Kuinka oppia elämään menneisyyden kanssa? (viillellyt kädet)

Kuinka oppia elämään menneisyyden kanssa? (viillellyt kädet)

Käyttäjä nibris aloittanut aikaan 16.05.2012 klo 13:29 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä nibris kirjoittanut 16.05.2012 klo 13:29

En tiedä olisiko pitänyt kirjoittaa tuonne aikuisten puolelle, mutta ajattelin että kai se on ihan sama minne tämän kirjoittaa.

Olen ollut todella sairas nuorempana. Siitä merkittävimpänä muistona on viillellyt kädet. Ja siis pahasti viillellyt.. Ei mitään pieniä naarmuja siellä täällä, vaan ranteesta kyynärpäähän täynnä arpia. Jotkut pienempiä, suurin taitaa olla tuo reilu sentin levyinen arpi. Sitten on kyynärpäistä olkapäihin ehkä kymmenen isoa arpea molemmissa käsissä. Osa on ihan valkoisia, osa koholla ja violetteja vielä.

Miten näiden kanssa oppisi elämään? En kuitenkaan jaksaisi aina kuumimpana kesäpäivänä olla se pitkähihainen päällä. Varmaan tämä kesä menee vielä pitkähihaisilla, mutta mietin tulevaisuutta ylipäätään. Töissä tietenkin pitää peittää arvet, mutta lähinnä vapaa-aikaa mietinkin. Olen kymmenen vuotta peitellyt käsiä. Ennen se onnistui kun kietaisi käteen huivin, mutta nytkun molemmat kädet on arvilla ja pahemmin kuin silloin niin joko pitkähihainen tai sitten ilman.

Minua ei niinkään hirveästi kiinnosta mitä muut minusta ajattelee. En tietenkään haluaisi kuulla mitään haukkumista, vittuilua, arvostelua tai muuta arvistani. Se kuitenkin satuttaa. Pelkäänkin että minua aletaan haukkua/perään huudellaan jos menen ilman pitkähihaista ulos.

Pelkään myös sitä jos joku idiootti tulee kysymään mistä arvet on (idiootti sen takia, että kyllähän se pitäis tietää että itse ne on tehty.. tarkoitan että ystävältäni kysyttiin aina tätä, vaikka varmasti kaikki tiesivät mistä ne on tullut).

Pelkään myös että kukaan ei halua kulkea kanssani ulkona, jos olen lyhythihaisella paidalla. Häiritseekö se paljon muita seurassani olijoita? Lähinnä mietin sitä, että varmasti minua tuijotetaan pitkään, häiritseekö se seuruettani, tuleeko heille kiusallinen/vaivaantunut olo vai häpeävätkö ne minua.

Haluaisin nauttia elämästä ilman jatkuvaa piilottelua ja miettimistä. En voi mennä ystävieni kanssa edes saunaan, en rannalle (paitsi pitkähihaisessa, mutta sitten kaikki ihmettelee).

En oikein tiedä miten tätä voisi harjoitella. Oikeastaan hirveän moni ei tiedä käsistäni. Vain mieheni ja yksi kaveri. Ja tämä kaveri on sellainen jolla on itsellään muutamat arvet ja on nähnyt minun kädet, koska hänen seurassaan uskallan vetää hihat ylös kun esim. tiskaan.

Onko täällä ketään, jolla olisi vinkkejä/ajatuksia/ihan mitä vaan keskustelua tästä asiasta.

Tämä ei välttämättä kosketa hirveän monta ihmistä, tai siis luulisin että täällä on ihmisiä joilla on vielä niitä haavojakin käsissä? Mutta en tiedä minne muualle voisin kirjoittaa. Kirjoitin kerran suoli24:een, mutta voinette arvata vastausten laadun..

Käyttäjä nibris kirjoittanut 03.06.2012 klo 20:07

Tarkoitin tuolla kirjoittamallani "arpia vaan", että tällä ihmisellä ei käsittääkseni ollut mitään haavoja enää. Eli että ei ollut satuttanut itseään välttämättä moniin vuosiin.

Ja ei, en luokittele ihmisiä mitenkään mihinkään koskaan. Vedin tuon asian esille, koska musta tuntuu että moni tekee niin. Tai siis olen saanut aikalailla käsityksen että "tavallisten" ihmisten mielestä "hullut" eivät ole saman arvoisia muiden kanssa, koska heillä on vaikeaa. Tai niinkuin tuttavani sanoin: ne on laiskoja paskoja jotka haluaa loisia täällä maailmassa muiden rahoilla.

Itse vihaan tuota, että ihmisiä luokitellaan erilaisiin luokkiin. Esimerkiks just ulkonäön tai vaikka näiden arpien takia. TIEDÄN että voin olla väärässä tästä miltä musta tuntuu. Eli siitä että suurin osa ihmisistä pitää mua aina hulluna ja vinksahtaneena jos ne näkee mun kädet.