Hei!

Löysin vasta ihan äsken tämän tukinetin. Ihanaa, että tällainen on olemassa. Joskus auttaa jo se, että lukee toisten viestejä. Yksinäisyys tuntuu silloin väistyvän ainakin vähäksi aikaa, kun huomaa ettei ole yksin ongelmiensa kanssa.

Mulla on tuo bipolaarihäiriö. Diagnoosi on vuoden vanha, ja lääkitys ei ihan vieläkään kohdallaan. Mielestäni minulla on bipo2, vaikka papereissa lukee bipo1. Terapiani psyk. polilla on juuri loppumassa, koska muutin muualle. Lopettaminen on todella vaikeaa, koska tämä terapeutti on osannut auttaa minua todella paljon. Päivisin olen käynyt töissä, jotta saisin muuta ajateltavaa, mutta illat ovat vaikeita, ja tänään taas menin töiden jälkeen shoppailemaan. Käytin melkein 200 euroa. En ole uskaltanut laskeakaan mutta jotain sinne päin… Ikinä aikaisemmin minulla ei ole ollut tällaista ja se ahdistaa paljon. Tuntuu siltä, että pitäisi palauttaa kaikki, mutta toisaalta en jaksa. Rahaa menee myös ruokaan, jota en sitten kuitenkaan valmista. Ne joutuvat pakkaseen kaikki kun ruoka ei maistu. Toisaalta välillä tulee ahmittua ja sitten haluaisi oksentaa, mutta en ole pystynyt. Haluaisin vain nukkua. Perjantain otin vapaata töistä. En tiedä miksi, kun sitten murehdin koko päivän, ja torstaikin varmaan on vaikea. Kun ei ole ystäviäkään kenelle puhua. Kunpa joku joskus halaisi. Tekisi mieli juoda pullo viiniä, mutta en uskalla, kun lääkitystä lisättiin. Ja sitten ahdistaa, kun kohta on synttärit, eikä niitä kukaan kanssani juhli. Ja pitäisi olla aikuinen. Mitä sekin on? Mitä syytä on aikuistua, jos se vaan tarkoittaa sitä, että on yksin ja voi huonosti?

Ehkä pitäisi vain mennä nukkumaan…