Olen kärsinyt pakkoajatuksista enemmän tai vähemmän noin kolme vuotiaasta asti. Välillä on parempia aikoja. Lääkityksen Setralin 50 Mg lopetin vähitellen kun vointi oli hyvä ja oli vielä reilun kuukauden viimeisen lääkkeen oton jälkeenkin. Nyt ne taas pikkuhiljaa ovat alkaneet kiusaamaan, ainakin silloin kun olen väsynyt. Kelan korvaama psykoterapia olisi tarkoitus…

Pakko johonkin purkautua, joten mietin olisko tämä paikka hyvä! Lyhyesti: Olen avoliitossa, miehellä edellisestä suhteestä pari lasta + minulla & miehellä yhteinen lapsi. Rakastan miestäni yli kaiken & miehen lasten kassa tulen toimeen loistavasti. Ongelma, mikä on jo pitkään ollut todella iso ja ärsyttävä asia pääni sisällä, on miehen exä.…

Tänään oli kolmannet hautajaiset 8 kk:n sisään. Viime joulukuun 28. alkoi alamäki. Läheinen täti kuoli, siitä 5 kk niin kuoli oma äiti ja 3 kk niin kuoli joulukuussa kuolleen tädin mies. Alkaa kaatua niskaan, hartiat ei enää kanna. Syöpä vei kaikki nämä läheiset. 😞 Itse jouduin geenitutkimuksiin, onneksi ei virhettä…

Kuinka työstää itseä ulos eri elämäntilanteissa ilmaantuvasta, muodossa tai toisessa ilmaantuvasta, alemmuudentunteesta? Veren perimänä sitä omaksuneena olen omalla tavallani välittänyt sitä lapsilleni. Omalla kohdallani on ollut aikoja, jolloin olen saanut olla huoleton siitä, mutta lapsiinikin se on imeytynyt siitä huolimatta jossain määrin. Se on kuin takiainen, jonka haluaisin raivata pois…

Onko kellään muulla samaa tunnetta? Vaikka kuinka taistelet ja teet töitä sen eteen vuodesta toiseen että elämä järjestyisi niin aina matto lähtee jollain tavalla alta. Heti kun pieni valon pilkahdus näkyy tunnelin päässä ja on ollut tasaista jonkun aikaa ja ajattelet hah ehkä elämä ei olekaan hassumpaa, niin heti seuraavana…

Minun tilanteeni. On lähes täsmälleen samanlainen. Menin päivystykseen koska epäilin virtsatietulehdusta tsi klamydiaa. Lopputulos oli että jouduinkin kuukaudeksi pakko hoitoon psykiatrisesti. Olen siis papereiden mukaan mielisairas. Oireeni olivat puheliaisuus, sosiaalisuus ja sairauden tunnottomuus. Pakkohoudosta pääsin noin 4kk sitten enkä ole vieläkään toipunut. Moni asia meni pieleen pakkohoidossa olon vuoksi, kun…

Hei! Ajattelin tänne kirjoittaa jos olo helpottaisi itselläni ja olisi kiva saada tietää etten ole yksin tämän asian kanssa..Liikaa ajattelen siis tosi sairaita juttuja jotka tunkeutuu päähäni ja silloin juuri kun olen yksin. Nämä on pahentunut silloin kun olen ollut juhlimassa ja tosiaan harvoin käyn missään. On ollut stressiä ja…

Muita masennuksen kourissa taistelevia ? Itse sairastin 9 vuotta sitten vakavan masennusjakson ,psykooseineen ja osasto-hoitoineen. Nyt sitten noista uuden työn haasteista tullut ahdistusta ja öisiä heräämisiä jonka jälkeen ei palljon oo tullut unta saatua. miettii jatkuvasti työasioita , eikä saa oikein rauhoituttua, levoton ,ahdistunut olotila. jouduin sitten käymään työterveyshuollossa kun…

Mistähän mä edes tämän aloittaisin… No kerrotaan aloitustiedoiksi, että olen 27-vuotias nainen ja ollut kuntoutustuella 9 vuotta. Olen ollut monesti osastolla, mutta nyt olen pärjännyt jo kohta neljä vuotta kotona. Mutta nyt mä en enää jaksa… Olin työkokeilussa viime kuussa ja kaikki räjähti jotenkin käsiin. Ainahan mä olen väsynyt ja…

Kirjoitan koska ahdistaa ja on paha olla. Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä ja harhat ja masennus ovat osa jokapäiväistä elämääni. Koen että asunnossani on kameroita ja salakuuntelulaitteita. Elämäni tuntuu usein siltä kuin olisin tarkkailun alaisena kaikkialla. Kun lähden ovesta, alkaa oma maailmani jossa kaikki nauravat minulle, pilkkaavat. Minua seurataan ja tuntuu kuin…