Hei! Ajattelin aloittaa oman ketjun, koska en ole ainakaan huomannut, että täällä olisi valmista keskustelua psykoosikuntoutujien läheisten elämästä. Olen uusi täällä Tukinetissä,joten en oikein tiedä miten kirjoittaisin tilanteestani, mutta yritetään nyt. Olen siis 22-vuotias nainen, ja minulla on isosisko.Siskoni sairastui psykoosiin kevättalvella 2009. Jo ennen sitä hän masentui ja hänestä…

Hei! Enpä tiedä, mitä tänne kirjoittaisin, kun en ole ennen täällä ollut. 😞 Olen sairastunut masennukseen äidin kuoleman jälkeen enkä pääse siitä eroon. Vuorotyö ei edes auta jaksamisessa. En jaksa tehdä mitään. Itken usein. Kuolemaakin ajattelen. Olen niin väsynyt.😭

Tiedättekö kun ei vaan jaksa enää! En halua surra, en ahdistua, en masentua, en vajota alas. Haluan luovuttaa kokonaan. Elämässäni ei ole mielekkyyttä eikä mitään tarkoitusta enää. Joku nyt tuttavani sanoisi että onhan sinulla lapset ja pohjalta ei ole kuin yksi suunta ylöspäin. Kyllähän minä sen tiedän mutta jos niistäkään…

hei, en tiedä miten suhtautua yhteen läheiseen henkilöön. kyse on aika lähipiirin henkilöstä. eli sisarestani. minusta sillä ei ole ´kaikki ole ollu kotona´. Ja tietyt piirteet vaan kärjistyy iän myötä. Se on jotenkin surullista, että kun ite kasvaa ja oppii uusia asioita, niin huomaa toisessa, että se ei kasva, niin…

Minua vieläkin ahdistaa nettituttuni viime viikkoinen kuolema joa tuntuu niin turhalta. Miksi anorektikkoa ei pakkosyötetä, miksi ihmisen annetaan tappaa itsensä nälkään? Minä en ymmärrä tätä, voisiko joku selittää?

Hei ! Ajattelin kirjoitella tänne jos täältä saisin vertaistukea? Mun tilanteeni on mahdoton. Kaikki mun ihmissuhteeni menevät pieleen enkä jaksa tätä enää. Tiedän kyllä miksi ne menevät pieleen ainakin osittain.. En viitis kirjoittaa tänne koko elämänkertaani, mutta jotku sanoo tietty, että kavereita tulee ja menee, mutta kun niitä on useita…

Olen joskus aikaisemminkin kirjoitellut tänne, mutta siitä on aikaa. Mistähän aloittaisin. No, vaikka tästä: stressi on jatkuvaa. Repivä tunne siitä, ettei voi tehdä omalle elämälleen yhtään mitään, ajelehtii vain ympäriinsä yhteiskunnan rahojen armoilla. Valmistuin juuri, mutta väärään ammattiin: töitä ei ole. Minulla ei ole juuri työkokemusta, ja se tekee minusta…

Olen tänne muutaman kerran kirjoitellut mutta en ”omaa tarinaani” saanut ikinä raapustettua. Ehkä nyt alkaisi olla sen aika pikkuhiljaa 🙂, kun jos tässä olen apua ongelmiini saamassa niin pitäisi ehkä alkaa opetella puhumaan asioista joista olen tottunut pysymään hiljaa, kirjoittaminen voisi olla se helpompi tapa alottaa. Masennukseni uusi tässä muutama…

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta. Itsellä tuo liittynee pahaan ahdistuneisuus häiriöön.. Ei saa tehtyä mitään, eikä aloitettua mitään. Jatkuva huoli jostain ja ajatukset eivät pysy kasassa sen vertaa, että saisi tehtyä edes itselle mieluisia asiota ja sitä kautta unohdettua ahdistuksen. Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain hyödylllistä eikä vain olla, koska oleminenkin…

Millaisissa tilanteissa olette saaneet/ mikäli olette saaneet kuulla omasta tavastanne kommunikoida negatiivisia asioita?