Olen ollut pari päivää uudessa työpaikassa ja nyt on päässä pelkkiä negatiivisia ajatuksia. Koin että olin väsynyt entiseen työpaikkaani henkisesti ja fyysisesti. Tuntui että halusin helpotusta elämääni joten irtisanoin itseni entisestä työpaikasta. Viimeistä viikkoa tehdessä alkoikin tuntua siltä että tein ison virheen ja jotenkin tuntuu etten ihan järjissäni tehnyt päätöstä…

tuntuu että tukehdun, elämäni on tyhjää. en ole lainkaan tyytyväinen nykytilanteeseen. bioliginen kello on alkanut tikittää kaikista vaikeuksista huolimatta. haluaisin löytää onnen, parisuhteen, saada perheen, työn. mutta pelkään etten voi tuota saavuttaa nykytilassani. olen harkinnut paikkakunnan vaihtoa, mutta nyt tarvitsisi saada todella rohkeutta siihen. miten kykenen, muuttamaan paikkakunnalle jossa en…

Olen väsynyt elämääni. Minua ei kiinnosta oikein mikään. Ei huvita tehdä juuri mitään eikä jaksa tehdä. Masentaa ja ahdistaa vaan päivästä toiseen. Rahatilanne on huono ja jos joskus huvittaisikin keksiä jotain puuhaa, niin äkkiä siinä sitten taas tajuaa sen, että ei ole rahaa puuhata mitään eikä tehdä niitä asioita, mitkä…

Aargh sain asiani hetkeksi kuntoon olin sairaslomalla ja nyt olen ollut innoissani palaamassa opiskeluun työharjottelun kautta. itseasias saikullakin olin vapaaehtosesti hommissa ku en osaa olla vaa kotona. Tänää käytiin sit keskustelua sossussa ja katottii mun kalenteria mikä on aika täynnä ja mä pyysin että voisin kuntouttavan kautta päästä hommiin taas…

Tunnen kadottaneeni persoonani, olen kuin vieras ihminen tai vain tyhjä, ei mikään. Oikeastaan esitän itseäni silloin kun olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Esitän sitä ihmistä joka ennen olin. Kuka olen nyt, en tiedä vastausta siihen kysymykseen. Ehkä en saa koskaan vastausta. En edes jaksa ajatella asiaa tarkemmin. Olen omituisessa tyhjiössä,…

Onko kellään kokemusta tutkimusryhmässä olemisesta? Minut tuollaiseen hyväksyttiin mutta en ole koskaan missään ryhmässä pärjännyt. Niin mitenkä sitä sitten tuollaisessa voisi pärjätä?

Moi, rekisteröidyin juuri tänne. EHkä vähän mietin olenko oikeassa paikasssa. Kuulunko tänne. Aikuinen nainen, vaikea masennus puhkesi kuukausi sitten ryminällä ja nyt sitten elämä on sekasortoa. Ehkä hdistavinta on, että läheiset eivät tunnu jaksavan. Mies pakenee kotoa,minä nukun päivät j avalvon yöt a yritän selviytyä vaativasta työstä. En siis tiedä…

enää en sitä jaksa , ero takana yhteiset ipanat mut täytyisi löytää itsensä, mistä pidän mistä nautin vaan tuntuu et yksinäisyys on nyt suurinta , eikä jaksa olla aina innostunut olemaan skarppina tekopirteänä , vahvana ja kauniina naisena eikö nainen kelpaakkaan koskaan omana itsenä, täytyykö aina olla jotain virikkeellistä annettavaa…

Olen niin uupunut tähän kaikkeen… ei vain tunnu löytyvän voimia jatkaa enään. Olen tänä vuanna valmistumassa Merkonomiksi ja taloushallintopualella. Olen hakenut jatko-opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Minulla on kauhea stressi pääsenkö sinne mihin haluan, ja pärjäänkö siällä. Armeijakin on nyt kesällä edessä ja haluaisin armeijan leipiin ja ennenkaikkea rauhanturvaajaksi, jotta voisin edes jotenki…

Olen 46-vuotias mies ja kirjoittelen yleensäkään ensimmäistä kertaa tällaisella palstalla. Tuntuu vain jotenkin helpommalta avautua näin kirjoittamalla kuin puhumalla. Elämäni oikeastaan sen alkuhetkistä on ollut todellakin taistelua lähinnä siinä mmielessä, mikä minun paikkani on ja mikä tarkoitus elämälläni on ollut alunperin, kun tuntuu, että yhtäkään päivää ei mene ettei jotain…