Työpaikan vaihdossa ei ollut mitään järkeä.

Työpaikan vaihdossa ei ollut mitään järkeä.

Käyttäjä Pellehermanni aloittanut aikaan 11.03.2014 klo 23:13 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 11.03.2014 klo 23:13

Olen ollut pari päivää uudessa työpaikassa ja nyt on päässä pelkkiä negatiivisia ajatuksia. Koin että olin väsynyt entiseen työpaikkaani henkisesti ja fyysisesti. Tuntui että halusin helpotusta elämääni joten irtisanoin itseni entisestä työpaikasta. Viimeistä viikkoa tehdessä alkoikin tuntua siltä että tein ison virheen ja jotenkin tuntuu etten ihan järjissäni tehnyt päätöstä työpaikan vaihdosta. Uusi työpaikka on entistä rankempaa henkisesti ja fyysisesti kuin edellinen. Nyt kaipaan takas vanhaan työhön mutta ei ole enään mahdollista. Ahdistaa koko elämä tällä hetkellä. Kyllä taas olen sopan keittäny itelleni. Heti irtisanoutumisen jälkeen viimestä viikkoo tehdessä alkoi tulla yhtäkkiä draivia ja energiaa ja työ alkoikin maistua ja tiesin että nyt teen virhettä tässä kun pois päätin lähtee. Mainittakoon että mulla on avopuoliso ja kaksi lasta joka tuo oman lisämausteensa elämään. Niin hyvässä kuin huonossa.

Käyttäjä Martze kirjoittanut 12.03.2014 klo 09:26

Olen itse muutaman kerran tehnyt saman virheen, päivässä olen päättänyt, että nyt vaihdan työpaikkaa. Harmi vielä on, että olen niin onnellisessa asemassa, että töitä löytyy. Ymmärrän tilanteesi siltä osin, että olen itse monesti kokenut samaa, katunut vaihdosta, jo ennenkuin entinen työ on loppunut. Huonoa tilanteessa on, että saman virheen tekee monta kertaa... Pää pystyyn silti. Eiköhän se uudessakin työssä valoa löydy. Muuta ajatustapaa. Helppo sanoa, mutta yritä kuitenkin. 🙂🌻

Käyttäjä sitruunakeksi kirjoittanut 12.03.2014 klo 11:00

Mä vaihdoin myös aika äkkinäisellä päätöksellä työpaikkaa. Tosin kyllä se vanha paikka oli rankempi vaikka työkavereita jäi vähän ikävä (nyt työskentelen yksin). Huonommaksi tämä uusi työ on silti osottautunut mitä kuvittelin. Jotenkin sitä ajatteli että kaikki elämän ongelmat paranee työpaikkaa vaihtamalla ja näin uudessa työssä pelkkää hyvää. Nyt haaveilen kokonaan alan vaihdosta.

Asuntoa ja autoa vaihtelin myös viime vuonna. En tiedä johtuuko se vaan nuoruudestani mutta ratkasen monesti asioita mututuntumalla. Opiskelupaikkaakaan ei tullut kahdesti harkittua vaikka se tiesi muuttoa melko kauas kotoa, eikä tämä nyt miksikään mun unelma-ammatiksi tosiaan ole osoittautunut. Eipä mulla sellasta oikein olekaan. Yritän ajatella että pääasia kun on töitä jne. vaikken ole mihinkään kauaa tyytyväinen.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 12.03.2014 klo 20:02

Tuo onkin ehkä se pointti että sitä kuvitteli kaikkien ongelmien ratkeavan työpaikan vaihdolla. Mutta nyt se vasta ongelmia takuulla alkaa lisäämään. Mulla todettiin masennus viime vuoden puolella joulukuussa ja siitä saakka olen syönyt masennuslääkettä päivittäin. On käynyt myös mielessä voiko olla jotain lievää maniaa kun tekee tuommosia päätöksiä. Oli hassua sekin, että kun tein päätöksen niin se ei tuntunut miltään ja kun viimenen työviikko oli ohi niin sekään ei tuntunut sen jälkeen miltään. Aivan kuin aivot eivät osaisi käsitellä tiettyjä asioita. Jälleen sitten se voimakas ahdistus iski kun aloitin uuden työn. Se iski suoraan päin naamaa. Tuntuu ettei selviä tuossa uudessa työssä.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 02.04.2014 klo 22:47

Eipä ole mielentila muuttunut ja olen nyt muutaman viikon uudessa työssä ollut. Pää menee työpäivän aikana ihan sekaisin ja fyysisesti olen aivan hapoilla työpäivän jälkeen. Välillä ajattelen että työnteko ei sovi minulle. Minulla nyt sattuu olemaan asuntolainat ja kaikki niskassa joka pakottaa minut käymään vasten tahtoani töissä. Jotenkin kurjaa ja hankalaa tämä elämä on. Eniten v..tuttaa se että menin vaihtamaan työpaikkaa. Miksi en koskaan opi? Ei oikeen huvita tai kiinnosta mikään tällä hetkellä. lääkärin kanssa kävin höpöttelemässä ja sovittiin että nostan annosta 40mg. Vaan auttaakohan tuo. Empä tiedä. En vaan jotenkin sovellu tähän uuteen työpaikkaan enkä sopeudu. Yöllä unet jää vähiin ja joka päivä käyn taistelua itseni kanssa että selviän työpäivistä ja päivistä ylipäätään.

Käyttäjä tuppu00 kirjoittanut 03.04.2014 klo 18:36

Pellehermanni kirjoitti 11.3.2014 23:13

Olen ollut pari päivää uudessa työpaikassa ja nyt on päässä pelkkiä negatiivisia ajatuksia.

Sama täällä. Ei ole helppoa, mutta kai se jossain vaiheessa iloksi muuttuu....

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 06.04.2014 klo 23:11

Valitettavasti tuntuu vahvasti sille ettei tämä tästä iloksi muutu missään kohtaa. Ahdistaa melkein 24/7 ja koko ajan mielessä pyörii viikonloppun akin jo maanantain töihin meno. Sellainen lamaannuttava koko kehossa tuntuva ahdistus on päällä.

Kiitos kuitenkin tuppu kommentistasi. Oon lukenu sun ketjusi myös ja sulla käsittääkseni aika samantyyppinen tilanne. En tiä mitä tässä oikein pitäs tehä. Ei keksi ratkaisua tällä hetkellä.

Päivitä välillä olotilaasi tänne palstalle tuppu. Mua kiinnostaa mitenkä pärjäilet kun ongelma meillä samantyyppinen.

Käyttäjä tuppu00 kirjoittanut 20.04.2014 klo 23:57

Moro. Tässä olen alustavasti päättänyt lopettaa kyseisen työn. Sama juttu, lainat pitäisi maksaa jne. Olen viikonloppuna ottanut etäisyyttä fyysisesti asuinpaikkaani ja tämä tuntui helpottavan ainakin mieltäni. Olen aktiivisesti pyrkinyt sulkemaan työn pois ajatuksistani. En vain ole ajatellut töitä! Sitten olen hakenut oman alan töitä soittamalla puhelimitse. Ensi viikolla on työhaastattelu. Todella paljon on odotuksia siltä, kun ei tässä ole muutakaan. Olen aika paljon puhunut eri ihmisten kanssa tuskaani pois. Se tuntuu toimivan aika hyvin.

Just tällä hetkellä ei ole mieletöntä ahdistusta. On vain sellainen tasainen alakulo, jonka voittamiseen tarvitaan vain kuuntelijaa.

Olen joskus aikaisemmin ollut samanlaisessa tilanteessa. Tästä selviää ottamalla etäisyyttä aiheeseen ja sitten ihan järjettömän aktiivinen aktivoituminen työnhakuun soittamalla yms.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 21.04.2014 klo 21:11

Hyvä jos sulla toimii noin. Mulla ei voimat riitä enää uuden työpaikan hakemiseen, enkä usko sen auttavan itseäni ollenkaan. Uuvuin edellisessä työpaikassa jonka takia vaihdoin nykyiseen ja luulin kaiken ratkeevan sillain, mutta eipä ratkennutkaan asiat vaan mielenterveys on koetuksella kyllä tässä nyt. Olen tässä miettinyt että menisin työterveyteen ja kertoisin siellä tilanteeni ja jäisin pitkälle sairauslomalle.
Kaippa tuota lainanlyhennystä pystyy silti maksamaan jotenkin. En kyllä tiedä miten mutta enemmän mua kiinnostaa oma mielenterveys kuin lainat.
Puolisoni ei kyllä tykännyt yhtään kun hänelle mainitsin aikovani sairauslomalle.

Käyttäjä tuppu00 kirjoittanut 02.05.2014 klo 07:07

Moro Peltsu. Viimeisillä voimilla raahauduin työhaastatteluun ja olen jo henkisesti niin loppu, että tänään irtisanon itseni vanhasta hommasta.

Sain töitä, mutta palkka tippui 50%! No, hyvä puoli on se, että työ on varmasti rennompaa kuin aikaisemmin. Tänään menen vielä muutamaa asiakasta tapaamaan, en tiedä itsekään edes miksi. Ei vähempää kiinnostaisi. Sitten soitan pomolle, joka yrittää suostutella mut jäämään. En kestä kuunnella sellaisia puheita, kun olen ihan rikki.

Luin jonkun masennuskirjasen. Siinä kehotettiin ottamaan pieniä askelia kerrallaan eteenpäin. Näin jotenkin itse ajattelin.

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 02.05.2014 klo 14:41

Tuli tässä sellainen mieleen, että ainakin kannattaa muistaa ja hyväksyä se, että uudessa työpaikassa aluksi kun kaikki on uutta, niin se on kenelle tahansa ahdistavaa. Eli ihan normi, että se ahdistaa tai tuntuu rankalle.

Ihmiset ovat uusia, työympäristö on erilainen, käytännöt ovat erilaisia jne. Eipä ole ihme, että menee siinä aikaa ja voimia ensinnäkin perehtymiseen ja kaiken muistamiseen. Väistämättä uudellä työntekijällä on myös ulkopuolisuuden tunne, koska hän ei kuulu heti porukkaan. Toisissa työpaikoissa on niin ihania ihmisiä, että ottavat uudet työntekijät huomaansa ja huomioon. Kahvitauollakin keskustelevat uuden ihmisen kanssa, eivätkä jätä yksin kaikesta selviytymään, toisissa paikoissa taas kukaan ei oikein jaksa, vaikka se hyvä olisikin, eikä pahaa tarkoiteta.

Itse otan aina uudet työntekijät työpaikan kahvipöydässäkin mukaan keskusteluun vähintään katsekontaktilla. Ei se paljon vaadi, on vain kiinnitettävä huomiota siihen, ettei jatkuvasti puhu niille tutuille naamoille.

Pointtini on se, että ainakin nyt ihminen uudessa työpaikassa suhtautuu itseensä ymmärtäen ja hellämielisesti---> kun on paljon yhtaikaista uutta sisäistettävää, se vie voimia ja on ahdistavaa. Lisäksi jos työ muutenkin on fyysisesti rankkaa, on sitä sitten kovilla. Nykyään työn mitoitukset ovat enempi koneille tehty, kuin ihmisille. Siksi inhoankin tätä yhteiskuntaa.

Itse koetan asennoitua omassa työssäni kiireestä huolimatta moneen asiaan maltillisesti ja järkevästi. Muut ihmiset, asiakkaat myös, ovat vain ihmisiä, eivät mitään kaikkinieleviä petoja. Ihmisten kanssa pärjää aina, joskus sattuu hyvin haastava tapaus kohdalle, mutta useimmiten omalla käytöksellä voi aika paljon vaikuttaa. Asioita ei voi hoitaa, kuin sen, minkä pystyy, turha siis huolehtia tai panikoida sen enempää jne. Väsyneille toivotan voimia ja yksi ratkaisu on myös tehdä pienempää prosenttia, jos työnantaja sellaiseen suostuu. Ainakin kannattaa yrittää.

Ruokavaliostaan kannattaa myös pitää huolta. Jos syö paljon sokeria, väsyy. Viljakin saattaa tehdä toisille alienergisen olon. Ruokavalio on tärkeämpi jaksamisen kannalta, kuin terveydenhuollossamme edes ymmärretään. Hyvinvointi on usein pienissä tärkeissä arkisissa teoissa. Vatsan bakteerikanta on myös tärkeä asia koko kropan ja mielen kannalta.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 03.05.2014 klo 04:36

Kiitos jälleen vastauksistanne. Sen verran päivitän tänne nykyistä mielentilaa, että nyt pikkuhiljaa alkanu hyväksyyn uuden työpaikan. Olen yrittäny muuttaa asennetta siihen suuntaan, että pakko sitä jossain käydä, jotta saa rahaa.

Masennusta ja ahdistusta mulla edelleen on kuitenkin ja niiden kanssa painin joka päivä, mutta nyt työ ei ahdista niin kovasti kuin jokin aika sitten.
Yritän olla ottamatta liikaa paineita töissä ja olen ottanut sellasen hällä väliä asenteen, että teen oikeastaan hommat vähän puolivaloilla ja jos joku menee perseelleen niin sitten menee. Potkaskoot pellolle sitten jos ei työpanokseni miellytä. Vielä ei ainakaan ole kukaan valittanut isommin.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 07.05.2014 klo 00:49

Kovimman ahdistuksen ja pelkotilojen tilalle on mulla tullut oikeastaan alakuloisuus. Melko voimakas. Myös uupunut olo vaivaa. Sellaista tyhjää oloakin ja välillä töissä ajattelen että tässä mä nyt teen tätä skeidaa. On sellainen tarkoitukseton olo. Kumpa pääsisi näistä olotiloista mutta vaikeaa on...

Käyttäjä kisulitassu2 kirjoittanut 08.05.2014 klo 13:37

Monesti itsekkin olen vaihtsnut monta kertaa opiskelupaikkaa ja aina ihan vääriin liian sosiaalisiin aja aivan liian haastaviin aloihin tiedän ainakin ettei ikinä enään niitä . Aina kuvitellut tämä on nyt se oikea tässä on erilailla tässä tulee hyviä tyyppejä tässä ei nyt ahdista ja aina mennyt väärin. Joten ei jäänyt hyvä mieli mistään paikoista missä olen ollut en ole juttelevaa tyyppiå en välitä asiakastöistä ollenkaan olisi ihana löytää jotsin mitä osaisi tehdä kotoa käsin. Inhoan sitä oravanpyörää mene johonkin joka päivä sitä soopaa turhaa jutustelua ihmisten kanssa eikä siinä voi sanoa olen anteeksi asperger syöt energiaani ollaanko hiljaan. Inhosin aina kouluissa ruokailutilanteita kauhea melu kauhea lätinä pöydässä haluisin hiöjaisuutta kun syön muuten ahdistun ja suurin osa toivoo tätä keskustelua syöden jätti seurassa. On hankalaa jos on niin paljon asioita mitä ei siedä ja muut normit juuri näitä haluavat.