Elikkäs mulla on nyt jo jonkin aikaa ollut itsemurha-ajatuksia. Sain vihdoin kerrottua mun hoitajalle eilen ja poikakaverille myös. Poikakaveri aina kannustaa mua kertoon jos joku on huonosti/hätänä joten päätin uskoutua hänelle. Noh… Hän on ollut tosi tyly mua kohtaan siitä asti kun kerroin ja kun totesin hänelle ettei mun olis…

Onko kenelläkään muulla samanlaista pohdintaa kuin mulla.. Oon tässä monta vuotta kamppaillut sen kanssa, että lapsuudenperheessäni vallitsee tosi vahva puhumattomuuden kulttuuri. Itse olen lesbo ja kun n viisi vuotta sitten sanoin siitä äidilleni puhelimessa, yllätyksekseni tieto olikin hirveä järkytys hänelle. Siitä pari vuotta myöhemmin äitini palasi asiaan ilmeisesti sosiaalista mediaani…

Yli 20 vuotta yhdessä, sitten erossa vajaat 5 vuotta vaimon toimesta – yhteenpaluusta reilusti yli vuosi. Toinen seurusteli eroaikana ”elämänsä onnellisimmassa parisuhteessa” aivan erilaisen tyypin kanssa. Yhteenpaluu huumasuhteen ja naisen epärealististen odotusten jälkeen pettymystä ja tuskaa – no, onhan se ollut toiselle vain tylsääkin. Rima liian korkealla. Voiko sen asian…

Hei! Kirjoittelen tilanteestani, kun en oikein tiedä minne suuntaan lähtisin asiaa purkamaan tai mistä saisin itselleni apua. Olen kuusihenkisen perheen äiti, lapsia on 8v, 10v, 14v ja 17v. Sekä perheessä tietysti lasten isä. Elämän arki on helpottunut paljon lasten kasvaessa, teen itse suhteellisen vaativaa työtä – ja työhöni kuuluu myös…

Kirjoitin tämän saman tekstin toiselle sivustolle, mutta ajattelin lisätä tämän vielä tänne. Kiitos jos jaksat lukea koko tekstin. Mulla ei ole ystäviä joihin turvautua, ja facebookissa en uskalla avautua asiasta. Ollaan miehen kanssa reilu parikymppisiä, asutaan yhdessä. Mies oli alkuun ihana ja hurmaava, mutta tuntuu kuin sen käytös olisi muuttunut…

monille tohon kysymykseen on helppo vastata, mutta mulle ei. Olen parisuhteessa jossa mulla on kaikki. Kaikki se rakkaus, luottamus, ihanuus, huolenpito yms. Kaikki se mitä oon aina halunnut. Tuntuu vaa että menetän jotain kun oon sitoutunut näin vakavasti nuorena. Ollaan seurusteltu yli 2vuotta. Asuttu yhdessä 1,5vuotta ja molempien suvut tukee…

Hei, Mulla on tosi paha tilanne ja ajattelin jos tänne kirjoittaminen helpottaisi. Odotan esikoistamme syntyväksi maaliskuussa. Raskaaksi tulemista edelsi pitkään jatkunut raskauden yrittäminen, meni melkein 2 vuotta että tärppäsi. Tuona aikana ehdin jo aloittaa ja kokeilla vähän aikaa masennuslääkitystä ja ajatukseni olivat välillä tosi synkkiä. Olimme tietenkin onnesta sekaisin kun…

Vuosi sitten erosin lapsen isän kanssa koska tuli synnytyksen jälkeinen masennus. Pitkä ensikotijakso mikä päättyi siihen että lapsi muutti 6 kk ikäisenä isälleen. En saanut nähdä lasta ilman valvontaa, isän ollessa töissä lapsi oli sosiaalitoimen kautta jossain perheessä ja joku toinen nainen hoiti lastani. Se ei auttanut masennukseen tippaakaan. Siitä…

Olen vielä hyvin nuori. Olin äitini synnyinmaassa kun tapasin mieheni. Muutin hänen luo, osasin kielen. Suunnittelematta syntyi lapsi. Meillä on kaikki hyvin, mutta olen masentunut ja katkera. Kaipaan perhettäni, vanhempiani, kotimaatani, vapauttani. Olen arjen jalkoihin jäänyt äiti, siivooja, arjen pyörittäjä. Rahaa on vähän. Mies ei ole helpointa sorttia, minä olen…

Olen ollut avioliitossa nykyisen mieheni kanssa yli 30 vuotta. Mennessämme avioon minulla oli edellisestä liitosta kaksi lasta, miehellä ei liittoja eikä lapsia. Saimme kaksi tytärtä yhdessä. Nyt kaikki lapset maailmalla ja asumme kahdestaan maaseudulla miehen kotitilalla. Monien vaikeuksien kanssa alkuaikoina selvisin appivanhempien tarkkojen silmien alla, työt kotona ja navetassa sekä…