Mitä tekisit kun ystäväsi Masentunut (bipo) haluaa vain nukkua koko päivän?

Olen 21-vuotias nuori aikuinen mies pääkaupunkiseudulta ja olen ollut masentunut yli viisi vuotta. Oloni on kokoajan erittäin yksinäinen enkä tunne olevani arvostettu tai haluttu. Ystäviä löytyy, muttA en tunne kuuluvani heiDän joukkoon. Itsetuhoisia ajatuksia on päivittäin. Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että en saa apua. Poliklinikaltakin minut siirettiin päihdehoitoon huumeitten…

Moro vaan kaikille! Tämä on ihka ensimmäinen viestini tänne tukinettiin. Olen aiemmin kirjoitellut samalla nimimerkillä juttujani tukiasema.netiin, joka on nyt ollut ”korjattavana” melkein kaksi ja puoli kuukautta. Ajattelin aloittaa vaihteeksi tyhjästä ja ruveta kirjaamaan päässä pyöriviä ajatuksia masennuksesta, josta olen kärsinyt viimeiset kaksi vuotta. Luonnollisesti se on koetellut parisuhdettani, mutta…

Kun tuntuu, että ne ajatukset ja muistot palaavat taas mieleen. Nousevat hiljalleen koko kehon jännitykseksi, jatkuvaksi likaisuuden tunteeksi, solmuksi vatsassa, pakkoajatuksina, päivittäisinä rituaaleina ja keinoina olla ajattelematta mitään. Loppuukohan tämä ikinä? Onko toivoa päästä oman itsensä rouvaksi? Tai ainakin saada keskittymiskykyä elämään ja opiskeluun, kun kaikki toiminta pysähtyy taas hiljalleen.

…ihan kaikki. 1. Ihmiset on kieroja paskoja 2. Ihmiset valehtelee suurimman osan aikaa 3. Ihmiset on itsekkäitä persläpiä. Siinä tän vuoden saldo….no olenpahan oppinut jotain! Luotan vain itseeni. Ensi vuodelle en aio tehdä lupauksia (enpä ole aiemminkaan tehnyt). Tästä lähtien olen itsekäs, ajattelen vain omaa napaani……niinhän muutkin tekevät. Toivotan kaikille…

Minulla taisi olla elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus. Lähdin viettämään joulua neljän sadan kilometrin päähän lomakotiin täyshoitoon, reilun vuorokauden ehdin olla ja ahdistus lisääntyi koko ajan, vihdoin löi päälle varsinainen paniikikohtaus. Lukitsin itseni autoon ja yritin soitella apua, en tahtonut saada hengitettyä, yritin puhua, haukoin henkeä, oli kuolema kielissä, tuntui siltä, itkin…

Olen kovin väsynyt äitini käytökseen, olen jo 36 vuotias mutta jotenkin hän vain yhä saa pahoitettua mieleni vähän väliä. hän ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään, hän haukkuu kaikkea ja kaikkia. minulle hän haukkuu siskoani ja hänen perhettään(ja siskolleni minua), hän tietää aina kaiken ja on valmis valittamaan ja haukkumaan kaikesta.…

Pistin palstalle joku viikko sitten viestiä, kun ahdisti oma elämäntilanne. Löysin toisen miehen,jonka kanssa puhuimme netissä tuntikausia. Herkkä,empaattinen,huumorintajuinen ja hyvä keskustelija.Ei siinä mitään. Tapasin livenäkin, mutta.. Ei mitään miehekkyyttä,ei sytyttänyt yhtään. Mikä siinä on vialla,että tämä aiempi mies,jonka vuoksi itkin isot itkut,aiheutti minussa näin voimakkaan reaktion ja kipinää kyllä riitti?…

Hei, miehelläni on lähiaikoina diagnosoitu Afasia. Onko kohtalotoveroita, parisuhteessa eläviä joista toisella on todettu tämä sairaus, miten olette pärjänneet? Miten elämä on muotoutunut diagnoosin jälkeen? Tai onko kellä kokemuksia tästä sairaudesta? 🤔

Hei!Luulin, että psykoterapia alkaa elokuussa. Se alkoikin maanantaina ja huomenna on toka kerta. Kerkiää olemaan useamman kerran ennen juhannusta ja terapeutin lomataukoa.Miten sitä voi/osaa kertoa omasta pahasta olosta vieraalle henkilölle. Pelkään tekeväni itseni naurettavaksi.Nyt, kun mulla on mahdollisuus työstää kaikkea pahaa tapahtunutta, miten mä osaan sanotettua asian. Saanko mä itsestäni…