Opintojen keskeyttäminen painaa
Onko ketään muuta täällä tukinetissä jolla olisi jääneet aikanaan opinnot kesken ja joka sitten on alkanut katumaan? Itse opiskelin aikanani lähestulkoon valmiiksi sairaanhoitajaksi mutta jännittämisen takia päättötyön teko jäi. Tämän sulattaminen on nyt kova paikka. Olen ollut kyllä töissä keskeyttämisestä alkaen eli yli kahdeksan vuotta. Olen työskennellyt henkilökohtaisena avustajana, ja olen ollut muutaman vuoden onnellinen kyllä. Mutta vaikeuksia on kasaantunut, mm. aikuisen lapsen skitsofrenia ja huumekokeilu ja olen päätynyt tilanteeseen jossa olen sairaslomalla ja jonossa päiväsairaalaan. Tuntuu kun en osaisi muuta ajatella lun vain jossitella että jos olisin valmistunut olisi kaikki toisin. Miten pääsisin eroon tämän kipeän asian vatvomisesta? Olen lääkityksellä ja diagnoosi on siis vaikea masennus. Päivät kuluu asioita vatvoessa ja tupakkaa poltaellessa. Iältäni olen viisikymppinen.
Hei! Kymmenkunta vuotta sitten itsekin keskeytin opiskelun juuri jännittämisen takia. Osasyynä oli myös ATK-taidot sillä en omistanut tuolloin tietokonetta. Menin kyllä kouluun mutta tulin kotiin heti takaisin salaa tyttöystävältäni. Se mikä sai minut jatkamaan oli totuuden puhuminen sekä koulussa että lähimmäisilleni. Eli kerroin mistä kiikastaa. Kävin sitten koulun loppuun. Aikaa vierähti vuosi ylimääräistä kun jätin itseni ns. luokalleni, jotta pääsin lähtemään samalta viivalta muun ryhmän kanssa. Ihmisen mieli on niin ovela että se kehittää pienestä asiasta jättimäisen ja tuntuu että esteet vain kasautuu. Joskus on hyvä aloittaa uudelleen nollasta. Itse huomasin että liikunta auttaa jäsentämään ajatuksia. surusyömisellä on sitten päinvastainen vaikutus. Ei muuta kuin käyt kurssit loppuun omalla aikataulullasi. Itse jännitän vieläkin mm. esiintymisiä mutta olen kehittynyt paljon vuosien saatossa. Sinäkin pystyt siihen.🙂
Opintojahan voi aina jatkaa. Tai sitten voi opiskella jotain ihan muuta, jos haluaa vaihtelua. Ainakin periaatteessa. Käytännössä tilanne on eri, jos on vakava masennus. Silloin ei pahemmin jaksa opiskella. Minua harmittaa monikin asia nuoruudessa, mm. sitä, etten tehnyt koulussa enemmän töitä. Vieläkin on unelmia, joita haluaisin toteuttaa. Jos jaksaisin.
En valitettavasti voi enää suorittaa kursseja kun opinahjoni muutti muotoaan ammattikorkeaksi, itse opiskelin opistossa. Eli täytyisi jaksaa jatkaa näine eväineen, ilman sitä tutkintoa. Tällä hetkellä olen jonossa päiväsairaalaan ja lääkityksenä venlaflaksiini 300 mg, risperdal 3mg ja tarvittaessa ketipinor 25mg. Olo on usein melko huono, olen jotenkinjälkikäteen alkanut järkyttyä tuosta keskeyttämisestä. Muuten puuttuvat ATK-taidot oliminullakin yhtenä osatekijänä silloin; mullakaan ei ollut tietokonetta. Kiitos vastauksista teille kahdelle ja hyvää jatkoa!