Masennus

Minulla masennus alkoi kesällä 2005, koko kesä oli yhtä juomista. Yhtenä yönä heräsin kesken unien ja katsoin sängyn vieressä olevaan tuoliin, säikädin siinä istuvaa hahmoa, laitoin silmät kiinni ja kun avasin ne se oli siinä edelleen. Laitoin valot päälle ja sen jälkeen sitä ei ollut enää. Sekosin tapahtuneesta, sain soitettua kaverilleni, että tulee hakemaan minut pois sieltä. Itkin vain en saanut sanottua mikä minulla oli, kaverini vei minut ensiapuun ja sieltä minut laitettiin ambulanssilla sairaalaan. Tämän jälkeen on tullut aina jotain uutta, joten kamppailen edelleen masennuksen kanssa.

Minulla todetti masennus kun menin terapia.Tämän kriisi netin kautta meninki sinne..huomain iteki sen että mulla oli masennus.Se on vielä nytki vähän..Mulla on 3 lasta:4 v tyttö ja pojat 2,5 v ja 1v.Kun lapset on vingunu,mä olen aina menny tukkaan kiinni heille.Kotihommista oon hirvee tarkka ollu,koko ajan huusin miehelle ja komensin.Joskus jopa heitin tavaraita.Mutta terapiassa käynti on auttanu..nyt jo vähän parempi.

'Kertokaa kokemuksesta... Mitä oireita teillä oli ennen kuin teille diagnosoitiin masennus?'

Jaksamattomuutta, pahaa oloa, haluttomuutta. Kaikki vaan pakkopullaa, sekin mistä tietää pitävänsä. Koti totaalinen sotku. Monet asiat hoitamatta. Näitä ainakin oli ennen mitään diagnoosiakaan. Sittemmin tulleet mukaan ahdistus, lamaannus, uniongelmat. Tekeminen vaan vähentynyt vuosien myötä.

Olen masentunut. En ole missään hoidossa. Diagnoosin tein itse. Mietin kuitenkin, kannattaisiko taas lähteä hakemaan terapiaa. Olin noin 5 vuotta sitten viimeksi psykoterapiassa. Silloinkin oli masennusta.

Minulla on vain tyhjä tunne. Tuntuu siltä, ettei oikeastaan ole mitään oikein todella kiinnostavaa. Tunnen oloni irralliseksi, eikä mikään huvita. Teen kyllä enemmän tai vähemmän mekaanisesti ne tehtävät, joita minulla on, mutta väsyn helposti. Iltapäivällä nukahdan sohvalle, enkä tahdo päästä ylös millään. Kaikista pahinta on, jos olen nukkunut liian kauan. Masennus vaan pahenee, kun melatoniini on levinnyt aivoissa.

Joskus auttaa valohoito. Aurinkoisella säällä voin paremmin. Mutta kun alkaa pimetä, niin tulee turhautunut tunne.

Mietin jatkuvasti, mistä saisin itselleni jonkun päämäärän, johon pyrin ja joka voisi liittää minut takaisin elämään, mutta en vaan keksi mitään. Aivankuin kaikki olisi jo koettu ja elämällä ei olisi enää mitään uutta ja jännittävää minulle varattuna.

Asiat ja tekemiset, joista ennen pidin, eivät enää maistukaan. Olisi tehtäviä tekemättä, mutten jaksa aloittaa.

On sellainen tunne, että jotain täytyy tapahtua, ei tämä näin voi jatkua.😟

Unettomuutta ja liiallista unta, mielenkiinnon menettäminen kaikkeen, haluttomuus, muistihäiriöt, sekavuus ja harhat.

Näitä kaikkia oli "sopivassa suhteessa" toisiinsa nähden ja sekavuutta sekä harhoja päivittäin.

Muistihäiriöt haittasivat jokapäiväistä elämää, sillä unohdin kaiken heti, kun silmäni muualle käänsin enkä tehnyt jotain samantien kun siitä sanottiin tai sen muistin.

Sekavuus ja harhat tulivat sitten kuvioihin vähän myöhemmin, vaikka esim. ääniharhoista olen "kärsinyt" pidempään. Itse niitä vain en mieltänyt sairauteen liittyväksi tai ongelmaksi, sillä olen kuullut niitä melkeinpä koko pienen ikäni.

netistä löytyy tietoa. esim http://www.tohtori.fi
Jos epäilet, että olet masentunut, niin hakeudu ammattilaisen juttusille. Se on ensimmäinen askel. Minua se auttoi.
🙂👍🙂