Näitä on varmaan miljoona
Mä en tiedä oikeen miten tänne pitää kirjottaa ja kuka tänne saa kirjottaa, mutta pakko purkaa johonkin.
Mä olen 22 vuotias joten en tiedä edes olenko mä vielä aikuinen vai olisko mun pitänyt luetella itseni nuorten palstalle, mutta ehkä sillä ei oo suuri merkitys.
Mä oon kamppaillu masennuksen kanssa ensimmäisen kerran noin 15 vuoden iässä. Kävin sillon jo juttelemassa ?nuorten psykiatrilla? tai semmosella tädillä mun pahasta olosta. Mä en muista kauheesti niistä ajoista mitään, koska monta vuotta meni aikamoisessa sumussa. Käytin runsaasti alkoholia, koska silloin ajattelin, että sen tuoma ”hyvä olo” minkä kuvittelin joka kerta kännissä, auttaa mua jaksamaan. Jos aamulla oli darra ja huono fiilis niin lähdin kauppalle ”lokkaaamaan” kaljaa. Kuulostaa aika tavalliselta teinin elämältä eikö.. Nyt kun mä ajattelen sitä jälkeenpäin niin olihan sen ihan helvetin typerää.
Mulla on ollut tosi huonoja ihmissuhteita koko mun elämän ajan mitä oon kerenny 3 kertaa seurustelemaan ja kaikki miehet (en yleistä) on ollut mulla aika..no..susipaskoja ihmisiä. On kusetettu, ryypätty mun rahat, pilattu luottotiedot kun on tarvinnu jostain saada rahaa viinaan yms. Kyllähän te varmaan tiedätte.
Mulla on myös aina ollut jotenkin tosi huono itsetunto ja oon todella ujo, joten en oo kauheen ”sosiaalista” tyyppiä. Monesti uudet ihmiset saa musta semmosen kusipää-kuvan, koska en osaa alottaa keskustelua oikeestaan kenenkään kanssa tai muutenkaan jutella. Se on aina vähän häirinny mua.
Se, miksi kirjotan tänään on se, että mulla on ollut elämäni ensimmäisiä itsetuhoisia ajatuksia tässä viimeset pari viikkoa, enkä tiedä mistä ne tulee. Masennus on ollut semmosta, että mulla on ollut tosi hyviä hetkiä, eli on noustu korkeelle ja sitte kun se paha fiilis tulee niin sieltä on kans pudottu sit ihan pohjamutiin asti. Eli mulla ei ikinä oo oikeestaan sitä keskikohta fiilistä vaan aina ääripäästä ääripäähän.
Mä tein myös jotain tossa jokunen aika sitten, mistä en ole ylpeä, mutta en myöskään tekohetkellä tajunnut miksi teen niin. Eli olin vetänyt aika reippaasti viinaa taas paskaan olotilaan ja sen jälkeen unilääkkeitä päälle. Kännissä se oikeesti tuntukin ihan hyvältä ajatukselta, et ”hei, mitä jos en heräiskään enää tähän paskaan olotilaan, vaan sen sais pysyvästi pois”… Aamulla heräsin kuitenkin ihan tuhannen pöhnässä ja mietin, mikä helvetti mua vaivaa.
Nyt taas kun on ollut vähän huonompi päivä niin tässä samalla viskilasi pöydällä kirjotin jo Word:iin valmiiksi ns. itsemurha tekstin perheelle ja lähetin sen valmiiksi sähköpostiin. Oon itkenyt koko päivän ja toivonu, että nää ajatukset menis pois. En tajua tätä olotilaa.
Tavallaan mä itse ajattelen tän kaiken, mutta tuntuu että joku muu mussa tekee ne loppupeleissä.
Mä oon monesti miettinyt avun hakemista, mutta mulle pelkkä puhelinsoitto jonnekin mestaan aiheuttaa jo melkein oksennusrefleksin, koska mua pelottaa ja ahdistaa se ajatus niin paljon, että joudun puhelimessa selittää ventovieraalle, että tarvis puhuu jollekin ku rupee toi keittiöveitsi näyttää niin houkuttelevalta tohon ranteeseen ☹️ …
Anteeks jos tällänen avautuminen ei oo täällä mitenkään normaalia, en tiedä en oo lukenut oikeen ennen näitä foorumeja, mutta tuli vaan tarve päästä jotain ulos tuolta päästä.
Kuulostaa monilta osin tutulta. Huonolla itsetunnolla ja sisäänpäinkääntyneellä persoonalla varustettu teininä. Olin myös masentunut. Pako huonoa oloa vastaan alkoholin avulla, joka vaan pahensi tilannetta. Vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen, kolme vuotta sitten (olen nyt 47-vuotias), minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Osastohoidossa olen ollut kerran, vaikean masennuksen seurauksena tulleiden itsetuhoajatusten seurauksena. Pelko sairaalahoitoon " joutumisesta" haihtuivat samantien. Onneksi pääsin ajoissa. Jos oma vointisi on jo niin huono, että itsemurha-ajatukset valtaavat pään, rohkaisisin hakeutumaan ensitilassa lääkärin vastaanotolle. Jos tilanne on niinkin akuutti, kun kirjoitit, voit hakeutua välittömästi oman terveysasemasi päivystykseen.
heippa t333
On tosi tutut jutut sinun iässä tehtyjä juttuja.
Kun oikeesti tosi hätä niin soita 112 ja kerro omasta olotilasta ja että olet aikeessa tuhota itseesi.
Se että sinua on käytetty hyväksi on paljolti sitä että luottaa liika ystäviin.
Opettelee sanomaan EI .
Käänny myös itse hakemaan apua terveydenhoitajaan puoleen terveyskeskuksessa ja kerro miten sinun asiat ovat oikeesti.
Olet nuori aikuinen joka etsii omaa paikkaa aikuisen maailmasta , se on todella vaikeata jos ei ole ympärilläsi aikuinen jolle puhua ja jonka puoleen voisi ainaa kääntyä.
Sinä olet rohkea nuori aikuinen kun osaat itse määritellä missä asioissa on mennyt pieleen. Jatka kirjoittamista tänne tai sitten on oma tuki ja siellä on Net-tuki jolle voit kääntyä hlö:ssa asioissa koska täälläkin on hyviä terapeutteja jotka voi auttaa sinua ja mahdollisesti osaa myös opastaa sinua eteen päin minne kääntyä .
Olet hyvä nuori aikuinen ja aina kannattaa hakea apua itsellesi.
Kaunista kesää Sinulle sekä paljon voimia itsellesi.