Lapsuuden muistoja - kyllä kait jotain tekemisiä tulee teillä mieleen!
Ensi viikolla ystävättäreni täyttää pyöreitä vuosia. Elämä vei meidät jo noin 10-vuotiaina eri teille ja tässä noin viisi vuotta sitten törmäsimme eräässä paikassa toisiimme ja hän tunnisti minut, mutta minä en heti häntä, vaikka jotain todella tuttua hänessä oli. Ja kuinka olikaan muutaman päivän kuluttua hän toi punaisen, sydämen muotoisen ystäväkirjansa minulle näytille, sillä olin kirjoittanut hänen kirjaansa.
Sitten hän kertoi pari tarinaa, jotka olin jo unohtanut. Hän kertoi kuinka oli jostain syystä purrut minua koulussä käteen paksun talvitakin läpi. (En ymmärrä tuollaisia puremisia, meillä kotona kukaan ei koskaan purrut ketään.) Luokkatoverimme olivat menneet kertomaan opettajalle ja sitten olin saanut näyttää käsivarteni koko luokan edessä. Ystävättäreni sai tästä koko elinikäisen trauman. Minä en tällaista yleistä näyttämistä olisi halunnut.
Ja lisää hänellä oli tarinaa, jonka itse olin unohtanut. Hän kertoi kuinka noin 8-vuotiaina menimme yhdessä bussilla Stockmannille leluosastolle ostamaan nukeillemme kenkiä. Minä sain silloin jo matkustaa yksin bussilla ja hänelle tämä oli ensimmäinen kerta ilman vanhempia. Hänen syntymäpäviä lähestyi ja hänen äitinsä antoi hänelle syntymäpäivälahjan – nuken vaatteita – etukäteen, jotta nukella olisi hieneot vaatteet kun menemme Stockmannille.
Vielä hän kertoi yhden jutun. Olin heillä kylässä ja hänen äitinsä tarjosi meille appelsiineja. Olin kuulemma ottanut pienemmän appelsiinin ja todennut, että pienessä voi olla suuri sisälmys ja isossa vain isot kuoret. Ahneko olin – halusin paljon appelsiiniä!
Törmäsin bussissa erääseen vanhaan tuttuun. Hän oli juuri tyhjentänyt vanhempiensa asunnon talossa, jossa mekin asuimme lapsuudessani. Hän kertoi, että talon seinässä näkyy vieläkin raaputettuna veljeni ja minun nimemme. Talo on tiilitalo, ei siis maalattu.
Mitä lapsuuden tapahtumia teillä muilla muistuu mieleen? Olisi virkistävää kuulla tarinoitanne.
Äkkiä mietittynä tulee lapsuudesta mieleen kaikenlaisia pieniä tihutöitä. Niistä lienee puhuttu eniten ja ehkä myös rangaistu niin että teot on painuneet mieleen.
Tätä en kyllä itse muista mutta sitä aina kerrottiin ystäville ja perhetuttaville. Olin siis siskoni ja serkkuni avustaessa rikkonut kattotiiliä hakkamalla niitä johonkin isoon kiveen. Ikää ehkä kuusi vuotta.
Toinen kertomus oli sellainen että olimme retkellä korkeasaaressa ja siellä oli kävellyt korvapuustien päällä. Ikää jotain parivuotta. Ei mitään muistoa.
Mutta kyllä me oikeasti tehtiin pahojakin. Kerran pyöritettiin kissaparkaa petonimyllyssä. Sama kissa sai myös koetella yhdeksää henkeä kun tiputimme sen toisesta kerroksesta alas varmistaaksemme että kissa tippuu jaloilleen. Ja valitettavasti myös leikkasimme kissalta viikset. Emme kyllä tienneet että ne eivät kasva takaisin.
Kerran saimme myös pelästtettyä vasikan lietekaivoon. Tai mun mielestä me löydettiin se sieltä kaivosta mutta aikuiset syyttivät meitä tapahtuneesta. Samalla porukalla leikimme heinäpaaleissa ja irrotimme ikkunan lasin ladon ikkunaruudusta. Onneksi se tippui ulkopuolelle (tai tiputettiin) eikä hajonut heinien joukkoon.
Sitten teimme aina kun mahdollista toiselle, meitä vanhemmalle, serkulle kepposia. Tai tuhottiin hänen tavaroitaan. Kerran maalattiin kiviä hänen hienoilla kynsiväreillään. Siitä saatiin sitten selkään koko porukka. Taidettiin kyllä saada muutenkin.
Samalla porukalla seikkailimme metsissä maatilan ympäristössä ja välillä oltiin kait eksyksissäkin. Ja kesällä uitiin meressä. Muistan myös että meillä oli vanhat lastenvaunut joilla työntelimme toisiamme pitkin metsäteitä.
Ja meillä oli leikkipaikkana kokonainen autio tila kaikkine piharakennuksineen. Ainoastaan varsinainen asuintalo oli lukittu. Se oli oikea paratiisi seikkailuja rakastaville lapsille. Sieltä löytyi työhevosten varusteet, erilaisia vanhoja peltotyölaitteita (emme kyllä tienneet mitä niillä oli oikeasti tehty), savusauna ja kanala mikä oli täynnä vanhoja aikakauslehtiä.
Lapsuuteeni mahtuu myös paljon kurjia asioita mutta niitä en enää halua mitenkään kaivella ja muistellakkaan. Alan olemaan jo näiden muistojen yläpuolella ja pystyn löytämään myös mukavia ja hauskoja hetkiä lapsuudesta.
Minulla oli ihana isoäiti joka asui aivan sairaan ihanalla paikalla metsien ja kallioiden keskellä. Myös siellä oli vanhoja rakennuksia seikkailuihin ja leikkeihin. Vähän kyllä kiellettyjäkin mutta ei meitä kukaan ehtinyt niin vahtia. Ja siellä oli ihana korkea mänty johon pystyi kiipeämään vaikka kuinka korkealle. Ja tuntuu että mummilassa paistoi aina aurinko tai oli paljon lunta ja mahtavat pulkka ja kelkka mäet.
Rakkain paikkani lapsuudessa oli kesämökki meren rannalla. Rakastin merta ja usein kävelin rannoilla ittekseni vain nauttien meren äänestä ja merituulesta. Lisäksi rakastin kalastamista ja usein nökötin laiturin päässä ongenvapa kädessä pikku ahvenia narraten.