Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Etsin apua äidilleni. En tiedä minkä puoleen kääntyä. Hän käyttää kaikki rahansa tarpeettomiin tavaroihin, eikä hänen asunnossaan pysty enää liikkumaan kunnolla. Hän ostelee tavaroita lähinnä kirpputoreilta, ja internetistä. Hän ostelee mm. hyllyjä, vaatteita, kenkiä, laukkuja, astioita.. hän joutuu säilyttämään osan keittiötavaroistaan olohuoneen kaapeissa, koska ne eivät mahdu enää keittiöön. Saunaan…
Uudet sivut ja ensimmäinen kerta kun ajatuksiani kirjoitan. Maalla pienen tytön kanssa asusteleva mies miettii tuntujaan ja sitä, mistä hakea apua ongelmiinsa. Pienestä asti on tuntenut olevansa yksin ja aina on asiat menneet enemmin tai vähemmin metsään. Siis omassa mielessä. Järjellä ajateltuna kaikkihan pitäisi olla loistavasti. On hyvä työ, pieni…
Hei! Minut on irtisanottu työstäni niinkuin moni muukin. Ihmettelin ja epäilin syytä, mikä meni pieleen? Oli pakko ajatella, mitä tehdä. Olen neljän lapsen yksinhuoltaja ja on pakko ajatella eteenpäin. Vaikeaa on saada töitä tai opiskelupaikkaa. Mulla kävi kuitenkin onni ja pääsin opiskelemaan. Mun on kuitenkin vaikea sopeutua. Pidän itseäni huonompana…
Ehdotuksia kaivataan. Siskoni (skitsofrenia) rahankäsittelytaito on ollut olematon aina ja nyt tilanne on taas kriisiytynyt. Vuokrarästejä ties miten paljon kaupungin vuokra-asunnosta ja häätö uhkaa. Mulla ei ole varaa ruveta niitä makselemaan tai sotken omatkin raha-asiani. Ydinongelma on lisäksi se, että hän ei halua mitään apua raha-asioidensa järjestämiseen. Tai siis rahaa…
absurdia
3Jotenkin huvittavaa minusta, että olen taas täällä. En voi kuitenkaan taaskaan olla reagoimatta näkemääni ja kokemaani. Näyttää siltä, että yhteiskunta on muodostunut entistä rajattomammaksi paikaksi. Tämä ei minusta ole kovinkaan hyvää kehitystä. Jopa yliopistomaailmassa näyttää jotenkin olevan hiljaisesti hyväksyttyä kaikenlainen lärpättäminen. Näyttää siltä, että rajallinen ja luotettava ihminen ei enää…
Liveryhmän pohjalta aloitan nyt ketjun missä annamme toisillemme vertaistukea sos. pelkotilojen voittamiseen. Eilen kävin ostamassa kahvipaketin mutta tänään uskallisin mennä kuntosalille. Jännitys oli suuri ja hiki oli jo ennen lämmittelyä. Tapasin myös sen komean ja lihaksikaan prinssin.
Katsoiko kukaan? Mitä tunteita herätti? Minulla osui ja upposi sen perheenäidin miete siitä, että tuntee olevansa jotenkin maanantaikappale. Tosi samanlainen stoori minulla. Olen tehnyt monia, tosi suuria, muutoksia elämässäni. Sellaisia jotka vaati tahdonvoimaa ja joihin ei kaikki pysty. Lopetin vuosien jälkeen tupakoinnin. Lopetin alkoholin. Sain lähdettyä kymmenen vuoden todella vaikeasta…
Liikaa
2Olen miettinyt monta päivää, miten kirjoittaisin. En vain uskalla enää olla. En kotona, en ulkona. En uskalla joinain päivinä edes ulos ovestani ilman mieletöntä, kaikensyövää ahdistusta ja toisinaan paniikkikohtausta. Kaikki alkoi kai puolitoista vuotta sitten, viime vuoden kevättalvella, kun isoveljeni löydettiin asunnostaan kuolleena. Kävin kahdesti ”keskustelemassa” asiasta, enkä saanut siitä…
Tein sen sitten taas. Onnistuin pitämään mieltäni vaivanneet asiat oman pääni sisällä taas kuukausia. Kaikki on lähtöisin avomieheni ja kaverini ”säätämisestä” joka päätyikin sitten meidän eroon. Asetin silloin avokin valinnan eteen, joko on minun tai tämän toisen kanssa tekemisissä, molempia ei saa. Mies valitsi minut ja päätimme vielä yrittää. Mies…
Olen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla tutkimuksissa. Diagnoosia ja leikkauksia odotellessa olen päättänyt muuttaa etunimeni neutraaliksi. Transprosessi antaa minulle toivoa, mutta muiden suhtautuminen tilanteeseeni aiheuttaa suurta pelkoa. Nimen muuttaminen auttaisi minua voimaan paremmin, mutta uudesta nimestä kertominen aiheuttaa tuskaa. Muiden kuin läheisten suhtautumisen lisäksi pelkään, miten vuokranantajani siihen suhtautuu. Omituinen pelko ehkä, mutta…