Mikä vie ahdistuksen pois?

Mikä vie ahdistuksen pois?

Käyttäjä Nellaella aloittanut aikaan 18.12.2012 klo 12:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Nellaella kirjoittanut 18.12.2012 klo 12:52

Kirjoittelin pari päivää sitten tuosta elämättömästä elämästä,
kiitos vastanneille.
Voi kun vois unohtaa menneet ja katsella luottavaisin mielin tulevaisuuteen
ja löytys jopa se oikea elämänkumppani.
Saahan sitä haaveilla..
Ahdistus jostakin, nimettömästä on alkanu nostaa päätään. Illalla alan jännittämään seuraavaa aamua, soitetaanko töihin.
Haluaísin kyl oikeasti käydä töissä, jos työpaikka olis kiinteä eikä kokopäivänen.
Mutta kun tää yhteiskunta ei suosi herkkiä ja haavottuvia, olet joko täysillä mukana tai sitten et ole. Vaihtoehtoja ei löydy.
Lääkäri määräsi kahta erilaista unilääkettä, unta parantavaa ja tilapäiseen unettomuuteen. Lisäksi syön masennukseen mielialalääkettä, annostusta nostin itse parisen viikkoa sitten.
Nähtäväksi jää, muuttuuko mikään..
Toivon mandariinille ja muille lukijoille voimia, rohkeutta ja luottamusta
🙂

Käyttäjä Susi jo syntyessään kirjoittanut 18.12.2012 klo 23:27

Työelämästä on tullut niin raaka, tulos tai ulos. Puhutaan kyllä kaikkea hienoa kevennetystä työstä tai osa-aikaisesta, mutta ei se käytännössä toimi. Minulla kun oikein ahdistaa ja tuntuu pahalta, niin ainut mikä auttaa on musiikki. Kitaraa soitellessa pääsee pois ahdistavista ajatuksista, ja voi kokea ja purkaa erilaisia tunnetiloja musiikista riippuen, kun ei ole ketään jolle puhua. Kyllä minäkin salaa toivon, että vielä löytyisi elämänkumppani. Pelkään vaan, ettei masentunutta miestä kukaan huoli.

Käyttäjä Nellaella kirjoittanut 19.12.2012 klo 09:33

Näinhän se on, tulos tai ulos. Itse oon saanu vuosia sitten potkut,
terveysongelmien takia Ei mielenterveyden.
Pelkään sitä töihin menemistä, mutta toisaalta, jos kieltäytyy, kukaan ei soita töihin.
Itselleni on tärkeintä tällä hetkellä tuo psyk.hoitajalla käynnit ja se, että pääsisin terapiaan.
Hienoa minusta tuo,että saat musiikista lohtua ja voimaa.
On ikävää, että et voi kenellekkään puhua, onneksi on tää tukinetti, johon voi kirjoittaa ajatuksiaan, mutta eihän se ole sama asia, kuin toiselle puhuminen.
Saanko kysyä, mikä/mitkä syyt on johtanu siihen, että olet masentunut?

Susi jo syntyessään kirjoitti 18.12.2012 23:27

Työelämästä on tullut niin raaka, tulos tai ulos. Puhutaan kyllä kaikkea hienoa kevennetystä työstä tai osa-aikaisesta, mutta ei se käytännössä toimi. Minulla kun oikein ahdistaa ja tuntuu pahalta, niin ainut mikä auttaa on musiikki. Kitaraa soitellessa pääsee pois ahdistavista ajatuksista, ja voi kokea ja purkaa erilaisia tunnetiloja musiikista riippuen, kun ei ole ketään jolle puhua. Kyllä minäkin salaa toivon, että vielä löytyisi elämänkumppani. Pelkään vaan, ettei masentunutta miestä kukaan huoli.

Käyttäjä Susi jo syntyessään kirjoittanut 19.12.2012 klo 13:55

Masennus on varmaan ollut mun elämässä jo pitkään mukana, en vain ole sitä itse tai kukaan muukaan tajunnut. 30 vuotta sitten sairastuin alopeciaan ja jouduin koulukiusatuksi. Olin silloin 10 vuotias. Mulle tuli sellainen olo, etten ole minkään arvoinen. Murrosiän jälkeen hukutin pahan olon opiskeluun ja myöhemmin työntekoon 110% ja sitten vielä ne mitä muut ei pysty tekemään. Sitten muutaman vuoden sisällä tuli pari onnettomuutta, jotka on vienyt fyysisen toimintakyvyn. Hoitovirheitä ja epäonnistunut leikkaus sekä jatkuvat kivut. Sitten tuli kuvaan työsyrjintää ja työpaikka kiusaamista. Avioero ja totaalinen uupuminen jatkuviin vastoinkäymisiin. Olen ollut pitkään työkyvytön ja aina välillä yrittänyt palata työhöni, mutta kun ei ne vajaakuntoista sinne halua. Vakuutusyhtiön asiantuntiat on vammani todenneet vanhoiksi vaivoiksi. Sairaspäivärahaoikeus on tullut täyteen, kuntoutustukea ei myönnetty. Ansiopäivärähaa en saa, koska työnantaja ei suostu tekemään lausuntoa, ettei hänellä ole tarjota työkykyä vastaavaa työtä. Asumistukea ei myönnetä kun minulla on oikeus ansiopäivärahaan, vaikka en sitä saakkaan. Säästöt on kulutettu loppuun, alkaa olla keinot vähissä... Mutta onneksi tulee se maya-kalenterin maailmanloppu ja pääsee pois täältä.😉

Käyttäjä kirjoittanut 20.12.2012 klo 01:13

Hei taas!

Kyllähän toimiva parisuhde varmasti on sosiaaliselle ja läheisyyttä kaipaavalle ihmiselle SE juttu, joka parhaiten takaa elämän mielekkyyden. Onneksi nettitreffien kautta voi ujompikin ihminen oikeasti löytää seuraa. Oman kokemuksen mukaan kannattaa kirjoittaa rehellisesti millainen on ja millaista ihmistä hakee. Suurin osa ilmoituksista ja vastauksista on kovin persoonattomia. Ihmiset kehuvat liikaa itseään aivan kuin työhakemuksissa. Kukaan ihminen ei voi olla täydellinen, mutta kaksi ihmistä voivat olla toisilleen täydellisiä! 🙂

Käyttäjä Nellaella kirjoittanut 20.12.2012 klo 10:01

Oon netin kautta laittanu ilmoituksen, vastauksia tuli ja pari tapasinkin ja syntyi tapailusuhde, mies sitten sanoi sitten myöhemmin, että haluaisi seurustella, mutta olla sillä lailla vapaa.Just näillä sanoilla. En oo sen jälkeen nettiin ilmoitusta laittanut. Normaalia ihmistä ei ole näkynyt, kaikki hyvät on jo viety.
Kaikille ei vaan ole kumppania suotu ja pariksi toiselle luotu.

Ja sitten sinulle, susi jo syntyessään: Kyllä lapset sitten osaavat olla julmia ja hyvin ajattelemattomia. Kotona pitää opettaa hyväksyvää ja lämmintä suhtautumista kanssaihmisiin. Sinulla on sanomattakin ollut todella rankkaa.
Saitko mitään korvauksia hoitovirheistä,kun ne leikkaukset eivät onnistuneet?
Eihän se raha terveyttä tuo takaisin, mutta on taloudellista apua. Ja nuo vakuutusyhtiöt, nehän vetoaa aina vanhoihin vammoihin. Ja kun ihminen on muutenkin vaikeassa tilanteessa, vielä pitäis jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan.
Raha pyörittää maailmaa. Ei se ihme ole, että on niin paljon mielenterveytensä kanssa painiskelevia ihmisiä, kun kovat arvot ovat käytössä.
Lämmin halaus kaikille virtuaalisesti

Mandariini2 kirjoitti 20.12.2012 1:13

Hei taas!

Kyllähän toimiva parisuhde varmasti on sosiaaliselle ja läheisyyttä kaipaavalle ihmiselle SE juttu, joka parhaiten takaa elämän mielekkyyden. Onneksi nettitreffien kautta voi ujompikin ihminen oikeasti löytää seuraa. Oman kokemuksen mukaan kannattaa kirjoittaa rehellisesti millainen on ja millaista ihmistä hakee. Suurin osa ilmoituksista ja vastauksista on kovin persoonattomia. Ihmiset kehuvat liikaa itseään aivan kuin työhakemuksissa. Kukaan ihminen ei voi olla täydellinen, mutta kaksi ihmistä voivat olla toisilleen täydellisiä! 🙂

☺️❤️☺️❤️