Hei! Nyt on pakko päästä avautumaan jonnekin missä ehkä ymmärretään mua. Olen ollut pitkään masentunut ja tuntuu että tämä pahenee vain. Joka aamu kun herään, mietin vaan sitä kuinka huono ja turha ihminen olen ja kuinka minulla ei ole täällä mitään virkaa kenellekään. Suurimman osan päivistäni kulutan miettien miten päästäisin…

Kaikki tuntuu kaatuvan päälle.mies ei kuuntele,vähättelee,haukkuu ,mollaa.Ystäviä ei ole tullut hankituksi,miehen mielestä niissä on aina jokin vialla,joko haukkuu niitä tai ei tarvitse rampata niiden luona.Elämä tuntuu nyt niin vaikeelta.Tullut kauheita ajatuksia,suojatien reunalta olisi niin helppo astua auton alle.Edes yksi hyvä kuuntelija ja ystävä .

Olen muuttanut toiseen paikka kuntaan ja siitä on jo 3 vuotta ja en ole tullut tustuneeksi mihinkään ryhmään. Olen käynyt vapaa aja opistot josta jäi paskan maku suuhun…. Olisiko muita ajatuksia minkä kautta voisi tutustua ihmsiin. Omistan kaksi koiraa. Mutta toinen on sekaroituinen ja toinen paperiton jtoen koira seurasta en…

Olen käynyt itseni kanssa eipäs-juupas -taistelua siitä uskaltaisinko lähteä rantalomalle yksin. Ottaisin vain jonkun halvan äkkilähdön ja lähtisin hakemaan energiaa auringosta. Tämä kaamos tuntuu aina vain pahemmalle, mitä enemmän tulee ikää lisää. Välillä tunnen jopa pientä innostusta ja näen itseni rannalla lukemassa kirjoja tai juoksemassa aamulenkillä rantaviivaa pitkin. Sitten yhtäkkiä…

onko joillekkin muille tämä vaativa valo liikaa?toiset intoilee ,suunnittelee,on iloisia-mutta minun tekisi mieli mennä sänkyyn ja pimentää koko huone.tuntuu etten millään selviä tästä.tälläisenä aikana alan aina kelaamaan asioita ja tuntuu että tänä aikana tapahtuu paljon sellaista menetystä ympärillä.olen menettänyt pari live ystävääkin.olen pohtinut pääni puhki että miksi he ei enää…

Epistä! Olen lähtöisin huonoista oloista. Ollessani lapsi ja nuori, perheessäni oli alkoholismia ja väkivaltaa, josta seurasi suunnatonta häpeää. Jo aivan pienenä koitin esittää muille, että kaikki on hyvin. En koskaan myöntänyt muille ongelmia, vaikka kaikki varmasti näkyi päällepäin: köyhyys, kamalat vaatteet, ei leluja, nälkääkin ajoittain, kavereita ei voinut kutsua kylään…

Keskustelun avaukseksi lainaan tämän päivän Lapin Kansan kirjoitusta ”Suomalaiset eivät osaa olla eri mieltä toistensa kanssa. Heti kun joku on toista mieltä, alkaa jurotus ja kiukuttelu. Eri mieltä oleminen mielletään henkilökohtaiseksi. Näemme vastakkaisen mielipiteen osoituksena, että meistä ei pidetä. Erimielisyydet eskaloituvat nopeasti riidaksi ja koska me suomalaiset emme osaa riidellä,…

Minun pieneen päähän ei tunnu millään mahtuvan, että miten voi olla, että toisen ihmsen saa kiusata vaikka hengiltä työpaikalla eikä kiusattu saa loppupeleissä mitään oikeutta mistään. Ainoaksi keinoksi jää ottaa itse lopputili, jos ei halua menettää täysin itsekunnioitustaan ja suostua kynnysmatoksi.

Minulle on tämän Ukrainan kriisin myötä tullut sodanpelko/tulevaisuuden pelko joka hallitsee liikaa ajatuksiani, ja vaikeuttaa keskittyä elämään ja sen iloihin. Olen lukenut liikaa lehtien kirjotuksia ja sitä kautta suorastaan lietsonut tätä pelkoa :/ Sairastin masennuksen viitisen vuotta sitten elämäntilanteen muutoksesta johtuen ja siitä pääsin lääkityksellä yli ja elämä hymyili mutta…

Mitä ajatuksia teillä muilla on vihasta? Tunnetteko itsenne vihatuiksi tai tunnetteko itse vihaa? Viha on voimakas sana ja tunne myös. Miten sen kanssa pärjää? Pitkäkestoinen vihamielisyys kuluttaa paljon kehon voimavaroja. Vihat, kostonhalut, kateudet ja muut on ihan inhimillisiä tunteita ja niitä on ihan varmasti kaikilla. Oletko hakenut/saanut ammattiapua vihan tunteen…