Nuorten foorumi
Keskusteluryhmä, jossa nuoret voivat jutella mieltä painavista ja pohdituttavista asioista kuten ahdistuneisuudesta, itsetuhoisuudesta, ihmissuhteiden tai opiskelun kriisitilanteista jne.
Sopii Nuoret
Nuorten foorumi
Nuorten foorumi aiheet
Kaikki aihealueet
Olen ollut niin pitkään masentunut etten uskalla enään parantua. Kuoreni suojaa minua kaikelta pahalta. Se on kuin astuisit tikun päälle monta kertaa paljaalla jalalla, jalkapohja kovettuu ja piikki ei pääse enään läpi. Mutta jalkapohjassa ei silloin tunnu enään ruohon pehmeys. Perhe elämässäni ei ole juuri kehuttavaa, kaikki ihmiset vain ottavat…
En oikein tiedä luokittelisinko itseni nuoreksi vai aikuiseksi. Koen ehkä kuitenkin että tämä on oikea paikka kertoa elämästäni. Minun asiani ovat hyvin, niin sen voisi tiivistää. Pärjään koulussa loistavasti, taloudellinen tilanne on hyvä, perheeni asiat ovat kääntyneet paremmiksi. Näytän normaalilta, ulkonäössäni ei oikeasti ole mitään suurta vikaa. Vaikka usein pidänkin…
Siis se tavallaan ehdottaa asioita. Ei käske. Ja jos menisin kiusaajille kertomaan, niin todennäköisesti saisin tyylikkään hullun imagon ja samalla jopa turpiin… Minussa on järkeä, olen vain viallinen. En kerro sitä koska viallisethan poistetaan… Kävin lukemassa pakkohoidosta. Ahistaakin ajatus sinne joutumisesta. Se kuinka ilman vapaata tahtoa vietäisiin pois. (varmasti paljon…
Minulla on inhottava ongelma, joka alkaa olla todella ajankohtainen. Nimittäin työelämään palaaminen. Olen tammikuusta asti oireillut pahasti ja sain haettua kunnolla apua vasta huhtikuussa ongelmiini. Diagnoosiksi sain lievän masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön, ja nyt olen ollut vain kotona.. Aloitin siis tammikuussa uuden työn uudella paikkakunnalla, ja pidinkin kovasti työstäni. Sitten alkoi…
Olen outo, vain pelkällä olemassa olollani satutan ihmisiä suuresti. Äitini ihmettelee miksi välillä olen todella iloinen ja välillä tekisi mieli tappaa itsensä. Olen onnellinen aina jonkun aikaa kun olen äitini seurassa ja hymyilen. Mutta sitten tulee se hetki.. Se hetki milloin haluaa vain kuolla, käpertyä peittoon, itkeä ja olla turvassa.…
vastaus
2Nyt kun olen lukenut psykoosista ja skitsosta huomasin pakkohoito kohdan… Ahistaa ajatus siitä että minut pakotettaisiin hoitoon. Varmasti kauheasti neuloja ja aineita (tärisee). Kysyit että millainen olen koulussa? Varmaan melko tavallinen, puhelias tosin. Kerron vitsejä ja olen muutenkin huvittava. Niin ja kiltti. Keskiarvoni on sitä 8. Kotonakin tottelen mukisematta lähes…
Olen loppu, finitto. Elämäni on ollut vain alamäkeä. En onnistunut edes tappamaan itseäni, jouduin sairaalaan. Nyt olen pois sieltä ja olen vielä narkomaani, mutta mitä sitten. Tyhjemmäksi olo ei enään voisi muuttua. Elän vain perheelleni ja koiralle. Pelkään, pelkään todella mitä tapahtuu kun pääsen koulusta. Olen arvaamaton, joten kuka tietää…
APUA
1Olen 20-vuotias opiskelija. Opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi viimeistä vuotta. Nyt minulla on työssäoppiminen läheisellä nuorisotalolla. Tämä kestää 15.5. saakka.. Ongelmani on siis tämä: olen ihastunut yhteen nuoreen joka käy talollamme. Kerroin hänen kaverilleen eilen ja nyt pelkään, että tämä juttu on lähtenyt käsistä.. 😞 Onko kellään vastaavaa kokemusta tai voisiko…
Tässä viestissäni haluan vain kertoa, mistä itse olen saanut lohtua ja apua ahdistukseeni ja pahoinvointiini. Olen kärsinyt jo muutaman vuoden ajan pelokkuudesta, ahdistuneisuudesta ja pahastaolosta. Olen muutama kertaa saanut hyvin voimakkaan paniikkikohtauksen ja juuri paniikkikohtaus käynnisti ahdistuksenkierteeni. Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin saanut todella suurta lohdutusta ja tukea uskostani. Osittain…
Mikään ei saa pomppimaan ilosta, eikä mikään saa itkemään surusta. Kaikki tuntuu tasaiselta, kaikki tuntuu samalta. Miksi? Tämä on pahempaa, kuin jatkuva sureminen, koska mikään ei vaan enää tunnu miltään. Ei saa mistään mitään irti. Minä vain olen.