Kuulostaa niin tutulle. Olen itse kokenut lähes vastaavaa, tosin työkaverista ei ollut kyse. Omalla miehelläni olleet rakkaudet ovat aina asuneet kaukana, joten siitä olen saanut tietynlaista mielenrauhaa. Kokemuksesta sanon, että rakastuneet ja ihastuneet ihmiset ovat ihan eri sfääreissä. Mikään puhe ei toimi, se unohtuu ajallaan mikäli toinen vain haluaa. Se miten haluamaan saa, ei ole helppoa enkä tiedä ratkaisua siihen. Todennäköisesti hommassa on kyse muusta, jos puoliso ei halua aiheesta keskustella.

Toivotan voimia sinulle, muuta en osaa sanoa.

On tosi samantapainen tilanne kuin minulla vähän alle vuosi sitten. Vaimo ihastui työkaveriin ja juuri samaan aikaan halusi tauon, koska meillä tökki avioliitto tosi paljon. Tarinan ikävä käänne on vain se, että meille varmaan tulee ero, kun vaimon ihastuminen ooli voimakasta ja molemminpuolista ja siitä tuli tosi noepasti kunnon suhde. Tuo suhde ei monen mutkan kautta oikein sitten toiminut ja se kai jo loppukin. Tunteita varmaan on vielä, mutta sen ongelmat tuli jo nyt vastaan. Siinä usein kuulemma menee parikin vuotta.

Mulle tuli kriisin alkaessa ja sen vkavuuden tajutessa paniikki, että mitä ihmettä teen ja se ajoi oman elämän remonttiin, jossa otin vastuun omista virheistäni ja katsoin rehellisesti peilikuvaa silmiin ja lähdin rakentamaan uutta monella tasolla. Alkuinnostusta kesti pitkään, mutta muutos jatkuu edelleen, vaikkakin hitaampana. Voimille on ottanut kuitenkn kaikki käänteet ja koko tilanne.

Ainoita neuvoja mitä voin antaa on, että hae jotain apua. Ystävältä tai muualta. Puhuminen auttoi itseäni kaikkein eniten. Toisekseen oman elämän osalta voi olla tarvetta lähteä etsimään omia lukkoja ja selvittää miten ne vaikuttivat tilanteen syntyyn ja miten niistä pääsee eroon. Mikä tahansa, mikä tuo hyvää omaan elämään, on tilanteessasi arvokasta. Jos niitä asioita ei ole riittävästi, niin etsi niitä!

Hankalaa tilanteessa on se, että et oikein voi muuttaa kuin itseäsi. Toisen päätä ei voi kääntää, vaikka huomaisi jo kaukaa, että ei hyvää seuraa.

Niin pahalta kuin se voi kuulostaakin, niin tarttumalla omasta elämästä tiukasti kiinni voit mahdollisen pettämisen tai eron jälkeen olla paljon onnellisempi. Toisenvirheille ja sekoiluille ei oikein voi mitään muuta kuin ottaa niihin vain sopivasti etäisyyttä. Omaan elämään voit vaikuttaa hyvin paljon ja oikea hetki siihen vaikuttamiseen on nyt. Se voi olla myös avain siihen, että voitat naisesi takaisin itselle.

Hirveästi voimia kamalaan tilanteeseen.

Mä komppaan Anonea

joka kirjoitti: " Niin pahalta kuin se voi kuulostaakin, niin tarttumalla omasta elämästä tiukasti kiinni voit mahdollisen pettämisen tai eron jälkeen olla paljon onnellisempi. Toisenvirheille ja sekoiluille ei oikein voi mitään muuta kuin ottaa niihin vain sopivasti etäisyyttä. Omaan elämään voit vaikuttaa hyvin paljon ja oikea hetki siihen vaikuttamiseen on nyt. Se voi olla myös avain siihen, että voitat naisesi takaisin itselle."

Paradoksaalista on, että kääntämällä katseen ja mielenkiinnon oman elämän hyviin ja kantaviin asioihin, nauttimalla niistä, tukeutumalla niihin ja karistamalla toisen ongelmat mielestään alkaa tapahtua jotain sinussa itsessäsi ja sitä mukaa myös suhteessa. Se korjaa itsetuntoa, joka on kärsinyt kolauksen, se siirtää ikäänkuin sinua kohti hyvää itsellisyyttä, sellaista tilaa, jossa ei roiku kenessäkään, ei riipu kenestäkään vaan elää omaa vahvaa elämää.

Se on varmaan aika vaikeaa saavuttaa suhteen sisällä, mutta kyllä kai suhteen sisälläkin ollessa ihminen kasvaa, muuttuu ainakin ,joten varmaan voi muuttua myös positiivisesti kasvamalla.

Hanki jokin itsehoito-opas, siis kirjallisuutta, jonka kanssa voit peilata, ystävien ja keskusteluavun lisäksi. Tai suunnista vaan kohti omaa elämääsi, sellaisia asioita, joista olet aina nauttinut, mutta jotka ovat jääneet jonnekin kauas taakse vahingossa tai monien asioiden summana. Soita vanhalle kaverille, hyvälle ystävälle ja pyydä tapaamaan.

Ikäänkuin jätä vaimo oman onnensa ja oman aktiivisuutensa varaan ja ala elämään omaa elämääsi riippumatta vaimostasi ja hänen ongelmistaan tai koukeroistaan. Näe kauneus ympärilläsi ja flirttaile muiden naisten kanssa, jos siltä tuntuu. Ei flirttailu ole vielä mitään sen kummempaa kuin hyvää päivää.🙂👍

Se tässä itselle on vaikeaa, kun meillä kuitenkin kotona menee hyvin. Meillä on ihanat pienet lapset ja tekemisiä suunniteltu. Ollaan edelleen keskusteltu asioista tai oikeastaan se on mennyt niin että minä olen kertonut miltä minusta tuntuu ja toinen vain on kuunnellut. Hän on vain toistanut saman asian, että ovat vain hyviä ystäviä ja tykkäävät toisistaan mutta ei mitenkään seksuaalisesti.
Itseä kuitenkin vaivaa näkemäni alkuvaiheen viestit joissa suunniteltiin jo pitemmälle menoa. Tätä kuulemma ei tule tapahtumaan. Sitten itseä vaivaa tuo melko tiheä viestittely ja soittaminen (päivittäin) verrattuna muihin ystäviin. Ja jonkin asteinen kylmä tunnelma.

En enää seuraile "laittomasti" yhteyden pitoa, koska tiedän että sitä tapahtuu. Tuottaa vain itselle lisää tuskaa.

Täällä olen lukenut paljon muidenkin tilanteita ja kommentteja ja olen samaa mieltä että ihastunut puoliso tulee sokeaksi ja itse muistaa ja näkee kaikki erittäin hyvin.

Eroamista en ole miettinyt, koska se on omasta mielestäni väärä ratkaisu.

Onpa inhottava tilanne, jos vaimo vain jatkaa yhteydenpitoa ihastukseensa. 😞 Oma mieheni oli pidempään ihastunut naiseen joka on hänelle harrastuksen kautta tuttu. Jotakin viestejä olivat toisilleen lähetelleet jo pitkän aikaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lopulta he päätyivät suhteeseen ja mieheni oli aikeissa jättää minut sen toisen naisen takia.

Anteeksi, tämä ei ollut nyt yhtään rohkaisevaa. 😟

Jälkeen päin mieheni on todennut, että olisi pitänyt olla seuraamatta tunnetta heti alkuunsa. Hän ei ollut pitänyt viestittelyä kovin vakavana juttuna. Tunnetta oli kehitelty sen verran pitkään, että he ikään kuin lopulta ajautuivat suhteeseen.

Tästä sinun kannattaisi jutella vaimosi kanssa. Että vaikka nyt yhteydenpito työkaveriin tuntuisi viattomalta, se koko juttu menee helposti aina pienen askeleen eteenpäin. Ja jos tämä työkaveri tosiaan olisi "vain ystävä", voisitte varmaan käydä kolmestaan esim. kahvilla niin, ettei tilanne tuntuisi kurjalta tai vaivautuneelta. Vai voisitteko? Jotenkin se vaimo nyt pitäisi saada tajuamaan, että vaikka tarkoitusta ei olisi, tilanne voi ajautua siihen, että olette lopulta molemmat henkisesti aivan murskana.. niin kuin meille kävi.

Toivottavasti teille käy toisin. Voimia!

Pientä tilanne tietoa. Ollaan puhuttu vaimon kanssa ja hän on sanonut ymmärtävänsä että minusta tuntuu pahalta. Sanoo että eivät pidä paljoa yhteyttä, mitä nyt töissä näkevät. Kuitenkin yhteyttä on pidetty työajan ulkopuolella. En kyllä tiedä mitä silloin he ovat jutelleet tai viestitelleen, mutta pahaltahan se tuntuu kun itse ei tiedä. Sanoo vakuuttavasti, että niitä näitä ja mitään kummempaa ei ole.

Jos tämä on totta, niin miten pystyn saamaan luottamusta takaisin? Kauan siinä voi kestää? Kotona menee elo hyvin, mutta kun on yksin tai vain lasten kanssa niin alkaa pähkäilemään asioita. Olihan niitä puhelimen logitietoja nollattu aikaisemmin, niin onko vieläkin. Onneksi olen saanut tukea muualta ja päässyt puhumaan ja puimaan tunteitani ja epäilyksiäni. En siis ole yksi vaan luotettava tuki kuuntelee.

Tänään se sitten tapahtui. Päätin jälleen kysellä vaimolta missä mennään ja sain luvan katsoa puhelintakin. Kielsi että yhteyttä ei ole pitänyt mutta kun löysin puhelimesta historia tiedosta jälleen uuden sähköpostin niin tiukalla tenttauksella myönsi kirjoitelleen sillä. Lopulta sain vaadittuani nähdä viestejäkin. Selvää tekstiähän se oli. Aika lähellä taas pitemmälle menon suunnitelmat. Sitten alkoi myöntäminen. Pyrin pitämään itseni vahvana. Hän myönsi olevansa ihastunut ja aktiivisempi osapuoli. Sanoi että hänessä on jotain vialla kun on aina ollut tällainen. Sanoi myös huomenna lopettavansa jutun.

Mitä minä teen!!! Rakastan vaimoani kuitenkin kovasti.

Sietämättömältä tuntuu, että toinen vakuuttaa, että on loppu ja kuitenkin salassa jatkaa. Ei tuolla tavalla voi rakentaa luottamusta ja luottamuksen palautuminen ottaa tuon jälkeen paljon aikaa. Et voi yksin haluta, puolison on haluttava. Hänen on päätettävä ja pysyttävä päätöksessään. Tilanne on selvästi se, että järki ja tunne ovat ristiriidassa ja kuten alkoholistilla, kun tunne vie, ei järki pysty kontrolloimaan.

Kun ei ole kristallipalloa, ei pysty sanomaan miten kannattaa toimia. Voi olla, että ihastuminen laantuisi muutamassa kuukaudessa, jos vaimo saisi elää työkaverin kanssa arkea. Mutta eihän noin pysty tarkoituksellisesti toimimaan. Yhtenä vaihtoehtona on tuoda voimakkaasti esiin kuinka hänen toimintansa loukkaa ja että et kertakaikkiaan voi sitä sietää, että vaimon on päätettävä mitä haluaa ja toimittava sen mukaan. Ja jotta luottamus voi palautua, on hänen oltava hyvin avoin ja rehellinen kaikissa toimissaan. Vaadi häntä miettimään tarkkaan miten hän suhtautuisi asiaan, jos asetelma olisi niin, että sinulla olisi ihastus jonka kanssa jatkat salaa.

Yritä huolehtia itsestäsi ja kovasti voimia.

Hei 🌻🙂🌻
Todella ikävä, että vaimosi valehteli yhteydenpidosta sinulle.
Meillä yhteys loppui heti tai oikeastaan oli jo hiipunut olemattomiin, ennen jutun julkituloa.
Muutenkin se syksy oli outo: tiesin, että jotain on meneillään ja mies tyrmäsi epäilyni.
Sitten vielä kaiken päälle julisti rakkauttaan minuun, jopa lasten kuullen ja hänestä näki senkin, että hänen tunteensa tuolloin oli aito 😞
En ymmärrä vieläkään kaikkea...Paljastumisen jälkeen miehelle tuli masennus, voimakkaat itsesyytökset ja viha omaa itseään kohtaan. Pelkäsin jopa, että tekee jotain itselleen.
Ennen kuin kolmas pyörä on ulkona kuviosta, suhteenne parantamisesta ei tule mitään.
Tämä pitäisi kyllä vaimosikin ymmärtää.
Mikäli aiotte jatkaa liittoanne, asettaisit sinuna ehdon, että ei mitään yhteyttä toiseen mieheen.
Sen jälkeen on vasta mahdollista alkaa keskustelut suhteen tilasta. Oletko muuten täysin varma siitä, että kaveruus vaimollasi ei ole vain tekstareita?
Meillä ensin väitettiin näin mutta asia kääntyi muutamassa päivässä siten, että myös seksiä oli yritetty harrastaa, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Halusin avata asian pohjamutia myöten, ettei se jää myöhemmin vaivaamaan avioliittoamme.
Raskasta se oli ja tarvitsin jopa terapiaa ( mies ei lähtenyt mukaan) mutta kyllä se kannatti.
Ei tarvitse mielikuvituksella täyttää niitä aukkoja, mitä keskusteluissa jää, jos ei reilusti puhuta asioita selväksi.
Mielestäni suhtaudut asiaan suhteellisen tyynesti, vai jääkö kirjoituksistasi se kuva vain???
Rakastat vaimoasi, joten ole valmis taistelemaan siitä, että saat hänen huomionsa jakamattomana. Sen olet aviomiehenä ansainnut. 🙂🌻

Yksintaas, sinulla on hyvin samanlainen vaimo mitä oli minun vaimoni, mutta sillä
erotuksella että meillä vaimo väitti että olivat kavereita kunnes selvisi muuta.
Siis väitti vaikka jäi kiinni muustakin, että ovat vaan kavereita, ei myöntänyt mitään ei katunut ei ollut ihastunut ,ei mitään. Ehti vannoa rakkauttaan minulle jonkun kuukauden ja kehui kuinka hyvä hänen on kanssani nyt olla ja sitten selvisi, että piti silti koko ajan yhteyttä tähän mieheen. Itselläni maailma kaatui mutta silti yhä yritettiin, mutta eihän siitä mitään tullut kun oli ihan liika paljon tuskaa valheita riitoja epäluottamusta. Erosimme. Nämä asiat on niin vaikeita. Ei tajua kun vasta sitten tämän tuskan ja kurjuuden kun tälläinen omalle kohdalle sattuu. Vaimo vähätteli oloani ja hoki että sun olisi jo pitänyt päästä yli kaikesta, mitenkä et oo päässyt kun hän ainakin olisi ja että hän ei jaksa jos nyt vielä masennutkin. Tälläinen ihminen ei muutu, minä tulin siihen tulokseen ainakin vaimoni suhteen. Hän ei tunne katumusta ei pahaa oloa
muusta kun siitä että minä melskasin hänen pettämisistään. Nyt kun ollaan erossa
oltu joku kuukausi niin hän hehkuttaa kuinka onnellnen on ja kuinka kanssani on ollut kamalaa kun olen pettämisistä melskannut. On kuulemma niin onnellinen että ihan ihmettelee että onko hänellä oikeus olla niin onnellinen. Väitti että ketään miestä ei hänellä ole eikä hän sellaista tarvitse. En halua nähdä vaimoani enää, hän jotenkin
vaan kuvottaa minua. Nainen ilman omaatuntoa. Taisin poiketa aiheesta ja tilitin omiani sorgeeeee. Jaksamisia ja voimia Yksintaas ja muillekkin kurjuudesa räpiköiville🙂🌻

Vaimoni tosiaan aluksi kielsi osan, mutta myönsi tykkäävänsä tästä toisesta. Tykkäsi kuulemma vain kaveripohjalta kun olivat niin samanlaisia. Kyllä minä tietyin välajoin aina tenttasin ja kyselin mutta tällöin kielsi kaiken muun paitsi satunnaiset soittelut ja viestittelyt. Pari päivää sitten otin kuitenkin tiukan linjan ja pyysin luvan että saan katsoa hänen puhelintaan. Sitä selatessani huomasin että yhteyttä oli pidetty jälleen uudella luodulla sähköpostilla ja vaadin nähdä viestit. Vaimo oli ekana tiukkana että ei näytä ja kyseli miksi. Nyt päätin kuitenkin pysyä lujana ja annoin ehdot. Tällöin vaimo taisi tehdä oman päätöksen ja huomata että oli jäänyt oikeasti kiinni. Sain lukea sähköpostit ja ne paljastivat sen totuuden että yhteyttä oli pidetty ja kirjoittelu oli aika intiimiä. Oli sovittu aikatauluja työpaikalla että näkisivät. Tapaamiset olivat olleet halailua, pussailua ja erittäin lähekkäin oloa, mutta ei loppuunasti menevää seksiä eli vaatteet vielä päällä.
Tämän jälkeen kun ei salaisuutta enää ollut ja asia oli nyt kohdannut kokonaisuudessaan päivänvalon niin pääsimme puhumaan. Vaimo kertoi kuinka hän sai ihastumisesta jonkinlaista hyvää oloa. Aikaisemmin eräs kirjoittaja viittasi alkoholismiin. Vaimo esitti ehdotuksen mitä tekisi. Hän sanoi seuraavana päivänä pistävänsä koko homman poikki ja lopettavansa sen. Hän oli erittäin syyllisyyden tuskissaan ja haukkui itseään ja sanoi että ei halua menettää minua. Kysyi voinko antaa koskaan anteeksi ja voidaanko aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse lähdin keskustelun jälkeen joksikin aikaa pois kotoa vähän haukkaamaan happea. Lopulta palasin kuitenkin kotiin ja vaimo oli "nukkumassa" sohvalla koska ei ollut kuulemma ansainnut nukkua vieressäni. Käskin hänet kuitenkin meidän sänkyyn nukkumaan. Vaimo ei tainnut nukkua koko yönä kuin muutamia hetkiä, itse nukuin kuitenkin yllättävän hyvin. Kai jonkinlainen selvyys omiin epäilyksiin laukaisi itseen tietynlaisen helpotuksen. Aamulla hän lähti töihin itkien ja sanoi päättävänsä ihastus suhteen. Lähetti viestiä päivällä minulle että oli lopettanut koko homman. Kotiin palattuaan oli vielä herkässä mielentilassa. Nyt juttelimme hieman rauhallisemmin.
Oikeastaan tässä viimeisessä keskustelusta illasta seuraavaan päivään olin todella tyyni mutta määrätietoinen. Huomasin että pulssi ei noussut ja puhuminen oli helppoa. Uusi tilanne itsellä.

Nyt olen kyllä vakuuttunut että vaimo on tosissaan meidän suhteen. Hän käy kovaa taistelua itsensä kanssa. Itse mietin mitää teen, mutta päädyin sellaiseen ratkaisuun että en väännä puukkoa haavassa (kummankaan) ja olen heti mukana parantamassa meidän parisuhdetta. Eli yhdessä yritetään. Vaimo lupautui lähtemään myös pariterapiaan tai vastaavaan. Nyt vain aika näyttää mihin tämä etenee.

Lopuksi kuitenkin vielä itsestäni. Odotan omaa tunnepurkausta, milloin itken. Koska tulee taas tunne että onko kaikki kuitenkaan ohi. Voinko antaa anteeksi, vielä sitä en ole tehnyt. Entä jos tämä toinen osapuoli kuitenkin jatkaa yhteydenpidon yrittämistä. Ehdot on kuitenkin seuraavat: Ei enää mitään vastaavanlaista tilannetta. Seuraava vaihe on muuten erilleen muutto.

Haluan siis katsoa tämän kortin koska Rakastan vaimoani ja meillä on ihanat lapset.

Hei 🌻🙂🌻
Hyvä, että vaimosi katkaisi välinsä kolmanteen osapuoleen ja näin ollen saatte keskittyä rauhassa suhteenne uudelleen rakentamiseen.
Se ei nimittäin ole helppo asia.
Olen itse huomannut nyt ajan kuluessa, miten herkästi avioliitto ajautuu uudelleen ns.vanhaan kaavaan. Tuolloin on aina keskustelun paikka siitä, mitä pettämiskriisistä olisi pitänyt oppia.
Onhan se kova kolaus itsetunnolle, että itse tulee unohdetuksi, jää toiselle sijalle kumppanin mielessä.
Ja valehtelu; pahinta on luottamuksen uudelleen rakentaminen: siihen voi mennä aikaa jopa vuosia.
Meillä pettäminen tapahtui työaikana, joten vieläkin häivähtää mielessä entä, jos...
Puhelinlaskut paljastivat suhteen mutta nyt on operaattorin toimesta jätetty eri liittymiin soitot erittelemättä, samoin tekstiviestit. Toissa laskun suuruutta ihmettelin ääneen ja mies totesi, että tilataan erittely, ettei asia vaivaa. Eli ei hänellä liene enää mitään salattavaa.
Ja loppujen lopuksi: heidän suhteensa tuolloin oli jo loppuunkaluttu julkitullessaan.
Miehen intressit eivät olleet sillä puolen (seksi), mitä nainen halusi. Hän haki tukea vaikeaan elämäntilanteeseemme, koska olemme ko.naisen kanssa tuttuja vuosikymmenten takaa.
Minulle mies ei kehdannut puhua, sillä olin kuulemma niin urheasti kestänyt vaikean sairauteni, useat leikkaukset, kivut ja toipumisajan. Kaiken tuon valittamatta, ettei muille tulisi paineita sairaudestani.
Toivon, että saatte asianne kuntoon ja hyvä, ettei mitään intiimiä ehtinyt tapahtua. Olen varma, että selviätte puhumisen ja rakkautenne avulla 🙂🌻