Tunnen oloni hyvin tyhjäksi aina kun olen yksin.
Muutin omaan asuntoon lokakuussa viime vuonna, ja siitä lähtien on aina ollut kamala ongelma tulla kotiin. Aluksi paras kaverini melkein asui luonani koko ajan. Nyt taas minä asun hänen luonaan. Välillä huomaan olleeni viikon kaverini luona yötä, sen takia etten joutuisi olemaan yksin kotona. Välillä on kuitenkin pakko tulla kotiinkin yöksi että saa pestyä vaatteita, ja muutenkin eihän kukaan jaksa toista 24/7. Jotenkin koen vaan hirveän noloksi tilanteen, kun joudun kysymään saanko jäädä yöksi, kun ahdistaa mennä kotiin yksin.
Toisina päivinä ahdistus on pahempi, etenkin niinä hetkinä kotiin tulo pelottaa minua. Pelkään mitä teen.
Onko kellään muulla tunnetta että ei pysty olemaan yksin? Jos on niin mitä teette että tuntisitte olonne paremmaksi?
Hei, cecelia 🙂
Olen itse 19 vuotias ja muutin vasta asumaan yksin soluasuntoon. En voi sanoa että olisin yksin ystävien suhteen, niitä riittää aina, mutta pelkkä yksin asuminen on minulle hyvin epämielekästä 😋 ja tämä haittaa kyllä elämääni, toisinaan minullakin on päiviä kun en haluaisi tulla kotiin 😐
Jos tunnen että minulla on yksinäistä niin lähden kaupungille, käyn kahvilla tai syömässä yksin tai kavereiden kanssa. Saatan myös lähteä lenkille, lähinnä yritän tehdä jotain kodin ulkopuolella 😉. Tiedän mikä tilanteessani auttaisi mutta en ole vielä kohdannut sitä ihmistä ☺️
Toivottavasti kevään myötä olosikin helpottuu, talvi on harmaata aikaa 🌻🙂🌻
Hei!
Minäkin muutin juuri viime vuoden marraskuussa omaan asuntoon uudelle paikkakunnalle, josta en tunne juuri ketään. Olen siis 18 vuotias. Kun koulu vielä oli kesken niin ei ollut yksinäistä kun kavereita tapasi koulussa. Mutta koulujen loputtua olen nyt monta kuukautta ollut uskomattoman yksin. Koulukavereita on, mutta he asuvat kaukana eikä minulla ole rahaa kulkea bussilla. Omasta kaupungistani en tunne ketään enkä siellä aumisesta huolimatta ole tutustunut ihmisiin kun ei ole harrastuksia ja koulua siellä. Harrastuksiakaan ei ala enää ennen kun syksyllä.
Olen itsekin yrittänyt olla mahdollisimman paljon ihmisten ilmoilla, kierrellä kaupoissa, hoitaa asioita kirjaston koneella oman kodin sijasta jne. jotten olisi koko ajan yksin. Silti tuntuu usein ahdistavalta palata kotiin ja joskus se johtaa jopa fyysiseen pahaan oloon ja itkemiseen kun on niin ahdistavaa. Yhä useammin matkustan toiseen kaupunkiin äitini luo useaksi päiväksi jottei tarvitsisi olla yksin kotona. Ahdistaa, kun kodista, jonka pitäisi olla suloinen ja kotoisa paikka, on tullut paikka, jonne menen vain kun on pakko.
En siis ole itsekään keksinyt toimivaa keinoa ratkaisuksi. Ongelmaksi onkin muodostunut se, että pitäisi saada lisää ystäviä. Mutta miten niitä saa uudesta kaupungista jos ei ole koulua tai harrastuksia? Kaikki kesäleirit ovat täynnä eikä kirkossa juuri ole kaveritoimintaa ikäiselleni nuorelle aikuiselle.. Olisiko vinkkejä, mistä saisi ystäviä?