Haluan toivottaa kaikille hyvää joulua! Ja tsemppiä tulevaan! Itse vietän joulun täydellisessä yksinäisyydessä, todennäköisesti puhumatta sanaakaan. Eikä tämä ole mikään poikkeus, päinvastoin. Yritän kuitenkin tehdä tästä ”juhlasta” itselleni niin siedettävän kuin mahdollista. Tulevaisuus näyttäytyy tätäkin ajanjaksoa painajaismaismpana, mutta yritän nyt olla sitä miettimättä ja elää jotenkin nykyhetkessä, kaikesta karuudesta huolimatta,…

Olen kolmekymppinen nainen, avoliitossa, ei lapsia ja minulla ei ole täällä missä asun läheisiä ystäviä. En ole koskaan aikasemmin avautunut missään forumilla huonosta itsetunnostani, mutta nyt taitaa olla korkea aika. Huono itsetuntoni heijastuu pitkälti menneisyyteen. Pienestä pitäen mulla on ollut tulehtuneet väliin isään. Muistaa vieläkin sen päivän kun 5-vuotiaana isäni…

Masentaa ajatus joulusta.Ei yhtään joulumieltä. Kaikki hartaat joululaulut ahdistaa. Hautausmaan hiljainen rauha.Kynttilöiden valomeri. Sytytän kynttilän vanhempien ja kummitädin haudalle ja itken. On niin suunnaton ikävä. Kaikki ihanat muistot muistot heistä tulee mieleen. Mielen valtaa suunnaton ahdistus. Ehkä selviän tästäkin joulusta. Jos jotain löytyisi edes vähän joulumieltä ja tunnelmaa. Sitä todella…

Toivotan kaikille teille Hyvää ja ennenkaikkea rauhallista Joulua. Kaikki me käymme läpi vaikeita aikoja ja vaikeita asioita, siksi täällä olemme ja toisiamme tuemme. Yritetään jaksaa uskoa, että paremmat ajat koittaa. Nyt pyhinä voitaisiin yrittää edes helliä itseämme, jos ei muuten ole aihetta juhlaan, tai on yksin. Syödään jotain omaa herkkua,…

Kirjoittelin pari päivää sitten tuosta elämättömästä elämästä, kiitos vastanneille. Voi kun vois unohtaa menneet ja katsella luottavaisin mielin tulevaisuuteen ja löytys jopa se oikea elämänkumppani. Saahan sitä haaveilla.. Ahdistus jostakin, nimettömästä on alkanu nostaa päätään. Illalla alan jännittämään seuraavaa aamua, soitetaanko töihin. Haluaísin kyl oikeasti käydä töissä, jos työpaikka olis…

Olen 27-vuotias nainen, ja kärsin ihmisiä kohtaan tuntemastani luottamuspulasta. Asia nousi taas pintaan, kun erään ystäväni tuore tuttavuus oli sanonut minun olevan ”outo”. Pidän itsestäni huolta, minulla on korkeakoulututkinto, useita harrastuksia ja tätä nykyä myös ystäviä. Mutta minua itseäni kiusaa valtavasti se, että aina kun olen uusien ihmisten seurassa, sulkeudun,…

Olen jo pitkään miettinyt, että näkeekö ihmiset minussa mitään hyvää. Toissakesänä minulla todettiin keskivaikea masennus/ uupumus, ja koko viime vuosi on mennyt siinä toipumiseen. Siinä sivussa riitaannuin erittäin pahasti parhaan ystäväni kanssa eikä välimme ole olleet parantuneet, minulla ei ole ketään kenelle puhua, koska olen varma että olen rasittanut heitä…

Tiedän, että tämä on vain ”turhaa napinaa” toisten oikeiden ongelmien joukossa. En vain tiennyt mihin kirjoittaisin, kun päiväkirjatkin on jo tullut toistamiseen täyteen. On asioita joista voi syyttää vain itseään, ja ehkä tämän kirjoittamisen kautta opin ymmärtämään miten asiani oikeasti ovat ja jaksaisin vielä kerran ottaa itseäni niskasta kiinni. Tämä…

Tämä on typerä ongelma, mutta aina päätän, että nyt en juo, mutta juon kuitenkin ja aina menee johonkin aamuun että olen kotona. Tämä tapahtuu ”vain” kerran viikossa, mutta ei mielestäni ole silti kovin tervettä. Kai nyt normaali ihminen osaa olla juomatta jos on niin päättänyt. Sitten aina saatan tehdä jotain…

Minua on alkanut toden teolla ärsyttää tämä valtaisa uupumus ja jaksamattomuus. Kun aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on, että olisipa jo ilta ja pääsisi taas nukkumaan. Kun pelkkä ajatus nousemisesta ja päivän puuhiin ryhtymisestä tuntuu aivan liialta. Kun voimaa ei ole edes pieniin asioihin. Kun vain makaa sohvalla ja tuijottaa tyhjyyteen…