Masennuksen takia kolmikantaan!

Masennuksen takia kolmikantaan!

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 04.09.2011 klo 04:05 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 04.09.2011 klo 04:05

Mulla on hirveä paniikki. Nyt lauantaina hymyillen menin pomon juttusille. Kyllä hymy hyytyi ja vei mun yöunet. Kolme seuraava yötä on työtä. Perjantaina on aamuvuorossa kolmikantaneuvottelu mun sairaspoissaoloista. Mä en ole ollut huvikseen pois. Lääkäri on katsonut sen tarpeelliseksi.

Kolmikannassa on läsnä lääkäri, pomo, isompi pomo, henkilöstöosaston edustaja, mä sekä luottamusmies, jos mä haluan. Eikö riitä, että lääkäri tietää mun sairauden? Pomoni tietää myös, kun olen avoimesti kertonut. En halua asiasta puhua. Pelkään liikaa! Kuolen ennemmin kuin kerron siitä!

Käyttäjä Casandra kirjoittanut 04.09.2011 klo 16:46

Hei!

Kolmikanta keskustelua ei tarvitse pelätä. Siinähän pyritään avoimesti näkemään tilanteesi jotta voidaan sinua auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Zemppiä!

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 09.09.2011 klo 21:41

Hei!
Kiitos Casandra tsempistä. Selvisin tästä päivästä hengissä. Häpäisin kyllä itseni täydellisesti. Koko viikon pelkäsin tätä päivää. Ahdisti ajatus neljästä silmäparista tuijottamassa mua. Tunne oli kuin tuomiolla.

Otin tilaisuuteen luottamusmiehen mukaan. Menin hänen kanssaan työterveyden vastaanottoon. Meuhkasin pelkoani luottamusmiehelle ja tutulle terkkarille. Molemmat hokivat: rauhoitu ja hengitä. Istuin luottarin kanssa odottamaan. Sitten tulivat myös pomo ja pomonpomo ja henkilöosastolta hlö. Kirosin paniikissa ääneen: helvetti. Sitten lääkäri kutsuu nimeltä ja neljä mun lisäksi menee sisälle. Siinä vaiheessa luulen jo kuolevani. Pomonpomo istuu mun vieressä ja sanoo, että ollaanhan me tuttuja ja mä läpsäsen häntä polveen. (se oli joku spontaani reaktio) Häntä pelkäsin eniten.

Sekä pomon ja lääkärin suusta tuli, että olen työkykyinen ja yövuorokykyinen. Lääkäri käytti masennuksen sijasta sanaa väsymys, kun oli kyse mun sairaspoissaoloista. Pomo esitti myös huolestuneisuutensa ja korosti mun viimeaikaista piristymistä. Itse mainitsin vaikeudet keväällä: avioeron, muuton, yksin jäämisen 4 lapsen kanssa. Koko tilaisuus kesti vartin. Nelikko teki lähtöä. Olin jäykkä ja kysyin lääkäriltä saanko olla vielä hetken. Sain luvan.

Ovi sulkeutui takana. Minä repesin hetkellisesti itkuun. Lääkäri selitti rauhallisesti rutiinista. Mun oikea käsi vatkasi holtittomasti. Kiitin lääkäriä. Lääkäri kehotti palaamaan "pidempää reittiä" tuotantoon.

Maanantaina mulla on tunnin aika tuolle lääkärille. Saan pyytää anteeksi käytöstäni. Toi oli mulle aivan hirveää! 😟