Minulla on uupumus- , masennus- , ja ahdistusoireita. Lääkärissä en ole asiasta käynyt. Olen nyt aloittanut mäkikuisman ja kauranversouutteen kokeilun. Olen vasta ottanut näitä viikon verran, nukkuminen on parantunut ja sydämentykytys vaimentunut, muuta en osaa vielä sanoa. Minulla ei ole mitään muita vakituisia lääkkeitä. Olisin myös kiinnnostunut kuulemaan muiden kokemuksia…

Jos haluaa kuolla, tai tuntuu siltä että ei pysty enään jatkamaan elämäänsä ja jos on itsemurha suunnitelmia niin se on ilmeisesti sillai iso juttu että pitäis heti ottaa johonki lääkäriin yhteyttä ilmeisesti. Tai sellasii ohjeita netti on täynnä… Mutta meinaako lähinnä abstraktit itsemurhaan ja kuolemiseen liittyvät ajatukset ja mietiskelyt ilman…

Ajattelin kertoa enemmän asioiden taustaa. Olen oikeudenmukainen ihminen ja siksi kaikki satuttaa suututtaa sekä lisäksi tunnen surun lisäksi suunnatonta vihaa. Kasvatin poikani yksinhuoltajana. Pojan isä sortui alkoholiin eikä yhteiselämästä enää tullut mitään. Poikani oli silloin 4-vuotias. Onneksi hän oli helppo sekä kiltti lapsi. Hänen kanssaan ei ollut koskaan oneglmia. Kävin…

Olen pitkään tehnyt töitä itseni kanssa selvitäkseni lapsuuden aiheuttamista vaikeuksista aikuiselämässä. Nyt vaan tuntuu etten kestä. Tuska on jotain niin repivää. Suruksi sitä kai sanotaan, että olen vihdoin alkanut surra. Miten surra sitä ettei äiti rakastanut? Että isällekin olen aina toissijainen, jota autetaan jos sattuu olemaan aikaa. Miten surra välinpitämättömyyttä…

Olen kohta 20 -vuotias nuori aikuinen. Jälleen on tullut se aika vuodesta kun rintaa alkaa puristamaan tuskallisesti ilman mitään järkeen käyvää syytä. Kaikki pienetkin asiat tympäsee ja murskaa, tuntee olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin ihmisiä ympärillä, kotona ei huvita olla, ulos ei huvita lähteä, ei haluta juhlia, ei tehdä kaikkea sitä…

Tätä asiaa on vaikea pukea sanoiksi. Yritän kuitenkin. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja olisin kiinnostunut tietämään, onko kenties muitakin, jotka painivat saman asian kanssa jatkuvasti. Masennus vei minulta elämänhalun. Olen hiljalleen kuntoutumassa, mutta vaikka olen jo pitkään yrittänyt etsiä kaikkea itseäni kiinnostavaa ja mukavaa, silti en löydä elämänhalua. Kyllä minä…

Pitäs viettää hauskaa kesälomaa, mutta en pysty siihen täysillä. Pelottaa ja jännittää tuleva, työt loppuu vuoden vaihteessa enkä tiedä yhtään siitä eteenpäin. Samassa työpaikassa yli 30v, ei mitään koulutusta takana. Muille annan hyviä esimerkkejä mitä pitäs tehdä, mutta itse en uskalla.. pitäs vaan repästä, niinkuin sanotaan. Mieliala muuttuu päivittäin, tänään…

Seksuaalisuuden ja siitä nauttimisenhan pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus, eikö? Entäpä yksinäisten ihmisten, jotka eivät jostain syystä löydä kumppania itselleen? Minä itse olen se ihminen jonka ei ole helppoa löytää itselleen kumppania. Moni on sanonut ettei muka ymmärrä miksi minunlaiseni ihminen on edelleen sinkkuna, ottajia kuulemma luulisi olevan pilvin pimein.…

ja tottahan se kuulemani mukaan on, että kun pääset/joudut työkyvyttömyyseläkkeelle niin sen jälkeen sinua ei tarvitse hoitaa. Eli psykoterapiaani tuskin jatketaan koska en varmaankaan kuntoudu enää työelämään. Entä minun sairauteni hoitaminen? Sitäkö ei tarvitse hoitaa koska olen eläkkeellä??? Onkohan tämmöstä muiden sairauksien kohdalla…😐 Suomihan on hyvinvointivaltio-heh

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Jaksojen pituudet vaihtelevat niin paljon (viikosta puoleen vuoteen) että kesän avoimen osaston hoitojakson jälkeen luulin olevani tarpeeksi ”terve” elämään elämääni. Hyvän kauden innoittamani muutin Englantiin nannyksi. Ja täällä sitä nyt ollaan kk jälkeen kuilun pohjalla. Unettomat yöt, itku,tunteettomuus, syömättömyys, pelkotilat,eristäytyminen. En usko että saan englannista minkäännäköistä apua,Suomeen…