Painonnousu ja ulkonäköpaineet
Heissan jälleen. Tänään haluaisin purkaa sydäntäni aiheesta, jonka kanssa olen kamppaillut oikeastaan koko aikuisikäni , nimittäin paino-ongelmista ja ylipainosta. Tiedän paljon ihmisiä ,joille ylipaino ei ole /he eivät vaikuta itse kokevan sen olevan sen kummempi ”haitta” mutta omalla kohdallani todellakin koen, kuten monet muutkin ,että ylipaino on omaa itseluottamusta, itsetuntoa,sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin osallistumista häiritsevä asia Suoraan sanottuna ahdistaa olla tämän painoinen. Ahdistaa tilanne, jossa painoni on kuluneen vuoden aikana noussut +20kg. eli todella reippaasti, niin että joudun käyttämään 1-2 koko suurempia vaatteita kuin esim tammikuussa. Tuntuu pahalta katsoa itseään aamuisin peilistä , ja olla näin paisunut. Se ahdistaa ja saa mielen painumaan maahan.
Toisaalta oma taloustilanne on nyt loppuviikkoon asti niin huono, että on syötävä sitä ja elettävä sillä mitä on. Eli makaroonia, puuroa, pastaa. Toki niistäkin voisi kaloreita ruveta kyttäämään, mutta tuntuu aikalailla haasteelliselta ja raskaalta ,kun muutenkin yritän toipua masennuksesta ja uupumuksesta ja saada jollain tavalla uni ja ruokailurytmiäni tasapainoon. Koska eikös sitäkin ole tutkittu ,että terveellisillä elämäntavoilla ja terveellisellä ruokavaliolla olisi positiivisia vaikutuksia burn outista ja masennuksesta toipumiseen…
no mutta enemmän tai vähemmän ollaan jonkinlaisessa harkinta ja suunnitteluvaiheessa sies tuonne 03.11 asti eli perjantaihin ,jolloin saan asumistuen, jolloin on jälleen ensimmäistä kertaa viikkoihin varaa syödä muutakin kuin pastaa ja puuroa. Jonkinlainen opiskelijadieetti josta riisuttu kaikki ”lisukkeet” eli tonnikalat yms. 😀
nojoo, mutta tosiaan oma peilikuva ahdistaa. Ahdistaa että vaatteet ei enää mahdu joko ollenkaan tai mahtuvat hyvin huonosti päälle. Ahdistaa kun ylipaino ja lihominen ”tuhoaa” ihan perusnätit kasvonpiirteeni joihin muuten olisin perustyytyväinen jos ei olisi näitä rasvamuhkuroita poskissa. Ahdistaa kun ylipaino ja ylimääräinen lihominen näkyy takamuksessa, reisissä ja vatsassa Erityisesti vyötärön ja reisien alueelle on nyt kerääntynyt ylimääräistä.
haastetta kai aiheuttaa ja jonkinlaista turvattomuutta/pelkoakin ku naiemmin on oltu ihan äärilaihiksilla ja sen takia psyykkinen vointi ja masennus pahentuneet merkittävästi. Kun sen painonpudotuksen ja laihduttamisen kai kuitnekin tulisi olla elämänhallintaa ja omaa psyykkistä toipumista ja hyvinvointia tukevaa ja edesauttavaa, ei niin että vaivoin ja ajan kanssa saavutetut voimavarat katoaa johonkin survive or die- dieettiin ja lopuks se päättyy siihen järkyttävään nälkä ahmimiseen missä kaikk isyömiseks luokiteltava uppoaa ja sit vielä lähikaupasta fazerin sininen suklaalevy ja karkkipussi ja jätskipaketti.
mutta tiedän pystyväni siihe. Pystyn laihtumaan ja laihduttamaan. sitä ei tarvitse tehdä millään epäterveellisellä tehodieetillä vaan omaa psyykettä ja fysiikkaa kuunnellen ja kunnioittaen- Kunhan vain löytäisin sen useita ikuukausia kadoksissa ollleen itsekurin ja saisin otettua itseäni niskasta kiinni niin että olisi resursseha ja motivaatiota lopettaa herkuttelu ja epäterveellisten ruokien syöminen.
Muilla kokemuksia laihtumisesta /laihduttamisesta? Mikä teillä on toiminut ? 🙂
Joo tämän aiheen kanssa taas painiskelua. Miten osaakin vetää mielen matalaksi tämä herkuttelun käsistä lähteminen ja painonnousu. Ahdistaa. Hävettää. Nolottas. Pelottaa liikkua julkisilla paikoilla tämän näköisenä. Pelottaa että mitä jos mä en enää onnistukaan laihduttamaan en edes sitä viittä tai kymmentä kiloa. Voi kuulostaa liioutellulta mutta tilanteessa jossa mulla ei ns muita sosiaalisia valtteja ole niin perus ok ulkonäkö olisi ainoa jola voisi edes jotenkin edesauttaa vuorovaikutuksen muodoatumista. En osaa muiden puolesta sanoa mutta omalla kohdallani olen kokenut että täysin vieraat ihmiset auhtautuu muhun positiivisemmin ja kunnioittavammin silloin kun olen hoikempi / laihempi.
Ehkä siinä on jotain sellaista et en sitten kuitenkaan itse tule toimeen tai pysty hyväksymään itseäni itaelleni väärissä mitoissa. Kai se syö. Niin valtavasti itsetuntoa ja omanarvobtunnetta että se näkyy ulospäin ja vaikuttaa näihin sosiaalisiin tilanteisiin.
Mun on pakko saada paino putoamaan pakko onnistua laihduttamaan pakko ottaa tilanne hallintaan nyt kun vielö on mahdollista. Kyseessä on positiivine. Pakko ei mikään itserankaisu ajatus että pakotanpas tässä itseni. Kun ei toimi enää se linja et katellaan nyt ja joskus laihdutetaan. Siinä vaiheessa herkuttelu jatkuu, paino jatkaa nousuaan, epätoivo ja ahdistus ja väsymys ja masennus syvenee, ahmin vähän lisää ja h;peän itseäni ja ulkomuotoani enemmän kuin koskaan.
Kyse on kuitenkin valinnoista. Mitä valitsen ja miksi valitsen. Mitä haluan elämältä. Bo mä haluan olla fyysisesti terveempi, hoikempi ja laihduttaa sensijaan että hetken ajan syön itseni suklaalla ja jätskillä taimnoksiin ja siitä seuraa hirveät itsesyytökset itseinho häpeä syvenee ja sit kun en kestä omaa peilikuvaani tämän näköisenä. Ahmim vielä lisää ja paino nousee ja ulkonäkö pahenee ja homma karkaa lopullisedti käsistä ja tuntuu luin katsois omien sosiaalisten mahdollisuuksiensa vaöuvan viemäriin. Ei niitä ole enää jos en onnistu laihtumaan ja laihd7 näkyvästi.
Mulla se ei toimi et hyväksy it5es senpainoisena kuin olet tai et elämä on muutakin kuin painoindeksii ja punnituksia.. Juu ehkä. Silloin jos sua jokatapauksessa kunnioitetaan ja arvoste5aan 6mpäriatösi puolelta ja sit voit huoleti lihoa vähän enemmänkin kun edelleen ihniset rakastaa ja arvostaa sua.
Voisi kai sanoa että mulla ei ole muuta kuin paino. Mulla ei ole muita mahiksia saada minkäänlaista sosiaalista arvostusta tai hyväksyntää kuin laihtumalla ja laihduttamalla. Suht ok näköiseksi eli perusnätiksi ja ihan vuehättäväksi mitä. Olen. Ennen ollut ennen kuin kilot alkoivat kertyä.
Ei tässää muuta ratkaisua ole kuin luopua herkkujen tuomasta ilosta ja vapaudesta ja orientoitua pidempään oainonpudotukseen. Jostain vaan on sekin aloitettava ei toimi niin et istut karkkipussi toisessa ja sipsipussi toisessa kädessä kattomassa leffaa ja haaveilemassa hoikemmasta olemuksesta. Tuumasta toimeen siis. Wish me luck. 🙂
Luin sun kirjoitukset painosta ja sen hallinnasta. Mulla on vielä reippaasti ylipainoa josta haluaisin eroon. Olen kyllä saanut aika paljon pudotettua tämänvuoden aikana lähinnä siitä syystä että ruoka ei oo maistunut eikä ole ollut näläntunnetta. Mutta nyt mulla alkaa olemaan kaamosmasennustakin ja se tarkottaa aina mulla sitä että ruokahalu kasvaa ja syöminen on ainoa asioa jota jaksan ajatella. Suklaat varsinkin vetää puoleensa mutta kaikki muukin mitä kaapista löytyy niin kelpaa.
Mulla on kanssa rahat aika tiukilla että kaupassa joutuu todella miettimään että voiko ostaa vihanneksia, hedelmää ja lihaa tai ylipäätään mitään. Puuroja oon keitellyt ja makroonilaatikkoa syönyt päivätolkulla. Vaikea hallita painoa kun tärkeimmät ruoka-aineet puuttuu.
Mutta painon hallinnassa mulle on ollut paras apu tiukoista ruoka-ajoista. Ja koska olen ahmintaa taipuvainen niin yritän suunnitella syömisen niin ettei kovin pitkiä välejä tulisi. Tällä hetkellä en pysty laihduttamiseen vaan yritän pysyä ees tällaisena.
Enkä ole vielä tyytyvänen sihen mitä peilistä näen. Painon pudotus kyllä jo tuntuu vaatteissa mutta oikeasti mun kuuluis painaa 20 kiloo vähemmän että kelpaisin itselleni. Muista ihmisistä en tiedä miten mun lihavuus heihin vaikuttaa. Voi olla että oon muutenkin niin huono että on ihan sama oonko lihava tai laiha.
Tsemppiä sulle paino-ongelman kanssa. Eihän se paino saisi ihmistä määrittää. Mutta ainakin ittelleni tulee sellainen tunne ettei mua hyväksytä tällaisena.