Ilmoitin erosta aviomiehelleni kuukausi sitten. Meillä on pieni lapsi, joka täyttää marraskuussa vuoden. Olen muuttamassa omakotitalosta kerrostaloon asumaan ja muuttopäivä olisi viikon päästä maanantaina. Jotenkin olen jo onnistunut hyväksymään sen, että joudun luopumaan tästä omakotitalon antamasta elämäntyylistä. Kaikkein huolestuttavinta on se, että pelkään olla yksin sitten kun lapsi on isällään…

Mistä löytyisi malleja kuinka testamentti laaditaan? Tietääkö joku missä voisi edullisesti teettää sellaisen?

Moi Olin todella uupunut alkuvuodesta ja en niinkään työmäärän takia, vaan kulttuurin. En päässyt kesälomallakaan palautumaan ja tässä vaiheessa mietin jo työpaikan vaihtoa. Lähettelin vain työhakemuksia ja kävinkin monessa haastattelussa. Sain yhden tarjouksen mistä kieltäydyin, koska paikka tuntui ahdistavalta. Hiljattain minulla oli muutama haastattelu, joista kahdesta paikasta pidin todella paljon…

Olen jämähtänyt paikoilleni. Masennuin opiskeluaikana enkä sosiaalisten tilanteiden pelon takia ole kyennyt hakemaan kunnolla töitä valmistumisen jälkeen. Jumitan osa-aikaisessa hanttihommassa jo kolmatta vuotta. Työllistymismahdollisuus omalla alalla on todennäköisesti jo menetetty, sillä aktiivisempienkin on todella haastavaa työllistyä. Toisaalta olen useamman kerran havahtunut myös siihen, etten koskaan edes kuvittele itseäni tekemässä oman…

Nyt olen töissäni ja vapaa-ajalla niin paljon ulkona, että keuhkoni ja sydämeni eivät sitä oikein kestä. Ja lääkäri suosittele ulkoilmanlämmintä joka on tyyliin tätä http://www.jonas.fi/ Tuon saa vähän piiloon, kun laittaa kommardoor- pipon mutta silti tuntuu, että olen kuin robotti tuon kanssa. Ja aivan varmasti ihmiset töllöttää ainakin aluksi.

Siinä mun tunteet tämän päivän osalta. Mä olen väsynyt, uupunut. Eilen kohtasin taas sen surun ja tuskan että mulla ei ole vanhempia, ei isää eikä äitiä.herää kysymys olinko jo lapsena niin ruma ja paha ja lahjaton ,että siksi sitten hylättinin ja jätettiin ? myöhemmin syyllistettiin ja syytettiin ”mitä elit elämäs…

Heissan jälleen. Tänään haluaisin purkaa sydäntäni aiheesta, jonka kanssa olen kamppaillut oikeastaan koko aikuisikäni , nimittäin paino-ongelmista ja ylipainosta. Tiedän paljon ihmisiä ,joille ylipaino ei ole /he eivät vaikuta itse kokevan sen olevan sen kummempi ”haitta” mutta omalla kohdallani todellakin koen, kuten monet muutkin ,että ylipaino on omaa itseluottamusta, itsetuntoa,sosiaalisia…

Yksinäisenä, kiusattuna, erilaisena tunnen että minun olisi pitänyt nuorempana unohtaa normaali yhteiskunta johon en kerran sopinut. Onko hullua mutta nyt toivoisin että olisin liittynyt johonkin suurempaan nuorempana. Onko niin sanotut laittomat, moottoripyöräkerhot loppujen lopuksi parempi vaihtohto kuin olla yksin lopppuelämän.

Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut, rempseä ja mukava ihminen. Minulla on teini-lapset. Olen kasvattanut lapseni yksin. Erosta tulee 10 vuotta. Olen työelämässä. Minulla on kavereita ja ystäviä. Mikä siis on huonosti? Ystävillä ja kavereilla on perheet joiden kanssa viettävät aikaa ja harrastavat. Teinit menevät omia polkuja. Mä vietän kotona vapaa ajat yksin.…

Oletko huolestunut omasta tai läheisesi syömiskäyttäytymisestä? Haluatko keskustella anonyymisti toisten syömishäiriön kokeneen ihmisen kanssa? Syömishäiriöliiton SYLI-chat on juuri sinua varten! Syömishäiriöaiheinen chat-päivystys käynnistyy Tukinetissä torstaina 18.5. klo 18-19.30. Keskustelu on ryhmämuotoinen ja siihen mahtuu osallistumaan 12 keskustelijaa kerrallaan. Keskustelun ohjaajina toimivat Syömishäiriöliiton koulutetut vertaistukihenkilöt sekä liiton työntekijät. SYLI-chat päivystää jatkossa…