Mä viilsin neljä viikkoo sitte. Ainoot kerrat tähän mennessä... kolmena peräkkäisenä päivänä, kun lääke vahvisti itsetuhoisia ajatuksia. Läheltä piti etten yrittänyt itsemurhaakin. Nyt olen saanut estettyä myöhemmin itseäni, kun on tehnyt mieli viillellä. Osaan satuttaa itseäni muutenkin :S

Hiirulainen

Viime tammikuussa, parina päivänä kun ahdisti ja masensi ihan mielettömästi. Jäljet näkyivät vielä viime kesänäkin ja päätin olla viiltelemättä kun se ei oo oikeen mun juttu ja sit ahdistaa kun ei halua muiden näkevän jälkiä ja joutuu peittelemään niitä. Vaikka kyllä se ahdistusta hieman helpotti 🙂
Toivottavasti löydätte muita keinoja ahdistukseen kuin itsensä vahingoittaminen, voimia kaikille🌻🙂🌻

Varmaan muutama päivä sitten, koska vitutti ja masensi vaan niin paljon! Viimeisin varsinainen syy varmaan oli se että kuulin et exäni oli nussinu mun ex-parasta ystävää meidän suhteen aikana. Meil oli niihin aikoihin joku kilpailu et kumpi satuttaa toista enemmän. Tuntui et se vei nyt voiton ihan 100 - 0, ja jotenkin keksin että jos satutan itteeni niin satutan myös exääni. Lolz!

Tänään, koska on paha olla ja masentaa. Pitäisi lopettaa, mutta ei oikein pysty. Se halu (tai mikä onkaan) viiltää on niin hirveä. 😞

Taisi olla joskus viime viikolla. En edes oikein tiedä miksi...oli vaan niin kurja olo. Ei niinkään masentunut, vaan vihainen itselleen. Onneksi en ole (ainakaan vielä) pahemmassa viiltely kierteessä. Joskus harvoin vaan...

En tiedä, en todellakaan tiedä.

Viimeiset kolmisen viikkoa ovat olleet yhtä mustaa sumua. Olin surullinen, alakuloinen, ahdisti niin paljon etten saanut henkeä.

Eihän se fiksua ole, mutta..

viiltelemisestäni on pitkä aika. En tahdo, että kukaan huomaa pahaa oloa ja luulee minun sillä keräävän vain huomiota.

Viilsin vajaa viikko sitten, koska kaikki ahdisti ja olin vihainen itselleni. Nytkin haluaisin viiltää, vaikka lupasin kumppanilleni, etten tee niin. Olen ihan hukassa, en tiedä mitä tehdä.

Minä viilsin viimeksi, kun kihlattuni oli jättänyt kertomatta minulle, etten olekaan hänen ensimmäisensä. Olin yli vuoden ajan luullut olevani hänen ainoa ja ensimmäinen. Vaikka asiat on tapahtunu kauan sitten niin tuli aivan samanlainen olo kuin jos hän olisi pettänyt minua. Olen aina ollut todella tunnollinen ja tehnyt muiden hyväksi kaiken minkä voin, ja ollut rehellinen. Viiltely on ollut mulle ongelma, mutta enää en viiltele kuin kaikkein pahimpina päivinä. Ja tuo asia satutti niin paljon että oli vaan pakko luovuttaa.

Viimeksi tänään liikan tunnilla koulussa. Ahdistuin yhtäkkiä kun olinkin yksin hallin aulassa. 😭 Ja en viitsinyt tekstata ystävälleni olostani koska uskoin että antaisin sellaisen kuvan että valitan koko ajan. 🤔 Vasta kun olin raaputtanut lyijykynällä viillon tuohon laitoin viestiä, mutten varsinaisesti kertonut mitä olin tehnyt. Sillä olin luvannut lopettaa. Ja olin lopettanutkin. Mutta yhtäkkiä tuli sellanen pakko olo. Vähän niinkuin tupakointi. Haluaa lopettaa, mutta jokin pistää hanttiin. Kun lopettaa niin on koko ajan paini päällä että tehdäkkö vaiko jättääkö tekemättä. ☹️

Viimeksi kuukausi sitten. Nyt olen osastolla ja ns. katkolla. En ajatellut enää viillellä. Viiltelin, koska paha olo pääsi valloilleen...

Juuri äsken ☹️😭 Oli vaan niin paha olla.

Viimeks eilen, ku oli nii paha olo ja on edelleenkin ☹️

Viiltelin viimmeksi (ekan ja toivottavasti viimmeisen kerran) vähä päälle vuosi sitten..
Koska mun oli todella paha olla ja tahdoin satuttaa itteäni ☹️

Pari viikkoa sitten, koska olin niin totaalisen pettynyt itseeni. Aina välillä tulee asioita jotka vetää takas niihin fiiliksiin tuloksena tämä. Sieltä nouseminen viekin sitten aina oman aikansa, mutta aion taistella.