Uupumus

Uupumus

Käyttäjä repukka aloittanut aikaan 24.11.2012 klo 13:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä repukka kirjoittanut 24.11.2012 klo 13:18

Minua on alkanut toden teolla ärsyttää tämä valtaisa uupumus ja jaksamattomuus. Kun aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on, että olisipa jo ilta ja pääsisi taas nukkumaan. Kun pelkkä ajatus nousemisesta ja päivän puuhiin ryhtymisestä tuntuu aivan liialta. Kun voimaa ei ole edes pieniin asioihin. Kun vain makaa sohvalla ja tuijottaa tyhjyyteen ja ajattelee, mitä kaikkea pitäisi jaksaa tehdä, mutta silti vain makaa ei pääse ylös. Kun kukaan ei kotona ymmärrä, kuinka isosta asiasta on kysymys. Saan vain moitteita, jos en ole jaksanut sänkyä pedata. Tai jos laitan liian yksinkertaista ruokaa tai jotain valmisruokia tai en ole jaksanut pilkkoa tarpeeksi vihanneksia tai tehdä salaattia. Kun ahdistus ja synkkyys syövät kaiken energian minusta ja jäljelle jää vain tyhjä kuori. Tätä on kestänyt jo niin kauan, eikä yhtään tunnu auttavan sekään, että olen karsinut tekemiset ihan minimiin ja teen vain sen, mikä on ehdottomasti pakko tehdä. En tunne olevani edes ihminen vaan pikemminkin raato. Täysin turha ja hyödytön yksilö. Ei tällainen raahustaminen ole mitään elämää. Turha edes haaveilla töihinpaluusta, jos voimat ovat näin vähissä aina vain eikä toipumista tapahdu.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 09.12.2012 klo 11:40

Kuulostaa kovin tutulta tuo sinun kirjoitus. Itsellä sama homma. Suunnitelmia
paljonki mutta ei saa toteutettua. On myös totta joilla ei tätä vaivaa ole ei sitä ymm
ymmärrä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia elämääsi.🙂👍

Käyttäjä kelonneeon kirjoittanut 10.12.2012 klo 23:39

Kuullostaa kovin tutulle!! Tosin minulla on fibromyalgia, jonka vuoksi en saa nukuttua. Lääkärit ovat antaneet minulle kaikenlaista piristävää ja nukuttavaa nappia vuosikausia, vaan ei uupumus poistunut niiden avulla koskaan. Nyt kun tiedän, että minulla onkin fibromyalgia ja pääsin kuntoutukseen, opin ymmärtämään itseäni paremmin ja myöskin kertomaan esim. perheelle, miksi äiti aina nukkuu. Ennen tätä tajunnan laajenemista olin vuoden pois töistä, koska en kyennyt nousemaan sängystä ylös ja sitä ennen oli pienempiä jaksoja, kun en jaksanut raahautua töihin.
On varmaan hyvä selvittää mistä uupumus johtuu. Esim. fibromyalgiassa ei auta vaikka nukkuisikin, koska yöuni on katkonaista ja aamulla on yhtä väsynyt kun nukkumaan mennessä. Lähimmäisille kannattaa myös yrittää selittää, miltä tuntuu kun ei saa evääkään liikahtamaan, vaikka kuinka haluaisi. Tsemppiä sulle!!! 🙂

Käyttäjä Tuumaaja68 kirjoittanut 14.12.2012 klo 14:50

Ööö... siis moitteita jos sänky on petaamatta tai salaatti ei täytä laatukriteereitä! Olisko palaverin paikka? Jos ihminen on sairaslomalla, niin eikös se muu väki siellä tajua, ettei se elämä voi olla samanlaista kun terveenä ja töissä ollessa. Sillon kun ollaan sairaana niin silloin tehdään se mitä pystytään! Jos se muu väki siellä ei sitä itse tajua niin näytä tämä teksti niille.

Eihän kukaan voi parantua jos koko ajan on syyllisyydentunne päällä, että on huono ihminen. Anna itsellesi mahdollisuus olla oma itsesi ja älä elä muita varten. Siitä se paraneminenkin alkaa. Teet sen mitä nyt jaksat, ja huomenna sen mitä huomenna jaksat. Zemppiä!

Käyttäjä repukka kirjoittanut 15.12.2012 klo 12:08

Tuumaaja68 kirjoitti 14.12.2012 14:50
Anna itsellesi mahdollisuus olla oma itsesi ja älä elä muita varten. Siitä se paraneminenkin alkaa. Teet sen mitä nyt jaksat, ja huomenna sen mitä huomenna jaksat. Zemppiä!

Osuit naulan kantaan. Tuossa piilee ongelman ydin. En tunne itseäni enkä tiedä, mitä haluan tai tarvitsen, koska olen aina elänyt vain muita varten. Olen hoivannut ja auttanut lapsesta saakka muita ja unohtanut itseni kokonaan. Niinpä olen nyt vähän hukassa itseni kanssa. Olen aina ollut hyvin sopeutuvainen, koska en ole ajatellut omia tarpeitani enkä niin ollen enää osaa ajatella itseäni ja tarpeitani. Ehkä terapiassa opin taas tuntemaan itseni?

Joo kotona voisin vähän pontevammin pitää puoleni ja kertoa, miten masennus ilmenee ja että en jaksa niin paljon kuin jos olisin terve. Siinäkin olen ollut aika huono.

Käyttäjä Tuumaaja68 kirjoittanut 18.12.2012 klo 11:47

Niin, kyllä minä ainakin olen sitä mieltä että masennus on pitkälti kilttien ihmisten sairaus. Ei nuo tuolla rinta rottingilla, kyynerpäillä tilaa tekevät juuri masennusta sairasta?

Itse ainakin poden häpeää, että väsyttää ja masentaa. Pitäisi niin paljon tehdä perheen eteen, mutta ei vaan jaksa vaikka kuinka mieli tekisi. No, mulla on tosin noita fyysisiäkin juttuja, mutta ei se terve puoliso niitä voi ymmärtää ennenkuin raajat on amputoitu tai vastaavaa... Vain sairas voi ymmärtää toista sairasta. Ja ei millään viitsisi vaivojaan vatvoa ja taas kerjätä hyväksyntää. Parempi olla vaan hiljaa ja tehdä omassa rauhassa sen mitä pystyy.

Kommunikointi auttaisi kummasti tätäkin parisuhdetta. Mutta kun siihen kommunointiinkin tarvitaan kaksi ihmistä. Ja toinen kun ei näe kun sohvalla makaavan laiskurin, niin sitä asennetta on sairaan vähän vaikea muuttaa. Ei sairaan pitäisi asua terveen kanssa, kummallekaan se ei ole hyväksi...