Yritin liikaa töissä ja uuvuin täysin. En päässyt enää sängystä ylös, nukutti jatkuvasti. Jouduin vuoden sairauslomalle. Ja syön essitalopraamia ja ketipinoria. Harmittaa, kun työllä laitoin elämäni sekaisin. Tein töitä noin 20 tuntia vuorokaudessa 1,5 vuotta. Halusin vaan, että hommat pyörii. En kuunnellut, kun toiset varoittivat asiasta. Täytyyhän 38-vuotiaan vielä jaksaa.…

Kirjoitan nyt tänne kun en muutakaan enää keksi. Jos vaikka joku voisi auttaa minua tai jos ainakin saisin selvitettyä omia ajatuksiani. Olen kärsinyt pitkään (yli kymmenen vuotta) masennuksesta ja olen ollut hyvin pitkään täysin kyvytön tekemään mitään edes hakemaan apua. Nyt minulla on pieni lapsi ja haluan hänen takiaan parantua.…

Tunne elämäni on sillä mallilla , että alkoholi alkaa oleen paras lohduttaja . Sehän ei ole hyvä asia pitemmän päälle . Alkuun tulee hyvän olon tunne , mutta sitten kun menee monta päivää putkeen . Tulee muisti katkoksia ja hirveitä morkkiksia , kun vaan sais juomahalut kuriin . Naisystävän kanssa…

Itse sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä sekä masennuksen että pirteän olon välillä jojoilevana toivotan vilpittömästi hyvää kevättä.

Tahtoisin kuulla muiden ihmisten kokemuksia mielialalääkkeen lopettamisen jälkeisistä tunnoista/tuntemuksista. Minulla on nyt lääkkeen lopettamisesta n. kuukausi. Söin sepramia 60 mg. Yhteensä lääkityksellä kului kuusi vuotta milloin milläkin vahvuudella. Lopettaminen tapahtui asteittain noin 6 vk aikana. Alkuun ilmaantui tuntohäiriöt, varmaankin useimmille tutut, sähköiskun omaiset sätkyt. Ne ovatkin nyt jo harventuneet mukavasti.…

Vaikka olen melkein viisikymppinen äiti jaksaa kantaa huolta minusta. Varmaan toisinaan liiaksikin. ”Kevättä rinnassa” ja pilke silmä kulmassa HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. Tv: Zimba2🙂

Lapsuusvuosina minulla oli kaksi ystävää. Yläasteella yksi ystävä. Yläasteen jälkeen ei yhtään ystävää. Täytän kohta 48 vuotta. Minussa on jotakin sellaista mikä karttaa ihmiset pois. Menen minne tahansa ja olen missä tahansa, niin yksin saan olla. En tiä mitä voisin tehdä asian eteen. Pari vuotta sitten muutti lapset pois ja…

Tänään tulee kuluneeksi 31 vuotta, kun isäni ampui itsensä keskellä yötä, minun nukkuessa viereisessä huoneessa. En herännyt laukaukseen enkä nähnyt isääni enää sen jälkeen, äitini sisar tuli aamulla sanomaan, ettemme mene kouluun. Menin keittiöön, jossa äitini kertoi, että isä on tappanut itsensä yöllä. Menin täysin lukkoon. En itkenyt, herätin pikkusisareni…

Olen parikymppinen nainen. Olen täysin umpikujassa, olen vasta hetki sitten tajunnut, että taidan oll syvästi masentunut. Ruoka ei maistu, en pysty nukkumaan, en ole iloinen, en jaksa soitella ystävilleni, mielessä on jopa käynyt itsetuhoiset ajatukset. Olen aina ollut koulukiusattu, ehkä ongelmani alkoivat jo silloin. Mielestäni kuitenkin 4 vuotta sitten tapaamani…

Olen 27-vuotias naimisissa oleva nainen. Olen työelämässä ja mieheni opiskelelee. Lapsia meillä ei ole. Olemme olleet 10vuotta yhdessä ja nyt viimesen vuoden aikana suhteessamme on ollut parisuhdekriisiä. Elämäntilanteemme ovat siis hyvin erilaisia. Mieheni käy opiskelijatapahtumissa, jossa alkon käyttö on runsasta ja humalahakuista. Mieheni on vähentänyt viimeisen vuoden aikana juomistaan, enkä…