En enää tiedä mitä tehdä ja alan olla todella epätoivoinen, siksi tarvitsisinkin nyt neuvoja. Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta tätä ei oikein lyhyemminkään saa selitettyä. Olen itse 25-vuotias nainen ja seurustellut teini-iästä asti tuntemani päihdeongelmaisen 27-vuotiaan miehen kanssa nyt reilut kaksi ja puoli vuotta ja olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan.…

Ystäväni, joka asuu englannissa on joutunut väkivallan uhriksi perheensä sisällä. Väkivaltainen osapuoli on ystäväni veli. Ehdotin hänelle jos hän kertoisi asiasta poliisille sillä hänen perheensä ei kuuntele häntä ollenkaan ja lähinnä kaikki haukkuvat häntä valehtelijaksi. Ystäväni torjui kehotukseni, luultavasti koska hän on pelosta mykkä ja halvaantunut. En tiedä mitä tehdä.…

Onko ketään samassa tilanteessa asuvaa? Minusta tuntuu että olen ainut. Olen 28 vuotias, kahden lapsen äiti ja naimisissa. Suhde voi päällisin puolin hyvin, mutta ongelmaa suhteeseen tuo mieheni iäkäs isä joka asuu kanssamme. Asumme mieheni kotitalossa eli minä olen se uusi täällä. Talo on iso ja yhtä ja samaa kaikki…

Elin parisuhteessa ja olimme olleet yhdessä yli vuoden vaikka olenkin vasta 15v. käyn psykologilla viikottain puhumassa entiseen parisuhteeseen ja kavereihin liittyvistä asioista. eli ex-poikaystäväni oli ehkä hieman päästänsä vajaa mutta silti hän oli välillä ihana. Parisuhteeseemme liittyi paljon iloa mutta suruakin löytyi. aina kun hänen kanssaan yritti puhua minua vaivaavista…

Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, kun tekee entisestä puolisostaan rikosilmoituksen väkivallan takia? Onko mitään mahdollisuuksia ”voittaa”, jos ei ole lääkärintodistuksia, pelkästään silminnäkijöitä (nähneet siis mustelmat, puremajäljet yms.). Ja millainen prosessi se yleensäkin on, kannattaako siihen edes lähteä? Ihan näin mielenkiinnosta kyselen.

Minulla on paha olla ja ahdistaa.. Tuntuu kuin olisin yksin kaikkien vaikeiden asioiden kanssa. Juttuseuraa on vaikea löytää.. Ongelmanani on parisuhde. Olen naimisissa, toistaiseksi.. Olen ajautunut ahdinkoon tässä suhteessa. Välitän miehestäni, mutta en voi sanoa rakastavani häntä.. Meillä on lapsia, joka hankaloittaa tilannetta. En tunne saavani suhteesta enää sitä mitä…

Vasta isä tappoi pienet lapsensa, isää syytelllään. Sitten äiti tappoi pienet lapsensa ja ympäri nettiä kirjoitellaan ja tuetaan äitiä. Kaikki äidit kertovat kuinka masentuneena ei jaksa ja tavallaan muka pelastaan lapsensa, kun ne tappaa. Miksi näin on, eikö murha olekaan tuomittava, kun sen tekee masentunut äiti? Minä nuorena toivoin, että…

Heippa kaikki, Olen 25-vuotias nainen ja olen ollut nykyisessä suhteessani kaksi vuotta. Ennen muuttuamme toiselle paikkakunnalle suhteemme oli täydellinen. Olimme äärettömän onnellisia ja ajattelinkin ettei tässä suhteesa voi tulla mitään mikä erottaisi meidät. Olemme nyt muttaneet siis toiselle paikkakunnalle mieheni opiskelujen vuoksi. Nyt opiskelu on ainoa asia mille hänellä on…

Olen yrittänyt nyt jo parin vuoden ajan keskustella mieheni kanssa siitä, että meidän pitäisi keskustella parisuhteestamme, toiveistamme ja ajatuksistamme. Parisuhdekin kaipaa päivitystä aika ajoin, ihmisten kasvaessa ja muuttuessa. Eikä mikään parisuhde huoktamatta kestä. En ole saanut häneltä vastakaikua ”joo, joo, kaikki on hyvin”. Ja tavallaan varmaan on ollutkin, mutta tavallaan…

Noin kaksi kuukautta sitten eräänä ihan tavallisena aamuna mieheni pakkasi reppunsa ja muutti kotoamme pois. Hän ei ollut antanut minkään laisia varoitusmerkkejä tai jos oli en niitä ollut huomannut. Kävi ilmi että hänellä oli ollut uusi naisystävä jo useiden kuukausien ajan ja he muuttivat yhteen asumaan heti. Uudella naisella on…