Onko täällä kuinka paljon ns. vähemmistön edustajia ? Tarkoitan siis mitä tahansa. Kuinka olette kohdanneet arjen ? Itse kuulun ns. ”seksuaalivähemmistöön” ja olen siitä onnellisessa asemassa, että läheiseni hyväksyvät minut, mutta ulkopuoliset eivät aina todellakaan niin tee, vaikka eletään vuotta 2011 ! Joskus asia lyö vasten kasvoja ja kovaa. Siihen…

Hei, Olen 27-vuotias avioliitossa oleva ihminen ja minulla on paha olla. Minulla on ollut iso riita puolisoni kanssa, ja tuntuu että muutkin asiat ns. ”kaatuvat päälle”. Tuntuu että olen uupunut, mutta haluaisin toipua. En tiedä miten toimia parisuhteessa, jossa tuntuu että puolisolle on työ, omat menot ja bänditreenit etusijalla elämässä.…

Mun elämä on tällä hetkellä yhtä kaaosta… Ja nyt vihdoin myönsin itselleni että olisin ulkopuolisen avun tarpeessa… Olen huononitsetunnon omaava ihminen.. Kun joku sanoo pikkasenkin negatiivista niin meen ihan sekaisin…. Mun elämää siis jokapäiväistä elämää häiritsee se että mä ajattelen liikaa… pyöritän kaiken maailman asioita mielessäni kuten esim. mitä se…

Haluaisin aloittaa keskustelun siitä, miten tietämättömiä vieläkin ollaan vuonna 2011 syömishäiriöihin sairastuneiden persoonallisuuksista verrattuna esim. alkoholisimiin tai huume- riippuvuuteen sairastuneen persoonaan. On käsittämätöntä, että vieläkin on ensinnäkin ennakkoluuloja syömishäiriöitä kohtaan. Toisille syömishäiriöstä on muodostunut selviämiskeino tässä huipputuloksia ja tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa. He ovat yleensä juuri niitä persoonallisuuksia, jotka ovat todella…

En tiedä onko tämä oikea paikka avautua, mutten oikein löytänyt muutakaan paikkaa joka olisi tuntunut oikealta. Yritin itsemurhaa vähän aikaa sitten ja epäonnistuin. Sen seurauksena vietin useamman viikon sairaalahoidossa, niin somaattisella puolella kuin mielenterveyspuolellakin. Nyt olen ollut sairaalasta ulkona reilun viikon ja ensimmäinen avokontaktini on huomena. Itsetuhoajatukset ovat edelleen mukana…

Heippa kaikille! Selailin masiksesta kertovia nettisivuja ja löysin tänne. Olen kolmen lapsen äiti, sairastuin nuorimmaisenin ollessa vuosikas. Siitä on jo kohta kuusi vuotta. Takana lääkitystä, sen yritin lopettaa kesällä kun oli niin hyvin kaikki. Ei onnistunut. Kelan kolmivuotinen terapia on myös käyty. Välillä on ollut hyviä pitkiä kausia, kunnes taas…

En ole koskaan aiemmin myöntänyt itselleni, etten enää jaksa. Olen koko ikäni ollut työssä, opiskellut kolme ammattia siinä ohessa ja yrittänyt harrastaa ja pärjätä. Onko pakko pärjätä ? Eikö elämä ole elämistä varten ? Miksi aina pitäisi tavoitella jotain uutta, eikä nauttia jo olemassa olevasta ? Nyt päätin antaa periksi.…

Olen vuosien ajan kärsinyt eriasteisista harhaluuloista. Yleensä tunnistan ne, mutta ne tuntuvat todellisilta, vaikka niillä ei rationaalista pohjaa olekaan. En kuitenkaan ole uskaltanut puhua näistä hoitaville ihmisille, koska pelkään heidän voivan määrätä minut tahdonvastaiseen hoitoon. Tätä lisää se tosiasia, että minulla on vuosien aikana ollut runsaasti taipumusta myös itsetuhoisuuteen. Itsetuhoisuudesta…

Ajattelin kirjoittaa tänne viestin ja kysyä apua samanhenkisiltä. Pyydän lukemaan tarkasti loppuun asti jutun, heittämättä omakohtaisista kommenttia heti yhden lauseen luettua. Kirjoitus on pitkä, mutta se kuvaa tilanteeni tarkasti neuvoja varten. Olen ikäni ollut sosiaalisten tilanteiden ja uusien tilanteiden jännittäjä. En ole varmasti pahin foobikko, mutta nämä pelot rajoittavat elämääni…

Eroon ahdistuksesta, kaipaisin kotikonsteja ( ei siis varsinaisesti lääkinnällisiä) miten ahdistuksen ja paniikkioireiden kanssa voi elää ja mitä keinoja lievittää?