Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Tulin jätetyksi kymmenenvuoden suhteen jälkeen. Nyt kaikki tuntuu epätoivoiselta ja turhalta. Kun aloimme seurustelemaan kymenen vuotta sitten olin juuri valmistumassa putkariksi. Pääsin hyvään työpaikkaan. Olimme onnellisia. Meni muutama vuosi ja väsyin putki töihin. Tämä oli vuonna 2009 tai siinä paikkeilla. Sitten lomautuksen aikana vaihdoin kaupan alalle. Olen nyt rakennustarvikemyyjä ja…
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia. Itse olen käynyt nyt 1,5 vuotta ihan perus juttelu-terapiassa. Oma terapiani siis ole mitään psykoterapiaa, vaikka terapeuttini on myös psykoterapeutti. Mutta haluaisin kuulla kokemuksia myös psykoterapiasta, koska minun olisi tarkoitus hakeutua siihenkin lähitulevaisuudessa. Kuinka paljon rankempaa psykoterapia on, kuin tuollainen ”kevyt-terapia”. Vai voiko…
0 vastausta
10Täällä on aina välillä aivan vastaamattomia ketjuja. Minusta meidän pitäisi koittaa vastata jokaiseen. Kun ihminen on hädässä ja uskaltautuu kirjoittamaan tänne eikä kukaan vastaa niin itsetunto saa valtavan kolauksen. Uskon ainakin niin. Tietenkin itse kirjoittaminenkin helpottaa. Minun tunteeni kun kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa oli:pelkoa että kukaan ei vastaa, jännitystä, katumusta…
Tänään minä pitkän sinnittelyn ja räpistelyn jälkeen romahdin. Olen itkenyt itkemästä päästyänikin. Milloin elämä järjestyy? Järjestyykö se ikinä? Koko 25-vuotinen elämäni tuntuu olleen yhtä selviytymistä hankaluudesta seuraavaan. Minua koulukiusattiin yhdeksän vuotta. Vanhemmat erosivat riitaisasti, sairastuin syömishäiriöön teini-iässä jota sairastinkin sitten kuusi vuotta ja se melkein vei hengen. Sairauden ohella seurustelin…
En tiedä oikein, mistä minä voisin aloittaa kirjoittamaan. On tapahtunut niin paljon elämäni aikana…Olen jotenkin niin väsynyt tähän yhteiskuntaan ja ihmisiin. Tekisi mieli jäädä vain kotiin makaamaan ja odottamaan, jos yhteiskunta muuttuisi jonain päivänä. Olen nuori nainen, jolla taskussa korkeakoulututkinto, elämän pitäisi olla alkamassa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Kuitenkin…
Onko kellään mitään hyvää neuvoa, miten päästä eroon tunteista omaa terapeuttia kohtaan? Tiedän ja ymmärrän käsitteen transferenssi, ja tiedän ettei rakastuminen häneen ole aitoa. Mutta voi tuska miten nämä tunteet tuntuvat aidoilta ja voimakkailta… 😯🗯️ Huomenna taas hänet näen ja olo on kovin tuskainen. En pysty työstämään omia ongelmiani tai…
Moi Ollaan kaverini mökillä. kaverini poikaystävä on ensi kertaa mukana. Hän on juonut liikaa ja on hyvin vaikea. Haistattelee mm kaverilleni ja on saanut aikaan riidan. Pari on muuttamassa pian yhteen. Pitää toivoa etteivät juhannuksena eroa Luulin että joudun häpeämään omaa poikaystävääni, mutta hän sammui kiltisti sänkyyn juotuaan liikaa.. mietin…
13 vuotta se pysy pois ja nyt salakavalasti on palannut pilaamaan elämääni. En ymmärrä miten se saikin kiedottua ittensä taas niin tiukasti kiinni muhun. Oliko se tää jatkuva kipusairaus, joka helpotti sen iskemistä uudestaan? Vai oliko se vaan taas mun keino koittaa hallita ees jotenkin tätä tilannetta? Viimeks olin nuori…
Vuonna 2000 olin auto-onnettumuudessa ja sain siitä aivovamman, joka ei sinänsä tähän liity muuten kuin siten, että olen sairaseläkkeellä, enkä voi käydä töissä. Kuluneen vuoden aikana olen ollut pisimmillään yksin 90 päivää putkeen, lukuunottamatta kaupassakäyntiä. Hakeutuisin hoitoon, jos ei olisi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. En oikein tiedä mitä sanoisin, mutta sanoin…
Olen pian aikuisen elämään astumassa. Pitää miettiä jo ajokorttia, työpaikkaa, jatkokoulutusta, omaa asuntoa… ties mitä. Olen ajatellut paljon vaihtoehtoja ulkomaille muuttamisesta ammattikorkeakouluun ja ihan vain perus duuniin. Tajusin yhden asian: en ole mielenterveydeltäni tarpeeksi vakaa normiduuniin. Huono palkka, epävarma asema, tylsä arki, saman työn puurtaminen ja samat työkaverit ahdistaa kamaluudellaan.…