Oon 14 vuotias ja todella epätoivoinen….. Olin äitini kanssa todella läheinen,pystyin puhumaan kaikesta,murheista,iloista,huolista ja kaikesta mikä painoi mieltäni….. Sitten lähdettiin eräänä pitkänä viikonloppuna kotimaata Viroa kohti….. Laivalla meni kaikki hyvin,sitten kun oltiin Tallinnassa…. Nukahdin koska kello oli jo 00.30…. Seuraavaks heräsin… Tunsin jotain pölyä ja jotain kovaa poskella…. Huulia sattu….…

Useamman vuoden olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se on haitannut uusien kavereiden saamista ja saanut minut vetäytymään syrjäään. Tapasin keksiä tekosyitä niillekin harvoille kerroille kun minua jonnekin kutsuttiin. Tämä on johtanut nykyiseen tilanteeseeni jossa olen melko syrjäytynyt kotiini ja muita ihmisiä näen lähinnä kauppareissuilla. Tänä vuonna aloin käymään terapiassa…

tietääkö kukaan saako sijaiskoteihin ottaa mukaan omaa koiraansa jos pääsee perheeseen asumaan eikä laitokseen?

Miten tääki pitäs alottaa.. Tuntuu, että kaikki merkitys kaikesta on mennyt. Ennen pystyin vielä nauramaan kunnolla ja keskittyä elämään. Nykyään olen kokoajan väsynyt, en jaksa syödä ta mennä ulos. En mitään. Kaikki tämä alkoi sen jälkeen kun pääsin kuiville viiltelystä n. 2 vko sitten. Oon sinänsä todella ylpee itsestäni, mutta…

Mä viilsin viimeks tänään. Oli niin tuskainen ja ahdistunut olo.

Yritin varastaa kaupasta, jäin kiinni. Olen vielä alle viisitoista mutta silti. Vihaan itseäni ja sitä että miksi menin tekemään niin kuin tein. Kumpa ajassa voisi mennä taaksepäin. Olisin tehnyt kaiken toisin. En ymmärrä miksi tein sen. Tahtoisin tällä hetkellä vain pois tästä tilanteesta. Haluaisin vain kuolla pois. Olisi niin helppoa.…

Hei taas, Nellie on palannut, entistä ehompana – tai sitten ei. Ajattelin kirjoitella tänne pitkästä aikaa, kun en liveryhmiin syystä tai toisesta ehdi mukaan melkein koskaan. Jotkut teistä tuntevat tilanteeni, suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan minusta. Lyhyesti tiivistettynä olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kohta 3 vuotta, ilman valoa tunnelin…

Hei kaikki! En ole varma millä tavalla voisin selittää tämän asian ymmärrettävästi. Usein minua sanotaan hyväksi juttelijaksi ja sosiaaliseksi, mutta nyt aivot ovat jotenkin jäässä enkä vain saa tekstiä kuulostamaan siltä mitä tunnen, vaikka yritänkin. Minua on nyt pidemmän aikaa seurannut melkeinpä kokoaikainen ahdistuksen tunne. Se saa itkemään, enkä ymmärrä…

Olen kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisista peloista jo vuosia ja tuntuu ,että tätäkö se koko loppu elämä tulee olemaan. Välillä on parempia aikoja, mutta sitten taas olo pahenee .Kaikki alkoi yläaste iässä ja on vain vuosivuodelta pahentunut. Kaksi ammattikoulu linjaa olen jättänyt kesken ja vasta aloitin taas opiskelun ja tänään jo…

Mä en tiedä hengaako täällä muita, joilla on ongelmia pakonomasen nyppimisen kanssa, mut jos ootte siellä ruudun toisella puolella niin moikatkaa! Samassa veneessä tässä ollaan, joten paree ois vetää yhtä köyttä. Iltapäivän nyt suoraan sanottuna kusin, eikun vaan suoraan koulusta peiliin eteen nyppimään. ☹️ Mut nyt on sentään kaikki turvatoimenpiteet…