moi nannah24 🙂

hienoa että olet huomannut itsessäsi avun tarpeen. se on ensimmäinen askel paranemisen tiellä. tarkoitan paranemisella siis sitä, että alat voida paremmin, enhän tiedä, oletko esimerkiksi sairastunut masennukseen tms.

terapiassa on mahdollisuus miettiä yhdessä ammattilaisen kanssa, mitä asioita omassa elämässään voisi muuttaa parempaan suuntaan. saatat oivaltaa keskustelun aikana monia asioita itsestäsi ja menneisyydestäsi. saatat esimerkiksi löytää vastauksen siihen, miksi otat asiat niin vakavasti ja miten voisit oppia ottamaan rennommin.

voimia sinulle 🙂🌻
IisaMari

KIITOS Iisamari sanoistasi🌻🙂🌻
Mulla on nyt vaikea vaan saada asioita rullamaan siihen suuntaan että menisin kautta uskaltaisin mennä terapiaan...

Kyllä jotain on tehtävä. Ei tälläisestä elämästä tule yhtään mitään. Koko ajan vaan pyörii mielessä mitä hulluimat asiat. Ja sais edes nämä pelkotilat unohdettua.. mulla on mm tälläisiä pelkotiloja: kuoleman pelko. pelkään että kaikki vihaa mua. pelkään että kaikki puhuu mun selän takana pahaa.

Ja kaiken kukkuraksi mun parisuhde menee pieleen,osittain varmaan sen takia kun mun kanssa on varmaan tosia vaikea elää.. kun vaan koko ajan puhun miehelleni sellaisia asioita että mitähän ne on mieltä musta ja mitäköhän ne puhuu mun selän takana...☹️ mutta mun miehessäkin on paljon vikaa. esim eilen se uhkaili taas erolla.. ja se on tehnyt sitä monta kertaa..

Me olemme seurustelleet 4vuotta. Joka on ollut myrskyinen liittto.. nyt on ollut seesteisempää. ja mun mielestä kaikki on ollu ookoo... Niin se ilmoitti mulle eilen että hän ei tunne mitään ja kaikki on huonosti hänen mielestään..

PITÄISIKÖHÄN MUN MENNÄ OIKEESTI TERAPIAAN? Onkohan mulla masennus?

PITÄISIKÖHÄN MUN MENNÄ OIKEESTI TERAPIAAN? Onkohan mulla masennus?

Nannah, en tiedä onko sinulla masennus tms. , mutta jos ja kun olosi on tuommoinen kuin kuvasit, en näe mitään syytä olla menemättä ammattiauttajan pakeille. Avun hakeminen on inhimillistä ja jopa järkevää, itsesi ja läheistesikin kannalta. Usein jostain kumman syystä avun hakeminen tuntuu olevan vaikeaa (no joo, oli kai se mullakin ensin...), mutta kun kynnys on ylitetty niin siitä toipuminen yleensä lähtee liikkeelle.

Hei Hannah

Kuulostat aivan minulta olen vain 29 vuotias mies. Olisi kiva jutella sinun kanssa tästä asiasta. Olen aina miettinyt olenko ainut tämmöinen ihminen ja mikä minua vaivaa. Yli ajattelen aina kaikki asiat ja tämä alkaa ajamaan minut hulluksi ja haluaisin lopettaa

Mies 31 vee.. Meninin vuonna 2005 Egyptiin kavereitten kans ja sitten se tapahtu,jo linja-automatkalla kohti helsingin lentokenttää...Rupes ahistaan,en saanu henkee,kuuma ja varsinkin sen suhteen,etten saanu henkee..tuli semmonen olo et kuolen. Pelästyin tietysti,enkä kehdannut kellekkään kavereista sitä puhua..aluks..otin bussis vaatteita pois,kävin käskeen bussin kuljettajaa pistään täysille ilmastoinnin..ja olo vaan paheni..päästiin perille ja tää on mun asiasta pitkä juttu,joten loppujen lopuks en pystynyt yhtäkkiä sie lentoo odotellessa käveleen,huimas ja kaverin tyttöystävä talutti mut vessaan..ja tilas lentokentän lekurit paikalle,kun makasin siinä lähtöselvityksen sohvalla neljä lääkäriä mun ympärillä ja kaverit kyselemäs oloo,kun lento lähdös varttin päästä..lekurit totes mun sillon saaneen jo liikaa happee..ja sano et sul on PANIIKKIHÄIRIÖ! FINNAIRIN JOKU ISOHERRA TULI SILLON MUN TILANTEESEEN JA SANO ET,LENNÄT OMALLA VASTUULLA,KOSKA NÄÄ LEKURIT EI SILLON OLIS MULLE SITÄ SUOSITELLU.MÄHÄN LENSIN JA HIENO LOMAVIIKKO OLI YSTÄVIEN KANS...Sen jälkeen jokusen kerran tää mulla uusiutunu,ja saanu lääkkeetkin siihen..välttelen lähes aina massajuttuja ja isoja kauppoja..yms Elän normaalisti,mut jos tästä mun tuntemuksesta on ees yhelle ihmiselle ennaltaehkäsevää,tai hyöty tietoa,niin oon onnistunut! Hyvää Joulun Odotusta Kaikille🙂👍