Luin ton viestiketjun ja kuullosti ihan omalta elämältä..Olin mieheni kanssa 10 vuotta. Hän jäi 5 vuotta sitten ensi kertaa pettämisestä kiinni. laittoi kännin piikkiin. Lupasi ettei enää ikinä tee vastaavaa. Rakastaa mua,eikä halua ketään muuta! Viisi vuotta kului luottamusta rakentaessa uudelleen. Epäilin kaikkia hänen reissujaan ja selailin hänen puhelimensa..ym.. miestäni…

Olen aiemmin kirjoitellut avierostani ja siihen liittyvästä olotilasta ja surusta. Lyhyt kertaus mieheni löysi uuden ystävän heinäkuussa ja on siitä lähtien ollut hänen luona, käynyt välillä kotona kattomassa lapsia ja tekemässä hieman töitä. Välillä tuntui että hän on palaamassa takaisin kotiin minun ja lasten luo mutta ei jouluaaton oli kotona…

Olen eronnut kaksi vuotta sitten. Ero oli riitaisa kaikin tavoin. Eron syy oli se tavallinen, kolmas osakas avioliitossa. Eroa tehtiin pari vuotta. Ja kun sitten se oli virallista, hakeuduin ’vapaille markkinoille’. löysinkin uuden suhteen ja aloin seurustella. Alku tuossa uudessa suhteessa oli outo. Mies tapaili muita ihmisiä, kuten minulle asia…

Anteeksi jo etukäteen siitä, että mä en osaa vieläkään purkaa selvästi ajatuksiani. Mulla on takana kymmenvuotinen avioliitto josta tuloksena kaksi ihanaa lasta. Miehen kanssa arki on taivaallista. Ei mene päivää ilman molemminpuolista hellyyden osoitusta. Mä tiedän mieheni rakastavan minua ja minä sitä enemmän kuin ikinä oisin uskonut ketään rakastavani. Mutta……

Hei! Pian on noin vuosi kulunut siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin. Viimeisin viestini oli tännne että elämä näyttääkin hymyilevän minulle, mutta kuinkas olikaan… Sain tietää mieheni suhteesta toiseen naiseen ja tätä suhdetta oli ehtinyt kestää kuukauden verran. Heitin mieheni pihalle ja itse jäin lapsieni kanssa kotiin. Rakastin tätä miestäni todella…

Onko kellään kokemusta siitä, ettei yhteisasuminen onnistunutkaan? Voiko suhdetta jatkaa enää sen jälkeen, onko järkeä? Haluaisin kysyä miksi yhteisasuminen ei teillä onnnistunut? Itse olen tilanteessa, jossa mies halusi muuttaa yhteen muutama kuukausi sitten parin vuoden seurustelun jälkeen (uusperhe, 4 lasta), mutta nyt häntä ahdistaa ja ärsyttää lapsissani kaikki mitä he…

tää on jotain niin uskomatonta. mun elämä meni ennen tosi huonosti. nyt olen saanut maailman ihanimman poikaystävän joka rakastaa mua niin paljon että kuolisi mun vuoksi. se on aina mun tukena ja turvana kun mulla on hätä. mäkin rakastan sitä ihan kamalan paljon ja tuntuu kuin en olisi koskaan ennen…

Olen elänyt kriisiaikaa kohta vuoden ajan. Mieheni on kärsinyt masennuksesta ja alkoholismista ja ollut ajoittain itsetuhoinen. Pitkien hoitojaksojen jälkeen hänen elämänsä suunta näyttää olevan nyt parempi. Minä olen koko ajan enemmän tai vähemmän väsyneenä kulkenut uskollisesti rinnalla ja elätellyt toivoa paremmasta. Meillä on liuta pieniä lapsia. Olen hoitanut ne työt,…

Olen Nainen 32v isolla N:llä. Naimisissa ollut 1,5v ja olemme olleet yhdessä kokonaiset 5v mieheni kanssa. Alussa kaikki oli mukavaa oli yhteiset harrastukset, biletettiin yhdessä, sain huomionosoituksia kukkia koruja yms. Elämä oli yhtä ruusuilla tanssimista😉 Sovimme myös että kaikki vieraiden naisten/miesten puhelinnumerot poistetaan kännyköistä. Me olemme vain kaksin mä ja…

Haluaisin toivottaa kaikille näissä ketjuissa – joko kirjoittaen tai lukien – mukana olleille rauhallista joulunaikaa. Kun elämä on solmussa nämä juhlapyhät ovat aina sitä koettelevinta aikaa, kun toiveet ovat korkealla, ja me ihmiset olemme vain inhimillisiä emmekä enkeleiksi muutu. Ja kun ihmissuhteet ovat mutkilla ne eivät tuppaa juhlapyhiksi korjaantumaan. Siksi…