Hei!Onkohan kukaan samassa tilanteessa kanssani…eli meillähän on jo kaksi hoidoilla saatua lasta,mutta kolmannen kaipuu on todella suuri.Ahdistaa ja masentaa kun ystäväpiirissä on ties kuinka monta raskaana olevaa tai vasta synnyttänyttä ☹️ Koska meillä on jo kaksi lasta saatu hoidoilla niin emme pääse julkiselle puolelle ja pitäisi siis mennä yksityiselle.Aikasemmat hoidot…

mulla on masennuslääkitys ollut useamman vuoden, useita terapioita, nyt pidempi aikainen intensiivinen psykoterapia kahdesti vkossa. Kahdesti viikossa olen myös kuntouttavassa työtoiminnassa. Nämä,erityisesti terapia vie aikalailla voimia, vaikka hyödyllistä ja tarpeellista onkin ja varmasti tuo apua. mieheni käy normaalissa päivätöissä. loppupäivän hän viettää tv:tä katsellen ja tietokoneelle jotakin peliä pelaillen. hermostuu…

Puoli vuotta erosta…Näin tänään rakastamani ja vihaamani miehen tiukasti naisystävänsä vierellä. Ympärillä korkealentoista keskustelua rakkaudesta, elämän tarkoituksesta yms. Puristin pehvani penkkiin ja yritin pysyä kasassa. Luennon jälkeen juoksin nopeasti tieheni. Vasta pysäkillä iski paniikki ja hyperventilaatio. Kukaan ei huomannut, kukaan ei auttanut. No, eipä tietenkään. Eihän tämä elämä ole elokuva,…

Tuskin enää kauaa pysyn järjissäni, jos en saa neuvoja muilta ja selvyyttä tähän tilanteeseen. Minä ja sanotaan häntä vaikka Janneksi, ollaan ”säädetty” lähes vuoden verran, mutta ongelmana on se, että minä tahdon seurustella ja Janne ei, vaikka vietän lähes kaiken aikani hänen luonaan. Aina ei tosin ollut näin, Janne tahtoi…

Lähes 30 v suhteellisen onnellista avioliittoa takana. Miehellä alkoholiongelma, johon olin vuosien mittaan tottunut, ei koskaan ollut paha juovuksissa,päin vastoin. Pikkuhiljaa miehen persoona alkoi muuttua,kun juominen lisääntyi ;muuttui äkkipikaiseksi, mustasukkaiseksi. Aloin voida huonosti, tunsin itseni naisena huonoksi. Miehellä narsismiin taipumusta ja se myös lisääntyi. Arvosteli kaikkia, tosin kehui minua välillä…

En enää tiedä mitä tehdä ja alan olla todella epätoivoinen, siksi tarvitsisinkin nyt neuvoja. Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta tätä ei oikein lyhyemminkään saa selitettyä. Olen itse 25-vuotias nainen ja seurustellut teini-iästä asti tuntemani päihdeongelmaisen 27-vuotiaan miehen kanssa nyt reilut kaksi ja puoli vuotta ja olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan.…

Ystäväni, joka asuu englannissa on joutunut väkivallan uhriksi perheensä sisällä. Väkivaltainen osapuoli on ystäväni veli. Ehdotin hänelle jos hän kertoisi asiasta poliisille sillä hänen perheensä ei kuuntele häntä ollenkaan ja lähinnä kaikki haukkuvat häntä valehtelijaksi. Ystäväni torjui kehotukseni, luultavasti koska hän on pelosta mykkä ja halvaantunut. En tiedä mitä tehdä.…

Onko ketään samassa tilanteessa asuvaa? Minusta tuntuu että olen ainut. Olen 28 vuotias, kahden lapsen äiti ja naimisissa. Suhde voi päällisin puolin hyvin, mutta ongelmaa suhteeseen tuo mieheni iäkäs isä joka asuu kanssamme. Asumme mieheni kotitalossa eli minä olen se uusi täällä. Talo on iso ja yhtä ja samaa kaikki…

Elin parisuhteessa ja olimme olleet yhdessä yli vuoden vaikka olenkin vasta 15v. käyn psykologilla viikottain puhumassa entiseen parisuhteeseen ja kavereihin liittyvistä asioista. eli ex-poikaystäväni oli ehkä hieman päästänsä vajaa mutta silti hän oli välillä ihana. Parisuhteeseemme liittyi paljon iloa mutta suruakin löytyi. aina kun hänen kanssaan yritti puhua minua vaivaavista…

Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, kun tekee entisestä puolisostaan rikosilmoituksen väkivallan takia? Onko mitään mahdollisuuksia ”voittaa”, jos ei ole lääkärintodistuksia, pelkästään silminnäkijöitä (nähneet siis mustelmat, puremajäljet yms.). Ja millainen prosessi se yleensäkin on, kannattaako siihen edes lähteä? Ihan näin mielenkiinnosta kyselen.