Mitä järkeä on elämässä, jossa ei ole läheisiä ihmisiä eikä mistään saa mitään iloa? Työkin tuntuu kuolettavan tylsältä ja työkaveri viljelee raivostuttavia piristy-käskyjään, jotka ovat kuin myrkkypistoksia. Pystyn olemaan töissä vain siksi, että pelkään niin paljon työttömyyttä. Pelko on aina ollut mun suurin toimeenpaneva voima. Mitä mieltä on pelkässä elämän…

nyt olen en saa mistää ansiota en edes työttömyys päivärahaa.millä elän jos sossukin hylkää toimeen tulon ..ja lääke hoito ei ole tarkastettu on jätetty oman onnen nojaan..☹️😞😯🗯️

On niin iso ikävä sinua, tarvitsisin sinut tänne edes hetkeksi ☹️ Väsyttää niin paljon. Kauniita unia

Hei! Olen joskus kirjoittanut tänne. Ja tilanne on vaan pahentunut. Suren edesmennyttä miestäni, joka kuoli syyskuussa. Vuodenajan vaihtuminen taas ahdistaa. Mitä teki vuosi sitten, kun mies vielä eli? On hirmuisen ikävä. Ja olen niin yksin. Ystävät monet ovat jättäneet miehen poismenon myötä. Kukaan ei käy. En ole töissä, olen vaan…

siis kun ei tunnu pahalta, eikä oikeen hyvältäkään. osittain mun pitäisi tuntuu pahalta, kun ympärilläni on niin paljon pahaa ja miettimistä. Sit taas pitäisi lääkityksen kannalta tuntuu hyvältäkin. Pelkään että en osaa isän vuoksi näyttää tunteita. Että jos mulle kerrotaan jotain semmoista missä pitäisi itkee, ni mä voin revetä nauramaan…

Sain viikko sitten mieheni kiinni uskottomuudesta/pettämisestä. Mies väittää, että suhde joka tämän naisen kanssa oli siihen mennessä kestänyt jo yli kolme kuukautta oli pelkkää ystävyyttä, käytiin kaljalla jne.. nainenhan on häntä melkein 10 vuotta vanhempi. uskoisitteko jo mies saleiee suhteen. olin vaistonnut jo pari kuukautta, että kaikki ei ole siltä…

Kaikki on ihan hyvin jos ajattelee silleen fiksusti, mutta kun alan pohtimaan elämääni, niin en ole tyytyväinen (tämä on kait tullut esiin aikaissemmistakin avauksista) tai en ole onnellinen. Päivät on vain suoriutumista eteenpäin.. Pakolliset työt tulevat tehtyä.. haluaisin tehdä muutakin, harrastaa.. nauttia elämästä! Täällä harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat.. käsitöitä, puu- ja…

Olen siirtynyt uuteen vaiheeseen. Kaikkien kokemieni menetysten jälkeen tuntuu, että on vaikeaa ylläpitää uskoa, toivoa ja rakkautta… Enää ei ahdista enkä ajattele itsemurhaa päivittäin, mutta en toisaalta oikein jaksa enää innostuakaan mistään. Teen kyllä asioita, välillä suorastaan pakonomaisesti, mutta ilo puuttuu. En oikein ole ylläpitänyt ihmissuhteitakaan enää, paria tärkeintä lukuun…

Hei kaikki! Olen parin vuoden ajan kirjoitellut sosiaalisten tilanteiden pelko-ketjuun mutta aloitan nyt uuden ketjun mielestäni todella tärkeästä aiheesta. Itselläni on taustalla keskivaikea masennus ja tuo sos. til. pelko. Käyn terapiassa, aloitin tänä syksynä kolmannen vuoden! Aloitin myös uudet opiskelut vuosi sitten koska masennukseni alkoi oikein kunnolla edellisissä opiskeluissani vuosia…

Tarkoitan kaikkenlaisia mieliala-, masennus yms. psyyken läääkkeitä. Entä montako viikkoa/kuukautta kaiken kaikkiaan meni oikean lääkityksen löytymiseen? 😐