En tiedä enää mitä tehdä. Ajattelen itsemurhaa usein, ja vaikka luen lehdistä yms. miksi itsemurha ei kannata ja muuta vastaavaa, se ei muuta mitään. Olen siis yhdeksännelle luokalle menossa. Pienenä mikään ei oikein haitannut, mulla oli ystäviä tosi mukava määrä, poikia ja tyttöjä. Ensimmäiselle luokalle kun menin, niin samat ihmiset…

Minun elämäni on muuttunut paljon viimeisen neljän vuoden aikana. Vanhempani erosivat, kun olin noin 8-vuotias. Se oli isoveljelleni kova paikka. Me muutimme pois, mutta emme onneksi kauas isästä. Isämme oli matkoilla, kun muutimme, eikä tiennyt siitä mitään. Muistan senkin, kun kävin äidin kanssa yhdellä rivari asunnolla ennen muuttoa. En tajunnut…

Joo terve vaan olen 15 poika etelä-suomesta ja tässä on ongelmani: N.5v sitten huomasin et minulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelko. Poikkeavaa oli se että voin tutustua helposti toisiin ja aivan tuntemattomien edessä esittää lähes kaikkea. Ei ollu nolostumisesta kyse vaan asioista joiden näkeminen/puhuminen tuottaa ongelmia, jossa on muita…

En jaksa tätä elämää enään mikään ei mee hyvin.. kukaan ei rakasta ei mitään kai miun pitää vaan sit tehä itsemurha niin sit ei tarvii enää kestää ! ☹️

Yritän olla kiintymättä liikaa kehenkään tai mihinkään. Koska olen niin herkkä ihminen, että pienemmätkin asiat sattuu kohtuuttomasti niiden suuruuteen nähden. Kuinka sitten kestäisin suuremmat sydänsurut, pelottaa mihin masennukseen ja ahdistukseen se minut veisi, en tiedä jaksaisinko. Sitten myös häpeän tosi paljon itseäni ja tekemisiäni, tiedän että ne asiat ovat inhimillisiä,…

Heipä hei, olen 18-vuotias suhteellisen normaali nuori 🙂. Minulla on oikeastaan vain kaksi oikeasti hyvää ystävää, joista toinen on kylläkin siskoni ja toista näen nykyään noin kerran tai pari viikossa. Koulussa on myös muutama kaveri, jonka kanssa hengailla, mutta vain koulussa. Ystävyys iskee aina juuri, kun tulee kotiin eikä olekaan…

Hei. Kirjoitan tänne sinänsä vain koska haluan purkautua jonnekkin, tai jollekkin pahasta olostani. Olen vielä nuori, vasta 13 vuotias ja lähden ensi syksynä 8. luokalle. Vaikka koulut juuri loppuivat, pelkään syksyä, kun koulut taas alkavat. En uskalla edes ajatella, miten pärjään seuraavan lukuvuoden, kun edellinenkin tuntui iskevän uuden puukon kehooni…

Tapasin nykyisen ihastukseni joulukuussa (n.puoli vuotta sitten) meidän juttumme alkoi silloin ja hän tuntui tosi mukavalta, ymmärtäväiseltä, eikä missään nimessä pleijeriltä. Hänellä ei silloin ollut muita kuin minä eli olin niin sanotusti hänen ensimmäinen. Mutta nyt asiat on muuttunut, minua ahistaa koko ajan, koska välitän kyseisestä henkilöstä ihan liikaa, tulen…

Eilen päivällä tunsin ahdistuskohtauksen saapuvan. Se hiipi vähitellen rintaan ja kovettui möykyksi. Olin julkisella paikalla, enkä voinut siinä romahtaa. Kotiin päästyäni aloin itkeä, korkkasin Koskenkorva vodkan ja hörpin suoraan pullon suusta. Olo oli turta, mutta vodka poltti kurkussa, sen tunsin. Mikään varsinainen yksittäinen henkilö tai teko ei mulle pahaa oloa…

Hei. Kylläpä on vaikeaa aloittaa, mutta eiköhän se tästä. Vaikeaa tässä on se, että en tiedä mistä ongelmastani aloittaa, niissä ei tunnu olevan alkua eikä loppua. Tällä kirjoituksellani pyrin löytämään ihmisiä, joilla olisi samankaltaisia kokemuksia, tai käsitystä siitä, mikä minua vaivaa tai ohjeita siitä mitä minun tulisi tehdä. Listaan ongelmiani…