Ahdistaa ja masentaa.
Hei!
Nyt on pakko päästä avautumaan jonnekin missä ehkä ymmärretään mua. Olen ollut pitkään masentunut ja tuntuu että tämä pahenee vain. Joka aamu kun herään, mietin vaan sitä kuinka huono ja turha ihminen olen ja kuinka minulla ei ole täällä mitään virkaa kenellekään. Suurimman osan päivistäni kulutan miettien miten päästäisin itseni päiviltä, niin hirveältä kuin se omiinkin korviin kuulostaa.. En onneksi ole niin syvällä, että sitä tekisin, mutta ajatuksissa itsemurha olisi paras ratkaisu tähän kärsimykseen.
En tunne saavuttavani elämässäni mitään. Tuntuu että aina kun löydän jonkun kiinnostuksen kohteen, niin se kariutuu tavalla tai toisella. Olen yrittänyt kouluttautua mielekkäisiin töihin, mutta aina tulee terveyskysymykset vastaan. Tuntuu että kaikki mikä olisi mukavaa, on mahdotonta.
Olen tämän masennuksen takia menettänyt ystäviä ja tuntuu että kaikki vihaavat minua. En pysty antamaan kenellekään mitään, imen vain energiat ihmisistä kun olen jatkuvasti surullinen tai vihainen ja katkera. Toisten ihmisten onni ei enää ole minulle iloinen asia, vaan ahdistaa ja olen kateellinen heille joilla menee hyvin kun tuntuu että oma elämä polkee vain paikallaan eikä mitään hyvää tapahdu.
En jaksa nykyään enää harrastaa mitään. Ennen tein käsitöitä, valokuvasin, kävin luonnossa pitkillä lenkeillä, jumppailin kotona, leivoin paljon jne… Nykyään mikään näistä ei tunnu miltään. Musiikki on ollut minulle aina tärkeä asia ja nykyään en saa siitäkään enää mitään iloa. Mikään ei tunnu miltään.
Asun pienellä paikkakunnalla jossa mahdollisuudet ovat vähissä ja ihmisiä ei ole ympärillä. Olen hakenut kouluun (taas) isommalle paikkakunnalle. Toivon todella että pääsen sinne, mutta nyt pelkään että en jaksa sitä muuttoprosessia ja kaiken uudelleen alusta aloittamista kun voimaa ei ole mennä edes ulos kävelemään.
Auttakaa mua pliis, mä en jaksa tätä enää!!!