En tiedä olisiko pitänyt kirjoittaa tuonne aikuisten puolelle, mutta ajattelin että kai se on ihan sama minne tämän kirjoittaa. Olen ollut todella sairas nuorempana. Siitä merkittävimpänä muistona on viillellyt kädet. Ja siis pahasti viillellyt.. Ei mitään pieniä naarmuja siellä täällä, vaan ranteesta kyynärpäähän täynnä arpia. Jotkut pienempiä, suurin taitaa olla…

viime aikoina olen masennuksen kanssa tappelemalla olen käynyt ns. maanisia vaiheita ja kuullut ja nähnyt asioita mitkä eivät ole oikeasti siellä esim. näen jonkun kääntyvän nurkan taakse, mutta kun menen perään siellä ei ole ketään, depressio vaiheessa rupean itsetuhoiseksi ja ajattelen itsemurhaa jatkuvasti etsien eri tapoja tehdä kivuttomin itsemurha tämä…

Olen aivan poikki ja loppu. En jaksa pitää yhteyttä ystäviini ja satutan itseäni henkisesti ja fyysisesti. En millään jaksa kirjoittaa olostani. Anteeksi. Asiaan. Olin miettinyt (ja mietin!) n. 3kk, että tahdon osastolle lepäämään masennuksen takia. Uskallauduin puhumaan asiasta kriisipisteessä, josta ohjattiin Auroran päivystykseen. Kävin siellä ja ehdotettiin vain psykologikäyntejä. Lopulta…

Tunnen oloni hyvin tyhjäksi aina kun olen yksin. Muutin omaan asuntoon lokakuussa viime vuonna, ja siitä lähtien on aina ollut kamala ongelma tulla kotiin. Aluksi paras kaverini melkein asui luonani koko ajan. Nyt taas minä asun hänen luonaan. Välillä huomaan olleeni viikon kaverini luona yötä, sen takia etten joutuisi olemaan…

Olen 14-vuotias tyttö. Olen bi-seksuaali ja en tiedä miten sanoa tämän isälleni, vaikken pelkää asiaa. Olemme puhuneet asiasta seksuaalisuudesta. Eikä häntä haittaisi, jos minulla olisi tyttöystävä. Silti pelkäisin hänen loukkaantuvan ja suuttuvan minulle sillä hän haluaisi minun olla hetero. 🤕 Pari kaveriani tietää asiasta. Jotkut on levittänyt asiaa ja pelkää…

Olen kirjoittanut tänne useaan otteeseen elämästäni ja ongelmistani, mutta nyt haluan kirjoittaa kunnolla ja kaikesta. Toivottavasti jaksatte lukea tekstini. Nyt olen 16-vuotias tyttö, mutta aloitan siitä milloin kaikki alkoi. Oli kevät. Olin viidennellä luokalla, n.12-vuotias. Halusin kuolla, en enää jaksanut elää. Laitoin ystävälleni viestin, että haluan kuolla, en jaksa enää…

Jo aika nuorena jouduin sietämään vanhempieni alkoholi ongelmaa kahden veljeni kanssa joka on jatkunut tähän päivään saakka eli noin 17v.. itse olen 25v Narkomaani ja olen käyttänyt päihteitä suonensisäisesti 15v asti ja aika lujaa on mennyt.. kun täytin 18v päätin että haluan elää omaa elämääni raittiina joten muutin pois Kotikaupungistani…

Mä en tiedä miks mun elämä on ajautunu tähän, en mä halunnu mitää tälläst. Kohta neljä vuotta selvää masennust takana ja syömishäiriö piinaa mua taas. Vähän yli puolivuotta psykiatrisel polil ja mä uskottelin ittelleni et se auttaa. Parin viimeviikon aikan mä oon taas kelannu kui paljo helpompaa ois vaan lähtee…

Tajusin tänään, että en omista yhtään sellaista ihmistä, jonka seurassa voisin olla täysin luonnollinen, enkä omista yhtään sellaista henkilöä, joka tietäisi minusta melkeinpä kaiken. Toisin sanoen minulta taitaa puuttua se ”paras ystävä”. Olen kertonut elämäni vaikeasta menneisyydestä ns. tuntemattomille henkilöille, mutta kun ei niihin ole muodostunut mitään syvempää sidettä. ☹️…

Onko vanhempien ero ajankohtainen asia elämässäsi juuri nyt? Vetskari-projektin vetämät liveryhmät nuorille jatkuvat Tukinetissä tämän kevään aikana. Ensimmäinen ryhmäkeskustelu on keskiviikkona 29.2 klo 18-20. Teemana on: Vanhempien ero. Ryhmässä voit saada ammattilaisen tukea sekä vertaistukea. Ryhmäsä keskustellaan luottamuksellisesti ja anonyymisti vanhempien eroon liittyvistä asioista. Tule kertomaan minkälaisia kokemuksia sinulla on…