Hei Outoliina! Teitpä hyvään aikaan tämän aloituksen, juuri tästä halusin itsekin jakaa tuntojani jonkun kanssa. Meillä on tosin erona se, että minua ei ole koskaan diagnosoitu, mutta olen vahvasti alkanut epäillä, että minulla on ADD. Ainakin oirekuvausten perusteella lähes kaikki täsmää ja aionkin ottaa tämän puheeksi heti seuraavalla käynnillä psykiatrille. Saa nähdä, mitä mieltä hän on tutkimuksiin lähettämisestä. Tähän asti on epäilty käytökseni johtuvan joko epävakaasta tai kakkostyypin kaksisuuntaisesta, mutta jotenkin kaiken aikaa on ollut se tunne, etteivät ne kerro ainakaan koko totuutta käytöksestäni.

Esimerkiksi, turhaudun ja hermostun hyvin helposti, mutta se ei liity ihmissuhteisiin (enkä pura niihin), vaan enemmänkin keskittymistä vaativiin tehtäviin. Opiskelen myös yliopistossa ja valehtelematta joka ikisen kotona tehtävän projektin kanssa on ollut suuria ongelmia. Opiskeluongelmat ovat aina olleet olemassa, mutta itsenäisen työskentelyn osuuden lisäännyttyä huimasti ongelmat ovat kärjistyneet ja tulleet näkyvämmiksi, enkä tiedä, kuinka ihmeessä selviän valmiiksi asti. (Alan vaihtaminen todellakin käy mielessä päivittäin, jos antaisin periksi ja suuntautuisin jonnekin, missä ei tarvitse tehdä kaikkea itsenäisesti.)

Minulla on vain jatkuva pomppiminen joko konkreettisesti tai mielen sisällä paikasta toiseen, kun yritän lukea tenttikirjaa tai kirjoittaa esseetä. On hölmöä, että toisaalta vaadin itseltäni paljonkin, mutta sitten olen aivan paniikissa, jos kaikki ei käykään helposti ja niin kuin olen suunnitellut.

Ihmissuhteissa minulla on myös samanlaisia ongelmia kuin sinulla aloittaja. Osaan käydä pitkiäkin keskusteluja kahden kesken, mutta putoan jo kolmen hengen porukassa monesti ihan täysin suuttomaksi ja sanattomaksi, en kertakaikkiaan keskity, en pysty. Sitten pidetään ihan pöljänä. Sama homma, kun opiskeluissa tai työpaikalla esimerkiksi ohjeistetaan, miten jokin asia pitää tehdä. Jos sitä ei ole kirjoitettuna, (jotta voin myöhemmin käydä tarkastamassa), en muista muutaman minuutin päästäkään mitä on sanottu ja sekoilen, kun en kehtaa kysyä heti uudestaan ja paljastaa, että vaikka yritin, en jaksanut kuunnella 😯🗯️ Sivuhuomiona vielä sekin, että olen ikäni sairastanut syömisen kanssa laidasta laitaan, nämäkin ongelmat taitavat kuulua taudinkuvaan.

En tiedä, tuntuuko tämä sepustus tutulta sinusta, sori pitkä sepustus, kun en osannut oikein tiivistää tätä kaikkea. Voi hyvin olla (ts. pelkään), että minua vaivaa vain tolkuton saamattomuus.

Hei Black_swan2,

oireesi kuulostavat osittain samalta kun minulla, mutta mainitsit, että sinulla pyörii usein päässä paljon muita asioita, kun pitäisi keskittyä. Minulla näin ei ole, usein pääni on melko tyhjä tai sitten junnaan jossain yhdessä asiassa ajatuksissani. Ja inhottavin juttu on se hitaus ja ymmärtämisen vaikeus. Minusta tuntuu, että esim. Hesaria lukiessa en vain yks. kert. ymmärrä mitä joissain uutisissa puhutaan. Tai jotta ymmärtäisin, saattaa yhden uutisen lukemiseen mennä aivan kohtuuttomasti aikaa (sama opiskelukirjojen kanssa). Tämä hitaus ja ymmärtämisen vaikeus on esillä myös sosiaalisissa tilanteissa. Kuten sanoin kavereita on ollut vaikea saada/ pitää jo yläasteelta lähtien. Sieltä lähtien minua on myös kiusattu erilaisuuteni takia.

Kuten mainitsin ekassa viestissäni, niin itse tiedän joitakin ADD-/ADHD-tapauksia ja tiedän, että minulla on enempi ongelmia, kuin heillä. ADD:t/ ADHD:t eivät ole tyhmiä, heidän on vain vaikea keskittyä. Minulla puolestaan on oikeasti vaikeuksia ymmärtää monia asioita tai ymmärrän hitaasti...☹️

Syömisen ja painon vaihtelun kanssa myös minulla on ollut aina ongelmia. Minulla on taipumus syödä liikaa, jolloin paino nousee. Mutta sitten joskus saan kauheita urheilu- ja/ tai laihdutuspuuskia, jolloin paino laskee...

Suosittelen kyllä, että tutkitutat itsesi, jotta saisit selville mistä ongelmasi johtuvat, jolloin voit saada niihin myös apua. Itseäni vähän harmittaa se, että vielä tässäkään iässä en tiedä oikeaa diagnoosiani...☹️

Moi!

Tunnistan oireesi lähes täysin...tosin vain omikseni 🙂 Mulla lääkkeet auttaa lähinnä niin, että pystyn paremmin ymmärtämään lukemaani ja kirjoittamaan, vaikka ajatukset eivät alkuunkaan tahdo pysyä kasassa. Tosin sitä vastoin jumiudun tekemisiini pahemmin ku ilman lääkkeitä, koska normaalia väsähtämistä, äkillistä vireystilan romahdusta ei tapahdu.

Sosiaalisissa tilanteissa tulee usein lokaa niskaan, koska en vain pysy kärryillä tai olen vain muissa maailmoissa.

Jos multa kysytään jotain, kestää tolkuttoman kauan ennen kuin saan kaivettua mitään asiaan liittyvää mieleeni. Luennoilla ihmettelen miten ihmiset oikein pysyvät kärryillä. Koulutöitä tehdessä joudun hahmottamaan ensiksi asian kokonaisuutena, ja vasta sitten voin alkaa kirjoittamaan siitä. Ja vaikka tehtävä olisi yksinkertainen ja selkeästi ohjeistettu, eivät langat toisinaan vain pysy käsissä. Selitä sitä sitten. 😐

Toivottavasti oot vielä linjoilla!🙂