Hei Neko,

Olipa viestisi surullista luettavaa, ja ymmärrän uupumisesi että on vaikea löytää voimia lähteä suhteesta jossa on jo nujerrettu. Monesti ihmiset hämmästelevät miksi tällaisissa suhteissa jatketaan,ymmärtämättä että niissä on viety ihmisarvo ja henkiset voimavarat.Kuitenkin vain sinä voit tehdä päätösen jaksatko jatkaa näin,mitä tulevaisuutesi olisi väkivaltaisessa suhteessa? elätkö vain omaa kuvitelmaa että se joskus loppuisi ja tilalle astuisi hellyys ja rakastaminen? Toinen on ottanut sinun elämäsi hallintaasi ilman oikeutta siihen,se ei kuulu rakkauteen.
Ymmärrän pelkosi ja jos joskus teet lähtöpäätöksen älä uhkaile sillä, pakkaa tavarasi ja lähde samantien taaksesi katsomatta.

t. patinatar

HEI!
Yritä pinnistellä eteenpäin. Omasta kokemuksestani voin kertoa,että lähteminen ei todellakaan ole helppoa, mutta se on sinun pakko tehdä jos aiot elää elämääsi kunnolla.
Elin itse 10 vuotta väkivaltaisessa parisuhteessa. Mieheni käytti henkistä väkivaltaa, joskus löi, yleensä haukkui ja heitti ruokia päälleni ym. Koko yhdessä olon aikana myös peti minua.
En jaksanut lähteä pois, kai se pelotti,että mitä elämä tuo tullessaan...
Erosimme hetkeksi ja aloitimme uudestaan ja menimme naimisiin. Vuoden kuluttua siitä syntyi tyttö. Tytön ollessa reilun vuoden ikäinen mieheni tuli minun päälleni eräänä sunnuntai-iltana. Muistan aina sen tunteen, kun mies vetää jalasta ja haukkuu huoraksi, samalla tyttö itkee viereisessä sängyssä äitiään. Silloin päätin,että tämä on nyt loppu..
Kuukausi tapahtuneesta sain itselleni ja tytölle asunnon. Aloitin rakentamaan uutta elämää hiljalleen kasaan.
En voi antaa sinulle muuta neuvoa, kun muuta rakas ystävä pois äkkiä,älä hukkaa elämästäsi liian pitkää aikaa tuollasen ihmisen kanssa. Se ei ole sen arvoista.
Minun asioista ei tiennyt kuin paras kaverini silloin aikoinaan, mutta nyt puhun jokaiselle siitä elämänvaiheesta. Puhuminen on parasta lääkettä.
Kävin kriisikeskuksella puhumassa asioistani. Täällä meillä päin järjestetään ainakin naisten väkivaltaryhmiä, joka kokoontuu 10 krt kerran viikossa. Siellä selvitellään porukalla elämän suuria mutkia. Jos paikkakunnallasi on kriisikeskus, niin ota yhteyttä sinne päin. Saatat huomata löytäväsi lisää voimaa elämääsi sieltä.
Minulle sanoi moni myöhemmin,että miksi et lähtenyt pois aikaisemmin. Nyt mietin sitä itsekkin, niin että miksi en. HALAUKSIA JA JAKSAMISTA!!!!!!

Voi sinua! Olen niin kovin pahoillani puolestasi.

Olen samaa mieltä kuin aiemmat kommentoijat, että sinun pitäisi ottaa jalat allesi ja juosta henkesi edestä. Mutta toisaalta ymmärrän kun kirjoitat että poikaystäväsi on syy herätä aamuisin, et kai sinä siellä enää muuten olisi.

Ehkä olisi tosiaan hyvä käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Jos et ole ennen ollut, niin se on oikeasti helpottava kokemus. Itselläni oli paljon kavereita jotka tukivat ja auttoivat kun erosin narsistisesta miehestä, mutta silti psykologin luona käynti oli erittäin rakentavaa.

Lue lisäksi paljon aiheesta, käy esim. http://www.narsistienuhrientuki.info sivuilla. Poikaystävälläsi on satavarmasti ongelma, koska kohtelee sinua tuolla tavoin,josta hän ei välttämättä koskaan parane. Ei koskaan muutu paremmaksi.

Lupaathan, jos et voi ihan heti lähteä, tarvitset miettimisaikaa tai energiaa, niin lähde kuitenkin ensitilassa, niin pian kuin suinkin pystyt.

Tiedän, on lähdettävä tosiaan. En koskaan pitänyt itseäni näin heikkona. Pelottaa ja itkettää. Ensin luulin, että pystyn unohtamaan väkivallan ja ne riidat, mutta eihän se mene niin. Mustelmien ja muiden jälkien peittelemisestä on tullut arkipäivää.

En ole puhunut asiasta kenellekään, kertominen tuntuu vaikealta. Mutta yksin en taida selvitä kuitenkaan. Lähteminen on päivä päivältä lähempänä. ☹️

HEI!
Pinnistele eteenpäin, jossakin on toivoa odottamassa sinua, kun vaan jaksaisit sitä etsiä ja hakea. Jos ajatus on iskostunut jo päähäsi lähtemisestä, sekin on jo SUURI asia. Hyvä tyttö!!!!!
Haluan tsempata sinua eteenpäin, koska muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole, jotta saisit elämäsi takaisin.
Minulle neuvottiin lähdön hetkeä suunnitellessa, että älä kerro mitään miehellesi vielä lähdöstä. Se nostaa paljon asioita pintaan ja voi olla oikeasti vaarallista.
Ota yhteyttä teidän alueen kriisikeskukseen, sieltä saat apua ja neuvoja.
Tuntuu itsestäni tosi pahalta,että olet tuossa tilanteessa, mutta olen myös todella iloinen, jos jaksat vain eteenpäin.🙂🌻.
Toivon jaksamista sinulle ja Ison haluaksen haluan antaa sinulle.

Hei Neko!!!

Olen pahoillani sinun tilasti se ei ole kivaa...

Itse en ole moista kokoenut mutta kotonani näin paljon väkivaltaa ja lyömistä jotka kohdistu äitiin. Kun luin kirjoituksesi niin ihan oikeesti olin kauhuissani. Ota tyttö itees niskasta kiinni ja lähde pois. Helppoa se ei ole mut ei se ole elämää, että joudut päivittäin peitteleen musteliasi ehei.

Toivon sinulle paljon voimia ja kun kerta itselläsikin on ajatus lähtemisestä se on paljon se. Tsemppiä paljon!! Olenko väärässä mut me muut jotka ollaan sulle nyt kirjoitettu niin ollaan omalla tavallamme sun tukena ja yritämme saada sut jaksaan jatkaan elämää eteen päin...🙂👍

T. Mirlat

Ps. Ammattiauttajiakin on ja ne ovat hyviä kannattaa kokeilla.

Rukka 2.3.08Ei olekkaan ihan helppoa lähteä väkivaltaisesta suhteesta.Aikaisemmin ajattelin etten sietäisi yhtään lyömistä,mutta kun omalle kohdalle sattui mies joka käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa,huomasin että siitä ei olekkaan ihan helppo lähteä.Siinä on niin tunteet mukana.Ei voi ymmärtää että oma rakas voi tehdä mitään pahaa.Olin niin rakastunut että uskoin kaikki lupaukset ja katumukset.Kun tuli päivä jolloin en enää uskonut ja olin lakannut rakastamasta,en enää uskaltanut lähteä,koska pelkäsin miestäni.Se on ihan todellista pelkoa.Hän on luvannut kostaa vaikka vuosien päästä jos käännän hänelle selkäni.Itse haluaisin jutella saman kokeneitten kanssa se tuntuu auttavan ja suosittelen sitä kaikille.Ei travitse puolustaa itseään eikä puolisoaan.