Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Noin puoli vuotta sitten olin työmatkalla viikonlopun ja takaisin tultuani minulla oli outo tunne , että jotain oli vialla. Mies kertoi oman työnsä olevan sellaisessa vaiheessa, että stressasi työtänsä, mutta aavistelin silti jotain muuta. Aloin nähdä unia. En kasvoja, pelkkää puhetta. Joku puhui minulle unessani ja kertoi mieheni pettäneen minua. Heräsin yöllä itkien, mieheni heräsi myös. Kerroin vain nähneeni painajaista. En tiedä, miksi en kertonut asiasta, unen laatu oli jotenkin niin erilainen, ”informatiivinen”, tosi. Seuraavana ja sitä seuraavana yönä näin samaa unta. Heräsin taas molemmilla kerroilla. Neljäntenä yönä, samassa unessa, kysyin puhujalta miksi hän tekee näin, miksi kertoo minulle tällaisia asioita.?! Vastaus; että et särkyisi kun kuulet asiasta, ettet hajoa ihan kokonaan, ettei sokki ole niin iso. Näin unia vielä useita ja aloin tottua niihin. En herännyt enää yöllä.

Meidän suhteemme oli aina ollut hyvä. Puhuimme paljon, hellimme toisiamme joka päivä, rakastelimme vähimmilläänkin varmasti 3-4 krt viikossa. Ja sitten tulee sähköposti, jossa puolituttu nainen selittää pahoitellen ja anteeksipyydellen pettäneensä omaa miestään minun mieheni kanssa, tuona viikonloppuna kun olen pois. Mies ei tahdo ensin myöntää asiaa, mutta myöntää viimein. Olen tyyni kuin peilityyni vesi. Tiesin tämän, minua on valmisteltu ja kerronkin asiasta miehelleni. SItten tulee sokki, raivo, epäusko.. Mikä meillä muka oli vikana? Olin aivan täysin rakastunut mieheeni, kaikki oli hyvin, oli rakkautta oli hellyyttä ja seksiä. Ei kuulemma mikään, nainen tarjosi itseään ja hän otti tilaisuudesta vaarin. Seksi oli kuulemma huonoa, hän ei tullut eikä tullut nainenkaan (tämän vahvisti myös nainen) ja mies tajusi kuulemma heti minkä paskan jutun hän oli tehnyt ja katui syvästi. Raivosin, syljin sanoja ja mietin kaikki mahdolliset loukkaukset mitä pystyin. Mies raivosi naiselle, ihan kuin olisi itse syytön tilanteeseen. Minä en kyennyt naiselle raivoamaan.Katselin hänen kuvaansa netistä ja totesin, että kaunis on ja kovin nuori. Kaikkea mitä minä en ole.

Päätimme jatkaa. Mies lupasi ettei koskaan tule enää tällaista. Vannoo rakastavansa. Hellii joka ilta, halii, rakastelee, puhuu kuin ennenkin. Ja kaikki on kuin ennenkin.. Melkein. Edellinen suhteeni päättyi kun mies petti. En silloinkaan tiennyt minkään olevan vialla. Ehkä minussa on jokin vika jota en vain itse tajua? Vuodatin edellisen suhteeni tarinan miehelleni jo alkuvaiheessa ja hän tiesi miten rikki olin jo siitä. Miten ihminen voi loukata toista niin pahoin, jos sanoo että rakastaa??

En ole puhunut asiasta kellekään. Tiedän mitä ystäväni sanoisivat; jätä se. Mutta kun minä rakastan vieläkin. Niin kauan kuin rakastan, olen valmis ottamaan riskin, että hän särkee minut ehkä joskus uudestaan, kuin että annan nyt heti periksi ja mietin, olisimmeko selvinneet. Puhuimme asiasta mieheni kanssa aluksi muutamia viikkoja. Sen jälkeen hän ei halunnut enää puhua, miksi kuulemma aukoa haavoja. Minua ärsyttää että hän latelee ehtoja puhumiselle. Minä haluan vatvoa asioita, haluan käydä niitä uudelleen ja uudelleen läpi. Ja samalla mietin, Miksi?? Miksi en osaa vain päästää irti ja antaa olla. Jos kerran olemme päättäneet jatkaa, minun pitäisi antaa olla.

Siksipä kirjoitan nyt tänne, etsin kohtalotovereita, apua. Pelkään että kaikesta vahvuudestani huolimatta en pian jaksakaan. Toisaalta minulla on suojattu olo, minusta huolehditaan, kuka se sitten olikin joka minut asiaan valmisteli unessani…