Pakkoajatukset parisuhteessa
Olen seurustellut poikaystäväni yli puolitoista vuotta ja rakastan häntä enemmän kuin ketään. Yhdessä olemme asuneet vähän yli puoli vuotta. Noin kuukausi sitten minua alkoi vaivaamaan ns pakkoajatukset suhteestamme ja tulevaisuudesta yleensä. Vaikka tiedän että rakastan häntä, päässäni pyörii ajatus siitä, että mitä jos en rakastakkaan. Tai entä jos en ole onnellinen hänen kanssaan. Tiedän, etteivät nämä ajatukset ole totta, mutta en pääse niistä eroon 😑❓ Minusta tuntuu erittäin tyhmältä edes ajatella noita asioita.
Olen tämän kuukauden aika kärsinyt melko voimakkaista ahdistuskohtauksista, joiden aika en pysty kuin itkemään enkä saa kunnolla henkeä. Olen vielä melko nuori aikuinen, enkä ole ennen tätä suhdetta edes asunut yksin, joten olen miettinyt voisiko tämä johtua jostain aikuistumisvaiheesta? Elämäni on tähän mennessä ollut erittäin helppoa eikä minulle ole sattunut mitään sen rankempaa kuin koirani kuolema. Tulevaisuus vaikuttaa melko pelottavalta, koska en tiedä miten suhtautua esim sukulaisen tai tutun sairastumiseen/kuolemaan yms. ☹️
Haluaisin tietää onko muilla ollut tälläisiä ajatuksia parisuhteeseen/tulavaisuuteen liittyen ja miten pääsitte yli siitä(:
Ajauksesi ovat täysin normaaleja nuoren aikuisen ajatuksia elämästä. Olet nyt jostain syystä kulminoinut kysymykset koskemaan parisuhdettasi. Ehkä tärkeintä on miettiä, että oletko nyt onnellinen? Onko elämäsi nyt sellaista mitä haluat ja millaisia haaveita sinulla on tulevaisuudesta? Haaveiletteko samanlaisista asioista miehesi kanssa? Rakkaus ei ole mikään ulkopuolinen voima, jota joko tuntee tai ei tunne. Se on laajempi kokonaisuus hyvän olon tunnetta toisen ihmisen seurassa. Älä turhaan murehdi tulevasta vaan elä tätä päivää! Mikään elämässä ei ole lopullista. Aina voi muuttaa suuntaa jos siltä tuntuu. Nauti niistä hyvänolon hetkistä mitä miehesi kanssa tällähetkellä jaatte. Mitä huominen tuo tullessaan, on sen ajan murhe.
Itse olen seurustellut nyt n. 7kk, mies on aivan ihana ja olen korviani myöten rakastunut.
Mulla on myös ollut, varsinki viime viikkoina, näitä 'pakkoajatuksia' niin tulevaisuuden suhteen kuin luottamukseen liittyen.
Ajatukset tuntuvat jotenkin typeriltä, ei minun omilta ja ihan kuin ne tunkisivat väkisin päähäni ja jankkaisivat samoja asioita uudestaan ja uudestaan. En ole vielä keksinyt että mikä tämän taustalla on. 😑❓
Esimerkkinä mieheni rakastaa rahaa ja tahtoo menestyä ja koska hän on niin varma että tulee olemaan minun kanssani pitkään hän vaatii myös minun menestystä ja haluaa että joskus vielä tienaan hyvin.
Itselleni tärkeintä on kuitenkin se että on hyvä olla, tykkää siitä mitä tekee ja on sen verran rahaa ettei siitä tarvitse liikaa stressata. Tietysti jos saan osakseni menestystä niin tuskinpa se haittaa! Pelottaa vaan etten vastaa mieheni vaatimuksia.
Toinen on sitten tämä luottamusjuttu. Tiedän tasan tarkkaan että tämä mies mua rakastaa, ei pettäis tai tekis pahaa. Hän on niin uskomattoman rehellinenkin.
Silti silloin tällöin eksyn ajattelemaan että entä jos hän pettääkin, löytää jonkun paremman tai ihan vahingossa humalassa vaan?
Miehen menneisyys on mulle myös jostain syystä kova paikka, vaikka menneiden kaivelu tuntuu idioottimaiselta. On ollut niin maksullisia naisia kuin paljon muitakin ym. yleistä pöllöilyä.
Varsinkin nyt kun olen näitä ajatuksia miehelleni jankkaamalla suututtanut hänet, olo on todella epävarma ja EPÄTODELLINEN. En ymmärrä itseäni.
Tiedän kyllä että itse ajatukseni ajattelen ja pitäishän ne hallita. Välillä vaan ote herpaantuu.
Pään amputointi vois auttaa?🤨