Tuli tässä sellainen mieleen, että ainakin kannattaa muistaa ja hyväksyä se, että uudessa työpaikassa aluksi kun kaikki on uutta, niin se on kenelle tahansa ahdistavaa. Eli ihan normi, että se ahdistaa tai tuntuu rankalle.
Ihmiset ovat uusia, työympäristö on erilainen, käytännöt ovat erilaisia jne. Eipä ole ihme, että menee siinä aikaa ja voimia ensinnäkin perehtymiseen ja kaiken muistamiseen. Väistämättä uudellä työntekijällä on myös ulkopuolisuuden tunne, koska hän ei kuulu heti porukkaan. Toisissa työpaikoissa on niin ihania ihmisiä, että ottavat uudet työntekijät huomaansa ja huomioon. Kahvitauollakin keskustelevat uuden ihmisen kanssa, eivätkä jätä yksin kaikesta selviytymään, toisissa paikoissa taas kukaan ei oikein jaksa, vaikka se hyvä olisikin, eikä pahaa tarkoiteta.
Itse otan aina uudet työntekijät työpaikan kahvipöydässäkin mukaan keskusteluun vähintään katsekontaktilla. Ei se paljon vaadi, on vain kiinnitettävä huomiota siihen, ettei jatkuvasti puhu niille tutuille naamoille.
Pointtini on se, että ainakin nyt ihminen uudessa työpaikassa suhtautuu itseensä ymmärtäen ja hellämielisesti---> kun on paljon yhtaikaista uutta sisäistettävää, se vie voimia ja on ahdistavaa. Lisäksi jos työ muutenkin on fyysisesti rankkaa, on sitä sitten kovilla. Nykyään työn mitoitukset ovat enempi koneille tehty, kuin ihmisille. Siksi inhoankin tätä yhteiskuntaa.
Itse koetan asennoitua omassa työssäni kiireestä huolimatta moneen asiaan maltillisesti ja järkevästi. Muut ihmiset, asiakkaat myös, ovat vain ihmisiä, eivät mitään kaikkinieleviä petoja. Ihmisten kanssa pärjää aina, joskus sattuu hyvin haastava tapaus kohdalle, mutta useimmiten omalla käytöksellä voi aika paljon vaikuttaa. Asioita ei voi hoitaa, kuin sen, minkä pystyy, turha siis huolehtia tai panikoida sen enempää jne. Väsyneille toivotan voimia ja yksi ratkaisu on myös tehdä pienempää prosenttia, jos työnantaja sellaiseen suostuu. Ainakin kannattaa yrittää.
Ruokavaliostaan kannattaa myös pitää huolta. Jos syö paljon sokeria, väsyy. Viljakin saattaa tehdä toisille alienergisen olon. Ruokavalio on tärkeämpi jaksamisen kannalta, kuin terveydenhuollossamme edes ymmärretään. Hyvinvointi on usein pienissä tärkeissä arkisissa teoissa. Vatsan bakteerikanta on myös tärkeä asia koko kropan ja mielen kannalta.