Olen 21v nuori nainen, joka on käynyt elämässään todella vaikeita vaiheita läpi. Lapsuuteni jouduin kärsimään katsomalla isäni alkoholin suurkulutusta ja äitini pahoinpitelyä. Itkin joka ilta itseni uneen ja toivoin, että huominen olisi hyvä päivä. Toivomukseni ei kuitenkaan koskaan toteutunut 😞 Koulussa minua kiusattiin päivittäin. Kiusaaminen alkoi ala-asteelta ja jatkui ylä-asteen 9-luokalle saakka, jonka jälkeen muutimme. Aloitin ammattikoulun ja se lähti todella hyvin rullaamaan 🙂👍 Sain stipendin 1v päätyttyä. Ihka ensimmäisen sellaisen, josta olen edelleenkin todella ylpeä. Kaikesta huolimatta isäni on pahasti alkoholisoitunut ja äitini mielenterveysongelmainen. Äitini on yrittänyt monta kertaa itsemurhaa lääkkeillä ja kerran se melkein onnistui siinä, mutta onneksi kerkesin paikanpäälle soittamaan ambulanssin. ☹️ Tälläkin hetkellä äitini makaa sairaalassa. Yritän käydä kouluani loppuun, mutta tuntuu etteivät voimani riitä enää tähän taisteluun. Asun poikaystäväni kanssa ja hän tietää tapahtumista tarkasti. Silti tuntuu, ettei hänelle kertominen riitä. Tätini syyllistää minua siitä, etten huomioi äitiäni tarpeeksi. Äitini on minulle kaikkein rakkain henkilö, mutta hän ei ota minua vakavasti. Vanhempani tietoisesti satuttavat minua teoillaan ja heillä ei ole aikomustakaan muuttaa itseään. Tulevaisuutta pitäisi suunnitella, mutten tiedä miten se onnistuu kun elämäntilanne on tämä.. 😞 Toivon että joku/jokin tulisi ja pelastaisi minut tästä tilanteesta.. Ihmissuhteeni ja koulunkäyntini kärsivät tästä. Saan joskus itkupuuskia ja sinä hetkenä itsetuntoni on todella nollissa ja en pysty ajattelemaan mistään mitään hyvää.. Kaipaan tukea vaikean tilanteen läpikäymisessä.. Tahtoisin että kärsimykset loppuisivat jo. Olen jo niin kauan sitä kestänyt elämässäni.
Voi sinua pientä. Sinulle on laitettu aikamoinen taakka kannettavaksi. Onko roolit keikahtaneet väärinpäin. Sinun olisi pitänyt olla se lapsi huolehditaan. Alkoholistit ovat taitavia kääntämään tämän toisinpäin. Heistä tulee holhottavia ja ympäristö holhoaa. Esim tätisi.
Minä olen jo aika paljon sinua vanhempi ja vanhempani olivat alkoholisteja. Varmaan siksi pystyn katsomaan tätä "järjellä", siitä on jo vuosia.Sinun elämä on sinulle ykkönen ja vanhempasi saavat elää sitä elämää minkä he ovat itselleen valinneet.
Jaksamisia😀☺️❤️☺️❤️
Kiitos tuesta ☺️❤️ Sitä todellakin tarvitaan tässä elämänvaiheessa.. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä, mutta koitan saada edes oman elämäni kuntoon. Olen itse tuore täti ja tahdon olla tälle lapselle hyvä täti tekemällä omasta elämästäni juuri sen, mitä olen aina toivonutkin. Onneksi minulla on poikaystävä, joka tukee ja auttaa arjen askareissa. Ilman häntä en pärjäisi.
Miksi juuri minun täytyisi aina jaksaa ja yrittää eteenpäin?????.. Miksi ihmiset aina sanoo, että yritä jaksaa eteenpäin saat voimaa huomisesta päivästä, vaikka huominen päivä on ihan samanlainen kun tämäkin päivä.. ☹️😭
Hei Cairmin, minulle on osa tuttua siitä mitä elämässäsi ole käynyt läpi, ei sentään yhtä rankasti. Olet 21 vuotias, aikuinen jo, ja vastuussa vain itsestäsi. Jos saat perheen ja lapsia olet vastuussa myös heistä, mutta vanhemmistasi et ole vastuussa. He ovat laiminlyöneet sinua vaikka sinut päättivät tehdä - et ole syyllinen siihen että olet täällä. Sinua ei ole oikein syyllistää mistään.
Olet jo tehnyt parhaasi, vanhempiesi on itse tehtävä jotain itselleen, tehtävä päätöksensä siitä miten elämänsä elävät. Alkoholisti valitsee alkoholin niin kauan kun joku on korjaamasss jälkiä perässä ja kertoo sydäntäsärkeviä tarinoita saadakseen esim. rahaa. Aökoholistin parantaa vain alkoholisti itse, älä laita siihen aikaasi, äläkä anna heidän taikka syyttelevien tätien vetää sinua mukaan pohjalle. Jos täti on huolissaan, tehköön täti sitten itse.
Tuntuu tiettyinä hetkinä ettei ole voimavaroja sitten mihinkään. Koulua yritän käydä tosissani, viimeinen vuosi käynnissä, mutta väillä tuntuu ettei ole mitään pysyvää mihin sitoutua. Tuntuu että muutto toiselle paikkakunnalle olisi jollain asteella väärä teko toisia ihmisiä kohtaan.. Äitini sanoi että hän on pettynyt minuun, miksi? En ole tehnyt mitään väärää. Ehkä hän haluaa pitää minut napanuorassaan vielä niin pitkään kuin vaan mahdollista 🙄
Monet ajatuksistasi ovat aivan samoja asioita joiden kanssa itsekin kamppailen. Olen sinua joitakin vuosia vanhempi.
Isäni on alkoholisti, ns. kaappijuoppo. Puitteet ovat aina olleet kunnossa, mutta kulissin takana kuohuu. Isäni juominen tuo mukanaan monia terveysongelmia, jotka ovat alkaneet viime vuosina pahentua (vanhempani ovat molemmat kuusikymppisiä). Äitini on tietysti hermostunut ja turhautunut, mutta mielenterveysongelmia hänellä ei ole. Pelkään kuitenkin jatkuvasti hänen jaksamisensa puolesta, sillä vanhempani asuvat myös maaseudulla. Äitini on vielä työelämässä, mutta jäämässä vuoden, puolentoista kuluttua eläkkeelle. Pelkään, että miten äitini sitten käy, kun ei ole työyhteisöä joka saa ajattelemaan muita asioita. Minulla on veli joka asuu ja opiskelee lähimmässä isossa kaupungissa. Isäni juominen aiheutti takavuosina hänessä paljon turhautumista ja aggressiota, joka purkautui minua kohtaan kohdistettuna väkivaltana. Nykyään veljeni hallitsee kyllä aggressionsa, mutta mikäli hän osuu paikalle isäni juodessa, hänestä tulee sulkeutunut, kylmä ja kiivas.
Itse oireilin/oireilen tilanteeseen sairastumalla masennukseen, mikä tapahtui ensimmäisen kerran ollessani 13-vuotias. Isäni on aika ajoin syyttänyt minua ja minun "hankaluuttani" juomisestaan. Vaikka enhän minä ruuvaa sitä korkkia auki ja kaada juomaa hänen kurkustaan alas!
Vaikka omakin arkeni on välillä melkoisen synkkää, kehotan sinua keskittymään elämäsi hyviin puoliin. Olet opiskelemassa itsellesi ammattia, ja siinä hankkeessa aivan loppusuoralla. Sinulla on poikaystävä, joka on valtavan iso lahja ja rikkaus. Itse olen sinkku useiden epäonnisten seurustelusuhteiden jälkeen, ja yksi suurimmista haaveistani on löytää luotettava ja vilpitön seurustelukumppani. Jos ja kun sinulla on joskus oma perhe, voit luoda kodistasi juuri sellaisen kuin haluat, ja katkaista kärsimysten kierteen.
Älä kuuntele äitisi syyllistämistä, äläkä pode huonoa omaatuntoa muutostasi. Äitisi olisi pitänyt miettiä miten sinua kohtelee siinä vaiheessa kun siihen syyllistyi. Se, että olet muuttanut pois, on seurausta ikävästä kohtelusta, ja on aivan oikein, että äitisi joutuu kokemaan seuraukset omista teoistaan. Äitisi on aikuinen ihminen, ja vastuussa omasta elämästään. Jos hän on päättänyt jäädä tuleen makaamaan sen sijaan että ottaisi konkreettisia riuhtaisuja pois tilanteesta, on hänen oma valintansa. Sinä olet jo tuon riuhtaisun tehnyt, kun olet muuttanut pois. Myös tätisi pitäisi tajuta, että sinulla on oikeus elää omaa elämääsi. Kun olet jo vanhempiasi yrittänyt auttaa, mutta he eivät itse tee mitään tilanteen parantamiseksi, ei voi olettaa, että jäisit loppuiäksesi heidän viereensä murehtimaan ja antaisit oman elämäsi valua hukkaan siinä samalla.
Itsekin mietin joka päivä, että milloin tulisi vähän helpompaa. Kulunut vuosi on ollut elämäni raskain, ja olen menettänyt elämäni tukipilarit yksi toisensa jälkeen. Minäkin kärsin tunteesta, että en kuulu minnekään. Minulla ei ole seurustelukumppania, lemmikkiä tai työtä, ja suurin osa kavereistani on pariutunut ja olen yhä suuremmassa määrin yksinäinen. Mutta jos olisin sinä, keskittyisin nyt täysillä opiskelujen loppuunsaattamiseen ja seurustelusuhteen vaalimiseen. Siinä on kuitenkin kaksi isoa asiaa joiden vuoksi sinnitellä. Ne ovat myös niitä asioita, joiden kautta elämääsi voi tulla paljon hyvää.
Kiitos tuesta ☺️❤️ Sitä tarvitaan jokaisessa elämänvaiheessa. Olen nyt työssäoppimassa sairaalassa ja ilmoitin ohjaajilleni ahdistuneisuustiloistani, jotka ovat yleistyneet viime päiviniä lähinnä varmaan johtuen stressistä. He ovat puolellani tässä asiassa ja tukevat minua, kun sitä tarvitsen.. Soitin koulun terveydenhoitajalle ja varasin ajan psyk.sairaanhoitajalle jonka kanssa voisin keskustella. En ole aikaisemmin koskaan tuntemattomille avautunut tilanteestani, joten arastelen hieman ja pelkään ettei kukaan kuitenkaan usko minua vaikka puhunkin totta. Pääasia todellakin on se, että itse voi hyvin koska muuten ei voi muillekaan tuottaa hyviä asioita. 😉