Minä olen aivan täynnä terapiassa käyntjä, olen jo käynyt lähes viisi vuotta. Ensi viikolla minun pitäisi lähteä kahdeksi viikoksi kuntoutuspaikkaan, koska olen liian paljon yksin ja minun pitää oppia sosiaaliseksi. Koskaan en saa varmaa tietoa milloin minä olen sopvia ihminen, ilman mitään kuntoutusta ja ilman lääkitystä. Minä en mielestäni en…

olen 35-vuotias mt potilas pitkä sairaala jakso takana. kotona oleminen on vaikeaa miten saate ajan kulumaan?

koko ajan joka puolelta tulee seinä päin naamaa? en tiedä miten jaksan kohta enään. minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja nyt on masennusvaihe menossa, yritän keksiä hyviä juttuja mutta kun koiran ulos vieminenkin tuntuu tosi vaikealta. lääkkeeni vaihdettiin TAAS. ensin oli deprakine, sitten lamictal, sitten taas deprakine ja nyt absenor? aina…

Mitähän pitäisi tehdä, kun työssäkäynti ahdistaa? Koen, että olen ehkä juuri ja juuri työkuntoinen. Työyhteisöni on mahtava! Mutta, olen haastavassa työssä ensimmäistä vuotta… ahdistuksen taustalla on keskivaikea masennus, joka puhkesi varmaan opiskelustressin ja yksinäisyyden seurauksena. Koen, että en jaksa tehdä töitä niin tehokkaasti kuin haluaisin. Toisaalta, olen saanut kiitosta monesta…

En jaksa tätä jonninjoutavaa elämää. Halusin että voisin rakastaa ja että minua rakastettaisiin. Voisin tehdä aika paljon että saisin perheen. No, en tiedä ihan turhaa. Mutta olkaa te muut onnellisia.

en tiiä mistä alkaa, siitä kun tätini naapuri kävi mieheni päälle vai siitä kun hänen vaimo uhkasi minua ja lapsiani kuokalla? täysin tuntemattomat ihmiset. siitä on nyt melkein puoli vuotta. alkuun pelotti mutta asumme kaukana tädistäni ja hänen naapuristaan,joten ajan kanssa painajaiset helpotti ja asian pystyi jopa päiviksi unohtamaan. mutta…

Varmaan on oma osansa autoritaarisella kasvatuksella, koulukiusatuksi joutumisella, erilaisilla hylkäämiskokemuksilla, – että koen monia kielteisiä tunteita joista aiheutuu syyllisyyttä. ☹️ Äitini on kunnianhimoinen ihminen eikä omaksi harmikseen ole saanut kouluja käydä. Isä on arka ja syrjäänvetäytyvä ihminen ja tästä syystä äidin sukulaisten (ehkä äidinkin) halveksima. Nyt jo nuoruuden ohittaneena koen…

Tästä piti tulla mun ensimmäinen joulu jonka aivan itse teen omaan kotiini. Nyt sitten olen sairas ollut jo monta päivää enkä saa mitenkään rasittaa itseäni ja päätettiin, että onkin parempi, että minä ja poikaystäväni vietämme joulun minun vanhempieni luona. Tämä on niin karsean iso pettymyt etten taida edes haluta elää…

Moi ! Mistä aloittaisin kertomisen?! Lyhyesti vielä.🤔 Olen yksinhuoltaja äiti ja opiskelen ja yritän vielä jaksaa työtä tehdä. Lapseni isä kuoli reilut neljä vuotta sitten auto onnettomuudessa ja olen itse tähän asti työstänyt tunteitani. Tähän asti hyvällä menestyksellä?Olisikohan minun sittenkin pitänyt ottaa vastaan kriisi apu ja tuki. Päätin onnettomuuden jälkeen…

Tuli tässä mieleeni kuinka tärkeää on kertoa läheisilleen että pitää heistä tai peräti rakastaa. Kuinka tärkeää on kertoa vaikkapa ystävälleen että hän on tärkeä, jos sellaisen sattuu joku onnellinen ”omistamaan”, vaikka eipä ketään voi omistaa mutta kuitenkin useimmilla on sentään ystävä, eipä silti että sille olisi aina luontevaa sitä edes…