Eilen tais olla hyvä päivä. Tein kaksi yli tunnin lenkkiä tuolla metsässsä ja harjulla. Tuntui hyvältä molempien lenkkien jälkeen. Ja syöminen pysyi kohtuudessa. No ei mulla kotona enää mitään syömistä olekkaan että helppo pysyä kohtuudessa. Puuroa keittelin kuiteskin.

Sain viime yönä sitten nukuttuakin hyvin. Ei mitään aamuyön heräämisiä vaan nukuin yhtäjaksoisesti viiteen ja siitäkin vielä nukahdin uudelleen. Nyt olo on suht koht pirteä eikä ahdista. Töistä saikulle jääminen oli kyllä niin hyvä päätös. Ehkä tää meneekin nopeasti ohi ja syksyllä oon taas työkunnossa. Toiveikas olo.

Ainoa ongelma nyt on että ton eilisen lenkkeilyn vuoksi on selkä kipeä. Tänään on pakko ottaa vähän rauhallisemmin sillä mun kunnolla toi eilinen lenkkeily oli tosi paljon. Mulla on selkä ollut pitkään kipeä mutta nyt saikulla se on rauhoitttunut. Pitäis vaan enemmän venytellä ja jumpata sitä. Nyt oon sentään pystynyt olemaan ilman särkylääkkeitä.

Verensokerit on nyt olleet viitteissä kun oon niitä ite mittaillut. Olen siitä kovin tyytyväinen. Välillä oli jo uhkana lääkityksen aloittaminen. Kyllä tosta pienestä painon pudotuksesta on sitten vaan ollut apua ja tietty liikkumisesta.

Oletko Sakira koskaan kokeillut rasvatonta rahkaa syödä. Se on terveellinen ja täyttävä,kun lisää marjoja joukkoon. Olen jo pitkään syönyt päivittäin ja en ole kyllästynyt. Kun ei ole enää ruokahalua tällaiset yksinkertaiset maut parhaita että hengissä pysyy. Toinen vakioruoka minulla parsakaali,jonka keitän kasvisliemessä ja juon sitten liemenkin.
Täällä maalla saa järvestä kuhaa,haukea ja ahventa ja niitä tulee välillä syötyä. Rahka,kala ja kaali ovat laihduttajille erinomaisia,uskon niin.
Vähän pilvistä on tänään ollut ja sauna lämpiää. Ihana alkukesän vihreys on tullut ja joitakin hyttysiäkin jo ilmassa.

Hei Mollyan! Mä olen kokeillut kaikenlaisia rahkoja. Sokerittomia tietenkin. Syön niitä mustikoiden tai banaanin kanssa varsinkin iltapalaksi. Ja oon syönyt preteiinirahkoja ja niistäkin etsinyt niittä sokeroimattomia. Nyt opettelen tekemään ja käyttämään smoothieita. Niihin vaan kaipaisin vinkkejä. En oo jaksanut googlata. Mutta rahkat on kyllä hyviä. Jos tulee mustikoita niin sitten saa metsästä suoraan purkkiin kerättyä marjoja. Ja ne on rahkan kanssa hyviä.

Tänään oli hyvä aamupäivä. Mutta nyt iltaa myöden on ahdistus palannut ja musta koira huohottaa olkapään takana ja juttelee hiljaa että ei susta ole enää mihinkään. Joutaisit kuolla pois. Turha ihminen, Ongelmatkin vähenisivät. Lapset sais vakuutusrahat. Aika syviin vesiin on mun laiva illasta lipunut.

Lisää lääkettä ja sitten vaan nukkumaan. Uni jos se tulee niin tuo helpotuksen ainakin pariksi tunniksi. Kaivan myös oxaminin kaapista. Haluan turruttaa itseni. Olla olematta.

Eilen aamusta oli vielä tuskastuttavan huono-olo. Aamulenkille lähdin väkisin eikä siitä sitten mitään lenkkiä tullutkaan. Luovutin ja ajattelin että yritän iltapäivällä uudelleen. Sitten siinä koko päivän vaan istuin ja ihmettelin.

Olin väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä mutta en mennyt päikkäreille. Yritin katella telkkua, ei sieltä tullut mitään mikä ois mua kiinnostanut. Istuin tietsikalla ja juttelin yhden kaverin kanssa. Olisin kaivannut live seuraa mutta kaikilla oli jotain muuta. Tai en mä keneltäkään mitään ees kysynyt. Oletin vaan.

Kävin puntarilla ja paino ei ollut laskenut sekin harmitti. No syöminen sentään pysyi aisoissa kun kotona ei ollut mitään mitä ois voinut alkaa ahmimaan. Laitoin ruokaa ja herättelin pojan syömään. Olo oli aina vaan tosi kehno. En saanut mistään hommasta kiinni ja luovutin.

Rahat on loppu ja sekin ahdistaa. Äiti soitti ja valehtelin sille että kyllä meillä on rahaa ruokaan. No on meillä noita puuro aineksia ja ehkä vielä sen verran rahaa etttä saadaan maitoa. Mua vaan harmittaa kun en saa salaattia. No tänään kummiskin paastoan.

Mutta eilisestä vielä sen verran että sitten iltapäivällä lähdin uudelleen lenkille. Ei olis yhtään huvittanut mutta juttelin ittekseni että ei mulla sitten muutakaan tekemistä oo kuin istua sohvalla koko ilta. Niinä sain käveltyä reilun tunnin lenkin tuolla ihanassa metsämaastossa. Ja olo parani kuin taikaiskusta. Eli suosittelen kyllä väkisinkin lenkkeilemistä.

Nytkin on varsin kohtalainen vointi vaikka koira keksi mulle yöllä kaikkea ylimääräistä ohjelmaa kuten lenkille meno puolilta öin. Että silleen.

On sateinen sää. Jotenkin alakuloinen olo. Yritin lukea,mutta ei sekään levottoman olon takia onnistunut. Nukkua tietenkin voisi,mutta se kostautuu myöhemmin, kun yöllä sitten valvoo ja seuraavana päivänä on sitten väsynyt. Koira sai järvisyyhyn kasteltuaan itsensä metsälammessa. Se piti pestä. Onneksi oire menee ohi parissa päivässä ja kutinakin on helpottanut. Aina joka kesä sama juttu. Järvi ei tälle kaverille riitä,pitää aina tehdä jotakin extraa.
Saan käydä hakemassa kylältä raparpereja. En ole niitä juurikaan laittanut,mutta pitänee kokeilla,josko niistä jotakin saisi aikaan. Suomen kesä on niin lyhyt,että toivoisi lämpimiä,aurinkoisia kesäpäiviä. Tuntuu muuten loma menevän ihan pipariksi.

Mollyan täälläkin sataa. No jos mustikat ei menneet hallaöinä niin ajattelen että tää on niille hyväksi. Toivon niin että tulee mustikoita ja pääsen niitä vähän keräämään. Rakastan tuoreita mustikoita.

Mä yritin pötkötellä nukahtamisen toivossa. Mutta ei se uni tullut. Alakerran remontti pitää niin kamalaa meteliä ettei siinä mitään nukkua voi.

Voi sitä sun koiraasi. Toivottavasti kutina helpottaa kokonaan. Toivotaan taas aurinkoisempia ilmoja kun luonto nyt saa ensin tarvitsemaansa vettä. Tänään lenkille meno on kyllä tylsää kun saa varmaan pukea kaikki sadevaatteet päälle ja sit tulee tosi kuuma. Mutta lenkille on mentävä kun aamulla kiireen takia tein vaan pikku kierroksen.

Muu perhe jo nukkumassa. Jotenkin tuntuu olo yksinäiseltä,vaikka teknisesti en yksin olekaan. Mielessä on monia asioita,jotka vaivaavat,vaikka ulkoisesti kaikki o.k. Millä se onnellisuus mitataan. Miksi ei tunnu hyvältä,vaikka kaikki on hyvin. Se on tunne,että kaikki on pielessä,vaikka mitään oikeaa syytä ei voi nimetä. On hyvä puoliso ja hyvä elämä tavanomaisten mittarien mukaan.En itsekään tiedä mistä tämä tunne kumpuaa,mikä on hätänä. Ei kai se voi olla vain omaa kuvittelua. Sitä tässä ihmettelen ja mietin mihin olen menossa.

Mollyan kuulostaapa kurjalta että sulla on pahaolo. Ei sitä aina vaan voi itse valita kun se tulee. Ja asiat voi olla ihan hyvin mutta niistä vaan lakkaa nauttimasta. Mulle on käynyt niin usein kun oon masentunut. Samoin tunnen itseni todella usein yksinäiseksi vaikka nyt kun oon kertonut ystävilleni että oon saikulla ja voi pahoin on he pitäneet minuun vähän yhteyttäkin. No eilen väsytti niin että kieltäydyin yhden ystävän tapaamisesta. Tänään se vähän harmittaa kun on tulossa ihan yksinäinen päivä.

Mutta kaikesta väsymyksestä huolimatta mulla oli eilen pari hyvää keskustelua mun nuoremman pojan kanssa. Oli oikein hyvällä tuulella ja alkoi kertomaan lapsuuden muistoista ja siitä miten esim. isänsä muistaa. Hän avautuu mulle todella harvoin vaikka mä ehdottomasti haluaisin kuunnella. Mutta nyt kertoi kurjistakin asioista ja mikä tuntui hyvältä niin ei kuitenkaan syyttänyt mua niistä vaikka tukiperheeseen menemisestä minä pidin kiinni. No se ja päivähoito oli silloin tavallaan ehtona huostaanotolle kun olin niin huonossa kunnossa ja isä ei välittänyt.

Olen miettinyt että kuinka paljon pojan vaikeudet riippuu mun vaikeuksista. Olin masentunut hänen vauva aikanaan ja sitten myös pikkulapsiaikanaan ja taas kun oli kouluikäinen. Oon miettinyt että lapsuusajantunnehäiriö oli suora yhteys mun huonoon vointiin. Ja entä lukivaikeus. Oliko se seurausta mistä. Mutta sitten taas isompi poika selvisi lapsuudesta suurimmitta vaikeuksitta ja pärjää nytkin elämässä hyvin ja siivet kantaa.

Hei Sakira. Onneksi nyt aamulla tuntuu vähän paremmalta. Ei sitä aina tiedosta mikä johtuu mistä. Olen aina ollut sellainen suorittaja ja mennyt vain eteenpäin kovalla kiireellä. Nyt on tullut jonkinlainen pysähtyminen. Ehkä tämä orastava sairauskin jotenkin vaikutti ja sai tällaisen reaktion aikaan. Vaikea kaikkea on analysoida,vaikka olenkin miettinyt asiaa tosi paljon. Menetin myös hyvän ystävän vuosi sitten ja silläkin on merkitystä. En ole jäänyt yleensä jumittamaan asioita,mutta ehkä nyt on sen aika. Yöllä satoi kovasti ja nyt aanullakin harmaata ja sumuista. Onneksi huomiseksi jo luvattu aurinkoa!

Mollyan, kiva että aamusi oli parempi. Kyllä sellainen pysähdys helposti tulee jos aina vaan menee eteenpäin ja vaatii paljon itseltään. On kokemusta siitä. Näitä ttotaali pysäytyksiä sitten tulee. Mulla on kyllä melkein ollut joku isompi huoli laukaisimena. Sulla ehkä se ystävän ois menokin saataa olla niin kova aikka tai se orastava sairaus josta mainitsit. Toivon sulle hyvää tätä päivää!

Mullakin tuntuu päivä alkavan hyvin. Sain jo keittiön raivattua ja nyt olen vakavissani imuroimisen suhteen. Huomenna tulee työmiehiä käymään täällä ja oon poissa kotoa. Tarkistavat jotain viemäri juttuja. Mietin että pitääkö mun niitä varten siivota. En yhtään tykkää päästää ketään vierasta kotiini. Ja koirakin on täällä yksin. No se vaan haukkuu vieraille mutta mietin silti että jos päästävät sen vaikka karkuun. Huomenna lupaa lämmintä päivää niin en viittteis ottaa sitä autoon mukaankaan mulla kun ei oo ees ilmastointia autossa.

Haluaisin tavata jonkun ystävistäni tänään. Oikeastaan on vain yksi vaihtoehto. Nyt mietin että kehtaanko alkaa soitteleen ja kutsumaan itseäni kylään. No muuten tääkin päivä kuluu taas yksin ilman että näkisin ketään. No nousin niin aikaisin että ehkä tekee mieli ottaa päikkärit.

Viisi päivää aikaa kun mulla on lääkäri. Sitten pitäis osata arvioida että olenko jo työkykyinen. Sairasloma loppuu kesäkuuhun ja sit alkais vuosiloma. Jäänkö vaan riskillä vuosilomalle. En ainakaan vielä oo kunnossa.

Tänään oli jo aurinkoisempi päivä. Katsottiin yhtä varastorakennusta miehen kanssa pitäisikö se purkaa ja laittaa tilalle uusi. Minun mielestä kaikki pitäisi olla aina tiptop-kunnossa ja se on rasittavaa itsellenikin,muista puhumattakaan. Pitäisi olla armollisempi itselleenkin ja hyväksyä epätäydellisyys,mutta se on luonnekysymys. Yritän opetella sietämään vähän sekaisuuttakin,mutta vaikeaa se on ollut.

Mollyan, tiedän hyvin ton tunteen että kaiken pitää olla tiptop. Mä olin nuorenpana varsin pedantti. Koetin kaikessa päästä täydellisyyteen. Kotona siivosin hulluna ja koulussa (aikuisopiskeluissa) pänttäsin ja ahersin jotta oisin saanut aina parhaan arvosanan. Kun lapset oli pieniä tein kaiken ruoan alusta-alkaen. Meillä ei koskaan syöty valmisruokaa tai juotu tutteleita.

Ja töissä vasta uurastinkin ja tein hommia kotonakin yötä myöten, siinä oli sitten mukana jo hypomaniaakin. Sitten tuli stoppi ja oli pakko hidastaa. Ihan pikkuhiljaa olen oppinut hyväksymään keskeneräisyyttä ja sekamelskaa ympärilläni. Ja nykyään se on jo melkein helppoa. No enhän mä tällä hetkellä ees saa mitään aikaiseksi. Harmittaa mutta kun ei vaan pysty.

Kohta lähden äidilleni viettämään päivää. Pääsen hetkeksi pois tästä melusta. Näen myös siskoni pitkästä aikaa. Mulla on hyvät välit sekä äitiin että siskoon. Välimatkat vaan on turhan pitkät. Niin ja totta puhuen äitiä jaksan hyvin päivän mutta pidemmälle saatan väsähtää hänen seurassaa. Mä vaan yritän niin paljon että hänelle ei tulisi mistään pahamieli ja nyt kun voin huonosti yritän sen häneltä peittää. Yritän vaikka oon jo kertonut. Äiti on jo vanha ja hänellä omia ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.

Päivästä taitaa tulla aurinkoinen. Ja nyt ei juuri ahdistakkaan. Hyvää tätä päivää kaikille!

Tulin käymään tänne kaupunki-kotiin välillä. Kaunis päivä ja torillakin on kiva piipahtaa.
Kävin illalla keskustelun kaukana asuvan ystäväni kanssa ja se helpotti oloa ja ahdistusta. En vieläkään oikein tajua mistä tämä paha olo kumpuaa,kun kaiken pitäisi periaatteessa olla ihan hyvin.
Hyvää päivän jatkoa toivon kaikille tasapuolisesti.

Mollyan harmi kun sulla on paha-olo. Auttaako sua jokin siinä esim. lenkkeily sun koiran kanssa. Onko maalla vai kaupungissa parempi olla. Toivotttavasti ahdistus alkaa helpottaa. Muakin helpottaa kun saan puhua jonkun kanssa ihan mistä vaan kunhan on joku ihmiskontakti.

Mulla oli huono yö. Kolmen tunnin unilla oon mennyt tän päivän ja ilman päikkäreitä. Olo on kuiteskin ollut kohtalainen ja tapasin yhden kaverinikin. Käytiin syömässä ja se onnistui hyvin. Paino on mukavasti tippunut ja saa vielä tippuakkin. Sairaslomasta on ollut kaikin puolin apua. Nyt vaan mietin että tarviinko sitä vielä lisää vai joko oon työkykyinen.

Ahdistus vaivaa vielä ajoittain ja aloitekyky on aika nollassa. En oo kotona saanut mitään tehtyä. En nyt tiiä oonko yrittänytkään. Tartteisin tänne jonkun joka pukkaisi mut hommiin. Ystäväni tulee juhannukseksi. Oisko siinä riittävästi syytä ja motivaatiota tehdä jotain.

Palasin takaisin mökille,kun sinne oli tullut ystäviä asuntoautolla läpikulkumatkalla. Nyt sauna.lämpiää ja pitäisi alkaa iltaa viettämään. Kovin tuntuu nyt hankalalta sekin, vaikka joka kesä ja talvellakin tavataan. Ruokaa ostin valmiina,jota ei nyt tarvitse laittaa,kalaa torilta. On ikävä istua pöytään,kun mitään ei tahdo saada alas. Aina pelkään,että joku huomaa ja laihtumisesta mainitsee.
Ystävän kanssa juttelu eilen auttoi,mutts hän onkin erityinen minulle. Muiden kanssa vaikeampi nyt olla. Juhannuksen vieraat haluaisin peria,mutta tuskin se mahdollista. Mies luvannut auttaa,mutta ei se paljon lohduta.
Kiva kuulla Sakira,että juhannusohjelmasi on jo selvinnyt. Ei ole mukava olla yksinkään. Kyllä kaikki on mutkikasta nykyään.