Nymphalis Antiopa kirjoitti 12.11.2012 15:55

Tiimarin ikkunassa oli mainos että joulu tulee tekemällä joka varmaan askarteluliikkeen yhteydessä tarkoittaa käsin tekemistä mutta tuosta aloin miettiä että miten se kellekin tulee... Minulle se tulee pikkuhiljaa kotia laittaen jo kauan ennen joulua, jouluvaloja katsellessa, kynttilöitä, koristeita... ihanaa 😉

Hei NA 🙂🎂 joulua kohti menen sytyttämällä kynttilöitä, kuuntelemalla mielenkuohuja ja miettimällä kuinka ne asettuvat ollakseni valmis lukemaan ja kokoamaan palapeliä kun ydinjoulun aika on. Kinkkua koitettava syödä kissoilta salaa(liian suolaista)://
Joulu tulee hiljalleen, päivä kerrallaan. Hyvillä mielin🙂

Hei.Joulunaika on minulle nyt rauhoittumista.Koitan olla hösöttämättä yhtään joulua,en esim.meinaa tehdä joulusiivousta.Pienimuotoinen siivous riittää,jouluruoat,kynttilöitä,valoja.Kuuntelen jouluradiota joka aamu ja saatan niitä lauluja laulaakin.Itse myös tykkään tehdä lahjoja aloitin kutomaan kummipojalle lapasia.Tein ikkunaan paperista lumihiutaleita.🙂🌻

Kerronpa oman laitani asian 🙂
En ole jouluihminen, syystä ehkä, että en saa viettää sitä niin kuin haluaisin. Vietän äitini kanssa hyvin perinteisesti kahden. Olen iloinen, kun koittaa joulunjälkeinen arki, se joulussa on parasta.

Pikemminkin haluan, jos jotain haluan, juhlia Voittamattoman Auringon Juhlaa. Taas on päästy yhteen vuoden ääripisteeseen ja aletaan vieriä kesää kohti. Huimaa

😎

Joulu tulla jollottaa...kahvipannu kainalossa! Kyllähän se joulu meille kaikille merkitsee vähän eri asioita. Ne, joilla on hyviä joulumuistoja, hykertelevät tyytyväisinä ja me muut vain yritämme tehdä nykyaineksista mieluisaa soppaa.

Lapsuuteni joulut olivat kamalia, koska isä oli kännissä aina. Pelkäsin isää. Lahjoja kyllä sain runsaasti, mutta yhtään niistä ei ole jäänyt mieleen, ainoastaan karmea, väkivaltainen ja uhoava isähahmo.

Tämänkin joulun vietän ihan yksin kuten kaksi edellistäkin. Tosin jo joulupäivänä minut kutsutaan aina ystäväperheeseen, joten ei se niin kamalaa ole. Minunkin jouluuni kuuluu kiinteästi se tekeminen eli ompeleminen, muut käden taidot ja ruoanlaitto. Töissä pääsen aina vähän valmistamaan lapsille joulua ja lasten juhlahan se joulu ennen kaikkea on.

Kyllähän joulusta selviää hengissä, jos vain malttaa mielensä eikä erehdy odottamaan ja toivomaan sellaista, mitä ei ole kuten toisen ihmisen syliä. Toistelee mielessään vain Edith Södergranin sanoja: "Minulla on portti rakkaudelle, joka ei tule koskaan. Ja toinen portti kuolemalle. Se on aina avoin."

Niinpä.

Joulu on aikamoinen riesa. Jos viettää joulua, sen jälkeen tulee joulumorkkis: taas tuli turhaan hössötettyä. Jos ei vietä, tulee jouluahdistus: minä raukka yksin koko maailmassa kaikkien hylkäämänä. Oikeastihan joulua ei ole, kaikki päivät ovat samanlaisia: arinko nouseee, aurinko laskee, siinä se.

No jos vaihtelua päiviinsä haluaa, niin vähäksi aikaa kannattaa muuttaa Enontekiölle. siellä ei nyt aurinko laske eikä nouse.

Joulu alkaa olla käsillä, hienoa. Huomenna teen sapuskat niin sitten saa aattona vain odotella perhettä sapuskalle ja viedä kynttilöitä haudoille.
Tuo joulumorkkis on yksi mikä on tosi, sellainen väljähtynyt olo tulee jos hössöttää liikaa mutta pitää ottaa vähemmällä puuhaamisella ja ostamisella.
Lappiin minua ei saisi mistään hinnasta.

Minulle joulu on rauhoittumisen ja lepäämisen aikaa. En turhia ole stressannut joulun tekemisestä. Olen sitä pikku hiljaa valmistellut. Jokaiselle lähimmälle eli kahdelle pojalleni ja miehelleni olen vähän lahjoja hankkinut. Vähitellen siivoillut taloamme yms. Nyt kuuntelen joululauluja ja olen vain. Joulussa parasta on hiljaisuus ja kiireettömyys. Siksi vietän joulun vain perheeni kanssa enkä sinkoile sukulaisissa.

Itse kuuntelin juuri musiikkia ja meditoin. Tai kai sitä siksi voi kutsua: kuuntelin samaa kappaletta kerta toisensa jälkeen ja pidin silmiä kiinni. Olen tajunnut, että Joulussa ei ole kyse materiasta, vaan mielenrauhasta.

Erityisesti toisten ihmisten läsnäolo tuo minulle Joulun. Olen kokenut lähipäivinä uudenlaista kiitollisuudentunnetta tuntemiani ihmisiä kohtaan. Tämä tunne on minulle melko uusi, mutta nautin siitä kovin.

Nyt on laatikot ja muut tehty, kinkun laitan yöksi uuniin. Itseasiassa on jo tullut joulurauha tähän huusholliin. Joulumusiikki soi ja lököttelen vain sohvalla. Koristeita vielä ripottelen mutta sehän tuo sitä joulumieltä. Aamulla pitää tehdä luumukiisseli ja kermavaahto joka on ehdottomasti joluun kuuluva asia.
Aamulla saatan käydä haudalla vaikka vain jo tänään kynttilät.
Iltapäivällä koko ihana perheeni ja pieni lapsenlapseni tulevat syömään ja ahhhhh odotan sitä.
Hyvää Joulua kaikille mukaville ihmisille 😉

Vaikka itkien. Tärkeintä, ettei tukahduta tunteitaan.