Olen seurustellut avomieheni kanssa parisen vuotta. Ensimmäinen yhteinen vuotemme oli täydellinen, teimme paljon yhdessä, matkustimme ja nautimme yhdessäolosta. Meillä oli samanlaiset haaveet tulevaisuuden suhteen ja minusta tuntui siltä, että olin vihdoin löytänyt sen oikean, ymmärtäväisen ja ihanan, kiltin miehen.

Asiat kuitenkin muuttuivat yhteenmuuttomme jälkeen. Olemme asuneet yhdessä vajaan vuoden ja koko tämän ajan hän on ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut ja masentunut. Oireilu paheni kaksi kuukautta sitten, ja siitä lähtien hän on vältellyt kotona olemista / minua mahdollisimman paljon. Lähestulkoon joka viikonloppu hän on lähtenyt jonnekin pois, vanhempiensa luo jne. Myös joulun vietimme erillään hänen tahdostaan.

Olemme keskustelleet paljon siitä, mitkä syyt hänen ongelmiensa taustalla mahdollisesti ovat sekä parisuhteemme tulevaisuudesta. Hän on suostuvainen hakeutumaan terapiaan ongelmiensa selvittämiseksi, mutta ennen terapiaan hakeutumista hän haluaa muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Hän kokee tarvitsevansa etäisyyttä minuun (ja oikeastaan kaikkiin ihmisiin, haluaisi olla vain itsekseen). Tilanne on minulle raastava, sillä rakastan miestäni todella paljon ja haluaisin koko sydämestäni olla hänen tukenaan. Se on vain kovin vaikeaa toisen vältellessä ja paetessa tilannetta. Ymmärrän, että hän tarvitsee aikaa ja tilaa ongelmiensa selvittelyyn. Tuntuu vain pahalta, että hän ei halua ottaa apuani vastaan vaan paeta suhteestamme. Toisaalta hän tajuaa, että masennuksen vuoksi hänen on vaikea osoittaa tunteitaan /tuntea mitään positiivista ja että kaikesta huolimatta hän silti rakastanee minua. Hellyyttä suhteessamme on edelleen ja kaikesta hankaluudesta huolimatta arvostamme toisiamme. Minusta tuntuu, että suhteellamme voisi vielä olla tulevaisuus, mikäli hän saa asioitaan selvitettyä. Pariterapiaakin olen ehdottanut, mutta siihen hän ei ole suostunut.

Yhteenveto: hän haluaa lähteä pois eikä vaadi minua odottamaan häntä (hän tajuaa, että etäisyyden otto ja terapia saattaa avata uudelleen rakkauden tunteet). Minä puolestani pohdin, pitäisikö vain erota vai annanko hänelle aikaa ja tilaa, jotta voimme jonkin ajan kuluttua arvioida tilanteen uudelleen. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai vinkkejä, miten pitäisi toimia?