jo 3,5 vuotta…nyt olen vakavasti hakemassa apua ammattiauttajalta sekä keskustelun herättäjänä täällä. Eli 3,5 vuotta oltu yhdessä ja miehellä edellisen tyttöystävän kanssa poika, joka nyt jo 7v. Ja nyt koen todella paljon ahdistusta kun poika on meidän tykönä…

Kiitos kun aloit lukemaan. Eli tilanne on se, että seurustelin noin 11 kuukautta tyttöystäväni kanssa. Kunnes meillä meni poikki vuodenvaihteessa. Aikaa kului. Olin jo hyväksynyt että se ei tule jatkumaan.. Mutta, aivan yhtä yllättäen kuin erokin tuli, hän halusikin vielä yrittää. (tapahtui muutama päivä sitten) Rakastamme toisiamme suunnattomasti, ja olemme…

eli.. olimme poikaystäväni kanssa yhdessä kauan, melkein 7 vuotta. välissä olimme erossa yhden vuoden, jonka jälkeen ”tapasimme” uudelleen ja palasimme yhteen. muutimme saman katon alle, ja kerkesimmekin olemaan uudelleen yhdessä kolme vuotta, ja tottakai matkaan on mahtunut paljon ylä-ja alamäkiä, aina ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta jostain se tahto…

Lähes kolme vuotta sitten mies petti, ”annoin anteeksi”, lapsen ja toisen syntymättömän vuoksi jaksoin, omat tunteeni tukahdutin. Viime kesä oli rankka, minun uusi työ söi mieheni jaksamista, en ollut enää hyvä missään, riittämätön, mies vaati omaa aikaa…. Sitten, ihastuin, tykästyin toiseen. Hetken kerrallaan olin onnellinen hänen kanssaan. Petin miestäni, en…

Olen seurustellut muutaman vuoden poikaystäväni kanssa. Emme asu yhdessä, sillä suhteessa on ollut melko paljon erimielisyyksiä. Nyt tilanne on se, että poikaystäväni haluaa erota minusta, mutta minä en haluaisi erota hänestä. Suurin osa erimielisyyksistä on johtunut mun omista peloista. Minulla on huono itsetunto naiseudestani ja olen pelännyt jostakin syystä hirmuisesti…

Olen tässä ollut puolisoni kanssa kohta 25 vuotta. Puolison alkoholsmin olen itselleni tunnustanut vasta tänä vuonna. Hänkin on sen jo itselleen myöntänyt, vaan jatkaa juomistaan vielä. Sainkin tuossa viime viikolla olla taas 2 päivää onellinen kun hän teki radikaalin suunnanmuutoksen ja hävitti kaiken alkoholin talosta. Noh, tänä iltana löysin taas…

Vaimo halusi kahden erittäin oudon ja ahdistavan viikon jälkeen asumuseron. Ei siis tullut yllätyksenä, vaan osasin odottaa pommia ja kysyinkin sitten mikä vaivaa niin pahasti. Olen kohta 36-vuotias mies, naimisissa ollaan oltu yli kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta (5v, 8v). Molemmat meistä käy nyt töissä. Vähän taustaa. Nuorena…

Olen siis seilannut nyt vuosia omien ongelmien ja alkoholin käytön suhteen sekaisesti. Viimeisimmät kriisit ovat mm työpaikalla.Siellä huseeraa ihminen,joka on muka kääntää omat tekemättömyytensä muiden niskaan ja kääntää asiat päälaelle.Sekoittaa ihmisten päät ja selittelee/naureskelee omille toilailuille. Saanut luottamusmiesasemansa turvaamana huseerata mielenmäärin.Ei uskalleta puuttua asiaan.Kääntää hänestä tehdyt valitukset selkäänpuukottamiseksi ja kanteluksi.Työnjohto…

Hei 🌻🙂🌻 Olemme painineet uskottomuuskriisissä pidempään mutta pikkuhiljaa myös päässet lähemmäksi toisiamme, siten, että myös seksiä on joku kerta harrastettu. Huomasin alussa jo miehen potenssiongelman mutta kysyessäni siitä, vika ei ole kuulemma minussa ja aika on se, mikä parantaa. Lisäksi mies totesi, että parempi, ettei siitä puhuta,koska se lisää suorituspaineita.…