Oman tilanteen hyväksyminen

Oman tilanteen hyväksyminen

Käyttäjä Littledog aloittanut aikaan 21.05.2012 klo 08:06 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Littledog kirjoittanut 21.05.2012 klo 08:06

Hei!

Olen vastikään jäänyt sairaslomalle vakavan masennuksen ja työuupumuksen takia. Nämä eivät tulleet mitenkään puun takaa, vaan väsymystä ja voimattomuutta yms. oli minulla jo pitkän aikaa ennenkin.

Nyt poden syyllisyyttä siitä, että olen tällainen kuin nyt olen. En jaksa / kykene menemään töihin ja olen sairaslomalla. Kotonakaan en saa mitään aikaan, ei vain huvita yhtään mikään. Miksi ihmeessä ihmismielen pitää olla itselleen niin ankara, ettei voi antaa vain olla, vaan on itse oltava itsensä pahin rankaisija.

Olen jotenkin aina ajatellut, että, joo olen hiukan herkkä persoona, mutta ne ovat ne muut, jotka sairastuvat, en minä vaan koskaan mihinkään masennukseen sairastu….kuinkas kävikään, tässä sitä ollaan ja yritetään opetella hyväksymään tämäkin tila.

Kukaan ei kyllläkään tiedä, miksi olen sairaslomalla, elleivät sitten ole arvanneet, ei sitä voi kenellekään kertoa…..pohdin, että miksen voi? Hulluksi leimaamisen pelko on itsessäkin niin syvällä, ettei vaan voi….

Käyttäjä zimba2 kirjoittanut 21.05.2012 klo 21:37

Voi jestas, muistin tässä et siitä on yli kymmenen vuotta kun kävin täsmälleen samat tuntemukset läpi. Minulla oli yksi aviopari joiden kanssa asiaa puin. Huvittaa näin jälkikäteen että rouva asian ymmärsi ja isäntä... joo, ymmärsi vaan unehdutti sen aina saman tien. Kävin terapiassa. Ensi istunnolla terapeutti sanoi että usko pois tämä saattaa olla jonkin uuden alku. Voit löytää uuden työn, tyttöystävän ym. sanoin et haista p... Kaikki on toteutunut. Tosin moni asia on mennyt jo montakin kertaa ympäri.
Yksi juttu. Olen oppinut ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi. Puhun väliin liiankin kanssa. En piilottele masennusta, tosin uuteen ihmiseen tutustuessa en heti hönkäise et , päivää minä seurustelen "martta" masennuksen kanssa. No, luulenpa et sekin päivä vielä jossain hyvin harkitussa paikassa tulee.
Ai niin, tämä minun piti kertoa: liiku, lepää, juttele hyvän ystävän tai terapeutin kanssa, anna aikaa itsellesi. Muistathan että joku keino käy toiselle ja jokin toinen keino toiselle.

Ei muutako lippu korkeelle (löytys vaan se lippu)