☹️. AtomiSika Irc-Galleriassa. Sieltä löysyy MSN-osoite. Saa lisätä jos tykkää. Itsellä vähän jotain samantyylistä. Olisi kiva jutella.

kuolu ei napaa ja pelkään et menetän kaverit ollut 10 viikkoa koht erossa niistä työssäoppimisen takia… koulun meinasin lopettaa oisko jollain kokemusta tai jotain ideaa

Eli siis tämä on nyt ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne, mutta olen kuitenkin seurannut täällä keskusteluita. Haluaisin siis kirjoitella sähköpostia taikka mesessä semmoisten ihmisten kannsa joilla suunnilleen sama tilanne: Olen siis 13, kohta 14 vuotta täyttävä tyttö. Olen itsetuhoinen ja oloni on jatkuvasti masentunut. Masennusta minulla ei kuitenkaan ole diaknosoitu…

Ei ole ketään, kelle soittaisi, eikä ketään kuka lohduttaisi. Olen ihan yksin. Luulin, että olisi ystäviä, mutta ei ketään missään. I need someone.

Itkettää ihan hirveästi. Koitan kovasti miettiä, onko siellä tuttuja ja haluaisin auttaa ja en tiedä mitä tehdä. Miten näin voi käydä aina kun luulee maailman olevan kunnossa. Voi kun osattaisiin tehdä jotain, auttaa, mutta tiedän, ettei niin ole. On niin hankala saada apua. Tarvitaan lisää auttajia ja kaikkea. En tiedä……

Hei. Olen irc-galleriassa nimellä Quatermass. Minutkin saa mielellään lisätä messengeriin, jos kuvieni näkemisen jälkeen enää uskaltaa. ^^’ En olekaan hetkeen täällä palstalla kirjoitellut.. foorumeille kirjautuminen tuntuu vähän samalta kuin astuisi ihmisjoukon keskelle.(mikä on minulle hankalaa o.o) Mese sentään on koko aikaa auki. Humm. Mutta minut saa tosiaan vapaasti lisätä jos…

Miten pahalta tämä tuntuukin, tähän iltaan asti olen jotenkin kestänyt. lukenut aikusten foorumilla ihmisten tunteita, sitten ollut siellä galleriassa lukemassa muistosanoja. On kerrottu tytön nimikin ja aivan kuin hänet olisin tuntenut. Minä en ole vielä mihinkään kirjottanut mitään, olen urheilusta pääsääntäsesti tänää kirjottanut, koko ajan on kuitenkin tuntunut etten tätä…

Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne. En tiedä mistä aloittaa on paljon sanomista.. Olen kohta 18 ja elämään on mahtunut kaikkea ikävää. Kaikki alkoi siitä kun mun pikkusisko yritettiin napata kun olin 10. Ovelle tuli joka nainen ja se aikoi kiskoa siskoni ulos mutta ei onnistunut. Soitettiin poliisit ja asia selvitettiin. Siitä…

Miksi elää, kun elämässä ei ole järkeä? Miksi jaksaa enää yrittää, kun jokainen päivä on yrittämistä, mutta silti löytää itsensä samasta jamasta? Miksi nauraa ja olla iloinen vain siksi että yrittää olla iloinen? Miksi tulisi jaksaa elää, kun nään itseni poissa jo ehkä huomenna. Olin tässä muutama päivä sitten tekemässä…

Elämäntarinani on todella pitkä.. Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi (entinen isäpuoleni), olen kokenut henkistä väkivaltaa yms. Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Olen pitänyt ilmaista ”blogia” netissä, mutta väsyin nimettömien haukuntaan… Blogi oli minulle henki ja elämä, vain sinne pystyin purkamaan syvimmät tunteeni.. Sitten löysin tämän paikan.. On jotenkin ”tyhjä” olo, heti…