Moi kaikille! Ensimmäistä kertaa kirjoitan tänne… Olen 33-vuotias yliopistolla opiskeleva mies ja olen kärsinyt jonkinlaisesta lievästä masennuksesta jo n. 15 vuotta. Sen takia opinnotkin ovat viivästyneet näin pitkälle. Gradu on ollut enemmän tai vähemmän työn alla jo monta vuotta, muuten tutkinto olisi valmis. Olen aikoinaan hakenut ongelmiini apua terapiasta ja…

Minulle aloitettiin n viikko sitten Deprakine epilepsiaan. Kun kesällä on niin valoisaa ja olen valoherkkä ja sain pieniä kohtauksia koko ajan. Minusta on tullut hullu kerrassaan. Olen älyttömän kiivas, ärtyisä, väsynyt ja kamala jano koko ajan. Minulla on tunne, että voisin noin vaan itseni tappaa ilman mitään todellista syytä. Minä…

Olen huomannut että saan joissain tilanteissa paniikkihäiriön kaltaisia oireita. Viimeksi tänään kun olin kaupassa tuli sellainen kuristava olo ja kädet alkoivat vapista kassalla. Olen reilusti ylipainoinen. Noin 20 kg ainakin ylipainoa ja minusta tuntuu että ihmiset tuijottavat ja nauravat ulkonäölleni. Siitä varmaan johtuu tuo jännittäminen monissa tilanteissa. Varsinkin nyt kesällä…

Kävin eilen lääkärillä ja nyt, kahden vuoden jälkeen, kun minulla on hoidettu masennusta, lääkäri teki uuden diagnoosin ja sanoi että on hyvin mahdollista että minulla on kaksisuuntainen mielihäiriö. Tiesin kyllä, että suvussani on kyseistä sairautta, mutten ajatellut että minulla olisi se? Iski shokki ja koko eilinen päivä meni kun luin…

Heippa kaikille. Ja oikein hyvää kesää kaikille! Olen kirjoitellutkin tänne aikaisemmin poikani kätkyt-kuolemasta. Noh, siitähän tämä sitten lähti, alamäki meinaan. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ero on avopuolison kanssa tullut ja olen päättänyt muuttaa uuteen omaan kotiin. Kaikki meni siihen astin hyvin, kunnes muutimme poikamme kuoleman jälkeen takaisin kotiin.…

Hei Pitkästä aikaan! Rakkaat kanssa kulkijat. Kyllä elämää on vielä pahan masennuksen jälkeenkin ja minä voin sen varmasti sanoa. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta nyt jaksan jo nousta sohvalta ja mennä ulos. Olin vuosi sitten todella huonossa kunnossa.. Vein aamulla pojan tarhaan ja istahdin sohvalle ja siihen jäin. Viikonloppuisin…

Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta tällä hetkellä. En tunne itseäni masentuneeksi, vaikka muut sen mulle sanovat. olen eristäytynyt aika paljon nykyään ja tonne ulos on vaikeaa menä, mutta kun siellä on, on helppoa. TUntuu ettei ketään tunnu ymmärtävän, kuinka paha olla mulla on. Siksi sulkeudun kotiin sitten. Maha on alkanut…

Siitä on aikaa kun tunsin itseni viimeksi.. noh ihmiseksi. Kokonaiseksi ihmiseksi. Olen taistellut niin kauan ettei mitään rajaa ja kukaan ei auta. Jos ei mitään tee itse ei mitään saakkaan. Miten tällasessa tilanteessa on mitään mahdollisuuksia toipua kun kaikki stressaa koko ajan?! Suurin murheeni on mun pieleen mennyt opiskelu. Aloitin…

Ihan mahottomalta tuntuu tämä homma. Kun yrittää jotain jonka pitäisi auttaa omaa kuntoutumista huomaa että on tosi pian siinä pisteessä että tekis mieli itkeä vaan – ihan poikki olo. Ei mitään käytännön käsitystä mihin ne omat voimat riittäisi. Tai sitten uusien asioiden opettelu/ tavoille oppiminen vie yllättävän paljon voimia verrattuna…

Heip! Kuten olen tonne yksinäisten palstalle kirjoitellut niin olen yksinäinen. Tai oikeestaan minulta puuttuu ystävät. Sellaiset läheiset ja tärkeät. Niin ajattelin tehdä ihan oman topiikin ja katsoa mitä teko tuo tullessaan. Olisi kiva jos täällä voisi jutella sellaiset ihmiset joilla ei oikeesti ole niitä ystäviä noin vain ja miksi asiat…