Itsellä samanlaisia tunteita. Äärimmäisen huono itsetunto ja alemmuuden tunne
muihin normaaleihin ihmisiin verrattuna vaikuttaa minuuteen ja välillä sitä
joutuu miettimäänkin että minkälainen olen ihmisenä, eikä aina löydä edes
siihen vastausta=/
Jos vaan jostain löytäisi sen tunteen että on itekkin ihmisenä
arvokas eikä paha olo ole oma vika, ja se ei tee ihmisenä musta arvotonta
jos mulla on psyykeen häiriöitä ja masennusta! Miksi sitä kelaa vaan niitä ns.
huonoja piirteitä itsessä ja alentaa itsensä muihin verrattuna, vaikka ihan varmasti
sitä on itessäkin paljon hyvää, mutta kun kelaa kaikki vaan sen pahan olon
filtterin kautta ja silloin hyvätkin asiat saa tuntumaan virheille elämässä ja muistaa
vaan kaikki paskat asiat elämässä eikä osaa mitään positiivista odottaakkaan!
Silloin kun on todella paha olla unohtaa kokonaan itsensä eikä uskalla melkeen peiliin katsoa kun siellä on se kaikessa epäonnistunut ja täynnä vikoja oleva ihminen, eikä
sellaista kukaan tahdo tunnustaa itsessään. Vaikka noin ei ole niin siltä se tuntuu
välillä eikä siitä tunteesta pääse eroon!
Ei se auta että joku sanoo, että sä olet hei
mukava ja sussa on hyvää se ja se, vaan silloin sitä kelaa että toi vaan yrittää olla mukava tällaselle päävikaiselle ja epäonnistuneelle luuserille! Se pitää löytää itsestä että hyväksyy itsensä kaikkine vikoineen, ja koittaa vielä elää niitten kanssa jonka lisäksi niin ylivoimaiselta kuin se tuntuukin niin hyväksyy sen että itessä on varmasti hyviäkin luonteenpiirteitä jotka on vaan hukkunut sinne pahanolon suohon! Ne pitää löytää ja nostaa esille jotenkin.. itellä se ei ainakaan onnistu yksin sen tiedän! Puhua pitää ja pitää löytää oikea terapeutti tuolta kunnalliselta puolelta ja oikeat lääkkeet, jtka nekin on nyt jatkuvasti hakusessa ja tuntuu täysin epätoivoiselta, mutta jossain on se entinen ihminen vielä mussa sisällä joka tietää että asiat voi mennä vielä paremmaksi!
Minä kuten moni muukin ei paljoa vaadi.. edes vaikka kerran kuussa
yksi hyvä päivä jollain tuntuu koko päivän että nyt on hyvä olla! Jos se yksikin päivä
on ollut niin sen voi saada ja pitää saada avun kanssa pysyvämmäksi olotilaksi! Itellä on jatkuvaa taistelua oman pahan olon kanssa, ja olen kelannut niin monta kertaa ottaa lääkkeitä sen verran että varmasti nukahdan lopullisesti eikä tarvi enää ikinä miettiä mitään ahdistuksia ja pahaa oloa!
Nyt kuitenkin vihdoin sen kunnallisen palvelun piirissä, joka on hidasta, tuskaisen hidasta, välillä hyvin kylmää ja matemaattisen robottimaista, mutta kuitenkin se on alku johon tartuin ja jotenkin
olen päättänyt että nyt pitää vaatia!! Eihän fyysistä jatkuvaa kipua tuntevaa ihmistäkään jätetä hoitamatta, joten henkisellä puolella on oltava sama oikeus
apuun!
Toivottavasti joku pystyy samaistumaan ja kenties saamaan tuosta jotain toivon
kipinää! Älkää luovuttako vaan vaatikaa ja jos ette itse jaksa niin laittakaa
joku muu vaatimaan apua teille!